Tuukka Hämäläisen lyriikkablogin Rakkauden kesä 2012 -sarja jatkuu pop-musiikille tavaramerkinomaisten teiniunelmien merkeissä.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Nauska
Rakastuminen. Huhhuijaa. Jalat menee alta ja heikottaa – näinkö se menee? Ainakin jos pop-musiikkia on uskominen.
Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään, kun sitten nään tän ilmestyksen:
Ensi silmäyksen myötä saakin kädet täyteen työtä tässä ’rakkaudessa’, nähkääs
Meni muutamia viikkoja lisää
Hurman hetkillä hulluus marssii sisään ja kysyy: ”Onkos täällä rakastavaisia?
Mä taisin tulla oikeaan paikkaan.”
Rakkaus on pesti hulluuteen, san Jarkko Martikainen (Lauluja metsästä, 2001)
Valtaosalla ihmisistä rakastumisen kokemukset sijoittuvat nuoruuteen. Monet myöhemminkin rakastuneet kuvaavat, ettei mikään oikein vertaudu teini-iän kokemuksille. Jos jälleen sallitaan siteerata vuonna 2000 julkaistua High Fidelity -leffaa (joka on parisuhteiden ABC), ovat kaikki myöhemmät suhteet vain kopioita tai yrityksiä toistaa ensimmäisen ihmissuhteen hillitön tunne-elämys.
Siksi sellaiset käsitteet kuin ”ensisuudelma” ja ”ensimmäinen kerta” säilyttävät painoarvonsa. Osittain tietysti jo siksi, että ensimmäiset kokemukset jäävät aina mieleen. Moni muistaa ensimmäisen kerran, kun ajoi polkupyörällä, mutta harvempi muistaa toista tai kolmatta.
Sinä loistit yössä kuin nuori Madonna
Hileitä ja huulikiiltoa
Talutimme pyöriä ja nauroi harakka
Orastavan lemmen katveessa
Minä tiedän että sitä suudelmaa
Olis saanut kumpainenkin odottaa
Katulampun alle grillijonosta
Jäi maitoa ja lihapiirakka
Ensisuudelma, san. Samuli Putro (STOP, 2006)
Rakastuminen nähdään usein myös pelastuksena. Kuten jo viimeksi todettiin, yksinäisen perspektiivistä rakkaus ja parisuhde näyttäytyvät ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Näin ei tietysti useimmiten ole, mutta sehän ei pop-lyyrikkoa haittaa. Tunnetila on tietysti itsessään totta, mutta usein kasvaminen ihmisenä merkitsee moisesta naiivista ajatuksesta luopumista.
When I was younger, so much younger than today,
I never needed anybody’s help in any way.
But now these days are gone, I’m not so self assured,
now I find I’ve changed my mind and opened up the doors.
Help me if you can, I’m feeling down
and I do appreciate you being round.
Help me, get my feet back on the ground,
won’t you please, please help me.
Help!, san. John Lennon (Help!, 1965)
Joskus aiemmin tällä palstalla tulinkin jo sanoneeksi, että pop-lyriikan myyntiarvo perustuu mahdollisimman suuren ihmisjoukon yhteisiin muistoihin ja tunteisiin vetoamiseen. Silloin etenkin rakastuminen nousee arvoonsa, sillä voimakas ihastuminen ja toisesta ihmisestä hullaantuminen ovat monelle elämän voimakkaimpia kokemuksia. Ja nimenomaan positiivisia kokemuksia, joita voi sitten haikeudella muistella lopun ikäänsä.
Melkein yhtä toimiva aihe kuin ensirakkaus on myös täyttymätön rakkaus. ”The one who got away”, niin kuin jenkkileffoissa sanotaan.
Niin, minua et sinä huomannut.
Olen kadulla aina ja näin sut.
Oi Laura, Laura,
tänä aamuna.
En tavallisesti, tai milloinkaan
ole lumoutunut kuten aamulla.
Oi Laura, Laura,
oli pakko uskaltaa.
Lauralle, san. Kauko Röyhkä (Lauralle, 1984)
Kauko Röyhkän Lauralle on klassinen esimerkki rakastumisesta ja rakastetun kohtaamisesta. Periaatteessa laulun puhuja uskaltautuu soittamaan ihastuksensa ovikelloa ja kaikki menee putkeen – itse asiassa niin hyvin, että kuulija alkaa hieman epäillä, kuinka luotettava kertoja ylipäätään on. Ehkä kyseessä on pikemminkin fantasia siitä, kuinka asiat olisivat voineet mennä – vanhenevan miehen haikailua, kuten Röyhkän myöhemmässä kappaleessa Haluutko mua vielä?.
