Villa Nah
1.10.2016
Helsinki, Tavastia
Villa Nah oli vuosikymmenen taitteessa ohikiitävän hetken kaikkialla, ainakin jos suomalaista musiikkilehdistöä on uskominen. Helsinkiläiskaksikko äänestettiin toimittajien toimesta Tulevaisuuden tusinaan, eikä rauhassa tehty esikoislevy Origin (2010) tainnut saada alle neljää tähteä missään.
Yhtyeen romanttinen konepop viehätti arkkityypin Flow-kävijää, mutta kiinnostusta duoa kohtaan löytyi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jopa maamme rajojen takaa. Kuten se paraskin Kraftwerk-biisi, myös tämä tarina päättyi, tai ainakin sulautui osaksi horisonttia.
Vuosiksi venynyt hiljaiselo päättyi menneen kesän festivaaleilla, jota seurasi paluulevy Ultima (2016). Albumi osoitti, että Juho Paalasmaan melodiantaju muodostuu haikeudesta ja huokailusta kuten ennenkin, ja että Tomi Hyypän koneet puksuttavat kuten viisi vuotta sitten tai jonkun muun käsissä 35 vuotta sitten. The Cure ja Angelo Badalamenti soivat läpi kenties voimakkaammin kuin Originilla, mutta namedropiksi kelpaisi yhtä lailla klassikkonimet Depeche Modesta Ultravoxiin.
Muuttumattomuus tai pysyvyys voidaan kokea hyveenä, mutta herättäähän se toisenlaisiakin tunteita. Tavastialla ympärille katsellessa huomaa tuskailevansa, että miksei mikään ole muuttunut! Me olemme ne samat yleisö ja esiintyjät kuin Flow’n teltassa 2010. Nyt vain kuusi vuotta vanhempina ja entistä kyynisempinä.
Kyynisyys saa kuitenkin väistyä Villa Nahin aloittaessa musisointinsa. Vaikka syntetisaattorit soivat viileästi, kylmille tunteille ei ole sijaa näiden sydäntä pakahduttavien ja lohtua avosylein jakavien kappaleiden soidessa.
Vaikka Villa Nahilla on varmuutta esiintyä suuremmillekin yleisöille, on se kuitenkin verrattain vaatimaton live-esiintyjä. On luonnollista, etteivät instrumentteihinsä sidotut miehet juuri hytkymistä ja hymyilyä kummempaa show’ta tarjoa, mutta visuaaliselta puolelta kaipaisi tällöin lisäpotkua. Liekö silläkään lopulta väliä, tämä jos jokin on silmät kiinni tunnelmoitavaa musiikkia.
Keikka keskittyi luonnollisesti uuden levyn materiaaliin, mutta debyytiltäkin kuultiin parhaita paloja. Hyvä, sillä Ultimalta ei ainakaan vielä ole noussut hypnoottista Running Onia kirkkaampaa tähteä. Väkevätunnelmainen Stranger pääsee lähelle.
Paalasmaa totesi joskus haluavansa säveltää musiikkia niihin hetkiin, kun koko muu maailma on pysähtynyt. Running Onin aikana todella tuntui siltä. Tai ainakin siltä, ettei Villa Nah olisi koskaan ollutkaan poissa. Olimme edelleen Flow’n teltassa 2010.
Villa Nah esiintyy Tavastialla 1.10.2016.