Listapopmusiikin tempo on hidastunut viidessä vuodessa – Huipputuottajat ja säveltäjät pohtivat muutoksen syitä

Nykypäivän popmusiikkitrendi eroaa viiden vuoden takaisesta tempoltaan. Tuottajat keskustelivat, mistä Despaciton, See You Againin ja I'm the Onen kaltaisten hitaiden jättihittien suosio johtuu.

20.08.2017

Valtavirtaradioissa ja top-listoilla on viihtynyt viime vuosina hitaampia, balladimaisempia kappaleita. Slovarimainen See You Again nousi maailman katsotuimmaksi Youtube-videoksi, ja menetti pian paikkansa rauhalliselle Despacitolle. Aiemmin Justin Bieber, Rihanna, Beyoncé ja Miley Cyrus ovat julkaisseet hidastempoisia jättihittejä.

Tuottaja-DJ Yakob Vorobyev tutki suosituimman listapopin tempomuutoksia viimeisen viiden vuoden ajalta. Kävi ilmi, että tempot hittikappaleissa ovat laskeneet runsaasti. Rolling Stone kokosi Vorobyevin ja joukon yhdysvaltalaisia huipputuottajia saman pöydän ääreen keskustelemaan, mistä tempojen putoaminen johtuu.

Tempojen selvittämiseen käytettiin Mixed in Key -analyysiapplikaatiota, joka tutki 25 Spotifyn streamatuinta kappaletta vuosilta 2012 ja 2017. Kävi ilmi, että viidessä vuodessa tempojen keskiarvo laski 23 bpm:ää (beats per minute), 90,5:een. Tempoltaan yli 120 bpm olevien kappaleiden määrä putosi 56%, alle 13 prosenttiin.

Grammy-palkittu tuottaja-DJ Dave Audé muistelee, että trendi alkoi kunnolla vuosien 2013 ja 2014 välissä. Hän luetteli muutoshetkiksi norjalaistuottaja Kygon musiikin ja Robin Schulzin Waves-remixin suosion. Viimeistään Justin Bieberin Sorry (2015) juurrutti hidastempoiset popkappaleet listakärkiin.

Rihannan unenomaisen Work-hitin tuottanut Sevn Thomas arveli, että iso tekijä tälle on hip hopin jatkuva dominointi musiikkitrendeissä.

”Hip hop -kulttuuri on uusi popkulttuuri, ja siihen kuuluu hitaampi tempo. Räppärit voivat todella irroitella hitaammissa biiteissä”, hän sanoi.

”Kaksi suurinta genreä, elektroninen musiikki ja hip hop homogenisoivat nyt soundejaan”, tuottaja Ross Golan muistutti.

Katy Perrya tuottanut Bonnie McKee pohti hidastumisen johtuvan myös kyllästymisestä.

”Ihmiset väsyivät korkeisiin tempoihin ja pomppivaan poppiin, niin kuin ruuhkatukkametalliin aikanaan.”

Tuottaja Felix Snow mielestä ”128bpm biisit ovat käytetty trendi sekä kultturillisesti että taloudellisesti”. Hänellä on nykypäivän popkappaleille selvä resepti:

”Jonkinlainen kummallinen kellosoundi pyörimään noin 100 bpm nopeudella, pomppiva energinen vokaaliflow sen päälle, tietysti virvelinapsahdus kakkos- ja nelosiskuille, ja melko yksinkertainen bassolinja, joka pyörittää samaa kolmea tai neljää sointua koko biisin.”

Vorobyev puhui niin sanotusta Atlanta-efektistä. Southern hip hopista syntyneen trap-musiikin vaikutus luo nykykappaleisiin biitin, mihin voi tanssia joko tempoon tai tuplatempoon. Hänen tutkimustensa mukaan Atlanta-vaikutteisten kappaleiden määrä top 25 -listoilla on lisääntynyt viidessä vuodessa 8:sta 46:een prosenttiin. Efekti kuuluu esimerkiksi Kendrick Lamarin Humblessa ja Travis Scottin Butterfly Effectissä.

Viime vuosina useampi tähtiartisti on julkaissut eepoksellisia albumeita, Beyonce näin esimerkiksi. Musiikin henkilökohtaisuutta painotetaan enemmän, ja hitaissa tempoissa on usein paljon tunnetta ja henkilökohtaisuutta. McKee uskoo sen heijastavan myös maailman huolia.

”Kansakunnan mieliala vaikuttaa tähän. Meillä on ollut raskaita uutisia viime aikoina, joten ihmiset eivät koe tarvetta pomppia ja hillua kaduilla, vaan rauhoittua, ja unohtaa murheet. Sillä kuka tahansa olet, mistä tahansa olet, kaikilla on tällä hetkellä syy olla vihainen jostain”, hän mietti.

Tuottajat nostivat esille myös Draken suosion.

”Kaikki nojaavat nyt Drakeen ja Weekndiin. Pitää olla ’kind-of-sexy’ ja ’kind-of-slow-vibe’. Nyt kaikki laulavat kolmiäänisesti ja yrittävät kuulostaa Drakelta. Ihan kiva, mutta mitä on Draken jälkeen?”, McKee sanoi.

Nykytempo on jopa poikkeuksellisen hidas. Tuottajat löysivät vastaavia tempotrendejä 1980-luvun alusta, discobuumin ja MTV:n välistä, missä rock-balladit kävivät suosiossa. Nykyään menestyneet hitaat voimaballadit ovat usein EDM-artistien käsialaa.

Moni tuottajista on pudottanut tempoja omista tuotoksistaan, halusivat tai eivät. Trendi on trendi.

”Se, joka nykyään tienaa elantonsa tanssimusiikin tekemisellä, tekee keskitempoista poppia”, Audé kertoi.

”Vihdoin! Olemme odottaneet tempojen hidastusta jo pitkään. Nyt on enemmän tilaa olla luova”, Stereotypes-tuottajaryhmä iloitsi.

Trendit muuttuvat, eikä kukaan usko nykyvaiheen kestävän erityisen pitkään.

”Sitten, kun kaikki tekevät 90bpm biisejä, pitää tehdä se 130bpm:n kappale. Silloin joku toteaa: ’Vau, tämä kuulostaa tuoreelta. Tämä on hyvä'”, tuottaja Golan totesi lopuksi.

Koko jutun voit lukea Rolling Stonesta.

Lisää luettavaa