Tää on pelkkää teiniunelmaa
Sun äitis on kai kotona
Tää on pelkkää teiniunelmaa
Sun isäs vartioi sua, se on lyönyt vetoo sun puolesta
Teiniunelma, san. Kauko Röyhkä (Miss Farkku-Suomi, 2001)
Monikaan rakastumista kuvaava biisi ei lopulta ole lyyrisesti kovin monipuolinen tai monitulkintainen. Tämä johtuu paitsi siitä, ettei niihin tarvitse panostaa, sillä tunnetila myy joka tapauksessa, mutta myös siitä, ettei hommaa kannata monimutkaistaa liikaa. Rakastumisella myyvä pop toimii utilitarismin periaatteen mukaan: mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle.
Ainoa ongelma on, että rakastumista kuvaavat tekstit tuppaavat helposti latistumaan geneerisiksi ja tyhjänpäivisiksi. Periaatteessa jopa Robinin Frontside Ollie on ihan virkistävä irtiotto, sillä vaikka teksti onkin teineille suunnattua kauppatavaraa, on siinä edes selkeä kulttuurinen viitekehys (skeittimaailma), joka tekee tekstistä hieman omaperäisemmän.
Mä silmiäni usko en
Kun se tyttö teki sen
Täydellisen frontside ollien
Mä sivuosaan pelkkään jäin
Kun se veti yllättäin
Täydellisen frontside ollien
Frontside Ollie, san. Sana Mustonen (Koodi, 2012)
Jos siis ensin rakastutaan ja tavoitellaat rakkauden kohdetta intohimoisesti, niin mitä tapahtuu, kun tuo kohde sitten saavutetaan? Harvempi biisi käsittelee vaikkapa sitä pettymystä, kun ihannoitu kohde ei olekaan ihan niin upea ja mahtava kuin ensin luuli. Parisuhdebiisejä tietysti löytyy (ja käsittelen niitä jatkossa), mutta niissäkin kaikki tuntuu menevän voittopuolisesti pieleen. Jos rakkaus on jo lähtökohtaisesti tuomittu, miksi vaivautua rakastumaan uudelleen?
Everybody put up your hands
Say I don’t wanna be in love
I don’t wanna be in love
Feel the beat now
If you’ve got nothing left
Say I don’t wanna be in love
I don’t wanna be in love
I Don’t Wanna Be in Love, san. Joel Madden (Good Morning Revival, 2007)
Rakastumisen antiteesi onkin sitten haluttomuus rakastua, josta on myös tehty biisejä. Niihin kaikkiin sisältyy kuitenkin yhteinen alaviite siitä, että rakastumassa tässä nyt kuitenkin ollaan. Minkäs sille voi? Putrokin kirjoittaa: ”Nyt olen rakastunut taas ja annan kaiken mennä päin helvettiä.” (Ja Putro on aina oikeassa.)
It was a day, just like any other day
I walked alone, through the old town
But what happened then, would have happened anyway
The water stopped turning, and time stood still
What could it be, that set you apart from the people I meet
Thousands of faces, there’s only one I can see
A face in the crowd, that’s calling so loud that it hurts me
Here in this place, you are the face on the bridge
Face on the Bridge, san. John Wetton(?) (2012)
Rakastumisen yhtäkkisyyttä on sitäkin kuvattu usein, kuten tuolla Asian tuoreella singlellä. Rakkautta ensisilmäyksellä, kuten sanonta kuvaa. Voiko se kestää? No, mitä väliä sillä on biisin hengen kannalta. Tätä on myös irvailtu usein, kuten Flight of the Conchordsin mainiossa kappaleessa We’re Both in Love with a Sexy Lady.
BRET: I think I’ve fallen in love with a girl, and it’s serious.
JEMAINE: Ooh, that’s great news, Bret, tell me ’bout that girl that’s so serious.
BRET: Well, I don’t really know her.
JEMAINE: Ooh, that don’t sound so serious.
BRET: We’re serious, I’m delirious!
JEMAINE: Sounds serious.
BRET: Yeah.
We’re Both in Love with a Sexy Lady, san. Jemaine Clement & Bret McKenzie (I Told You I Was Freaky, 2009)