Roskaelokuvien estetiikka elää! Videovilkaisun haastattelussa Pablo Films ja Kemmuru

Jaa Facebookissa
Kuva: Kemmurun Lainsuojaton on Pablo Filmsin taidolla ohjaama kunnianosoitus roskaelokuville, joka vain nappaa estetiikasta parhaat puolet ja kehittää loput ideansa itse. Videosta kertovat näkemyksiään Pablo Filmsin Aleksi Raij ja Jukka Metsäaho, jotka ohjasivat videon, sekä Kemmurun Jodarok ja Aksim. Teksti: Mikael Helenius, kuva: Monsp Jos jokin tyylimuoto on viime vuodet palautellut paikkaansa elokuvayleisöjen mieliin, niin 1970-lukulaiset, halvahkot genre-elokuvat. "Roskaestetiikkaa" ovat viime vuosina kierrättäneet isolla tasolla esimerkiksi Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez elokuvakaksikolla Planet Terror / Death Proof (2007), ja onpa sellaisiakin teoksia tehty kuin blaxploitaatio Black Dynamite (2009) ja Ruther Hauerin tähdittämä Hobo with a Shotgun (2011). Miksei siis musiikkivideoissakin? Äkkiseltään tulee mieleen vastaavana esimerkkinä The Black Keysin Howlin for You, joka oli samoilta filmirullilta ammennettua trailerihassuttelua. Luovan ja omaperäisen genrevideon tekemiseen tarvitaan jopa tavallista enemmän taitoa ja tyylitajua tekijöiltä. Sitä varten on Pablo Films. Viime vuosina kiistatta innovatiivisimmat, tyylikkäimmät ja kerronnallisesti kunnianhimoisimmat videot tehnyt yhtiö on tullut tutuksi erityisesti suomirap-videoistaan artisteille kuten SMC Hoodrats, DJ Kridlokk ja Juno. Toinen videon ohjaajista, Aleksi Raij paljastaa suomirap-painotukseen pääsyylliseksi kollegansa Jukka Metsäahon. Molemmat kertovat nauttivansa suomiräpistä siinä missä muistakin musiikkigenreistä. "Suurimmat fiilikset kohdistuvat kuitenkin koko ajan kasvavaa suomiräppiä kohtaan. Jotenkin on ajautunut omien musafiilisten ja -frendien kautta tähän maailmaan. Kavereille tässä on eniten videoita tullut tehtyä, mutta sitä mukaa kun genre on kasvanut, on videoita tehty myös muille artisteille. Yhteydenottoja on alkanut tulemaan enemmän eri artisteilta", taustoittaa Metsäaho. Kaveripohjalta syntyi myöskin Kemmurun video Lainsuojaton. Kemmurun Aksim kertoo tehneensä aikaisemmin musiikkijuttuja Raijin kanssa, ja sekä Raij että Metsäaho tunnustautuvat Kemmurun musiikin ystäviksi. "Tahdottiin hyvä video ja tyypit olivat ennalta tuttuja. Pablot ovat tehneet hienoa jälkeä skede- ja musavideoiden saralla ja ovat samanhenkistä porukkaa kuin me", tiivistää Kemmurun Jodarok. Kemmuru - Lainsuojaton (ohjaus Aleksi Raij ja Jukka Metsäaho) Video tukee kappaletta, jossa roskaelokuvaestetiikka kuuluu soinnissa (esim. pistoolinlaukaukset), ja on tärkeä osa vähäeleistä ja suhisevaa äänimaailmaa. Video on autenttisesti kuvattu 16 mm:lle filmille. Genre-elokuvien perinteitä edustavat esimerkiksi alun fontti ja villit zoomaukset. Välissä heilahtelee pelottava pääkallomies. Tarinakehyksenä toimii vinyylintekijä, joka vinyylikoneensa ääressä tiiruilee kappaleen syövereihin. Lyriikoiden lainsuojattomat, naiskaksikko pakenee laitoksesta. Välissä Jodarok, Aksim ja J-Laini äänittelevät kappaletta kotistudiolla ja selailevat vinyylejä kirpputorilla. "Videon perusidea tuli alunperin Kemmurulta, ja he olivat muutenkin vahvasti mukana ideoimassa ja tekemässä. Kirppikseltä haettiin arkista ja luonnollista ympäristöä 70-lukulaisen trailerimateriaalin rinnalle. Idea vinyylin tekemisestä yhtenä elementtinä tuli Kemmuruilta. Siistinnäköistä toimintaa ja laitteistoa. Aito ja orgaanista." kertoo Raij. [alays teksti="Säkeistöni alussa mainituksi norsunluutorniksi mielsin jonkun Conan-henkisen unohdetun monumentin, kun taas lopussa mennään italolänkkärin maisemissa. – Jodarok"] Metsäaho jatkaa: "Tässä oli mielestäni hyvää se, että tyypeillä oli aika vahva näkemys siitä mitä haetaan. Turha arpominen jäi heti kättelyssä pois, ja päästiin suoraan asiaan." "Sellainen ylikliseinen rokkikukkoilu idea pyöri mietintämyssyssä. Indiempi Spinal Tap. J-Laini keksi hyviä referenssivideoita, joista tuo roskaleffa visio lähti rullaamaan ja se tuntui sopivan koko touhuun kun nenä poskelle", sanoo Jodarok. Itse kappale lähti Aksimin mukaan Elo / Temppeli -reggae-yhtyeen 7"-vinyylin Älä pelkää -kappaleesta. Kolmen naisen yhtyeessä laulaa soolourallaankin menestynyt Yona. "Sanoisin että varsin onnistuneesti saatiin siirrettyä biisin rosoisesta ja dubahtavasta soundista kumpuava fiilis tuohon videoon. Lähtökohtainen ajatus oli, ettei lähdetä yrittämään mitään viiden pennin tarinaa, kun biisissähän on jo riittävästi kryptistä kerrontaa. Lähinnä tunnelman näköistä videota tehtiin", kertoo biittinikkari Aksim. Lyriikoissa kaksikkoa ei visuaalinen kuvasto erityisesti inspiroinut elokuvamaisesta soinnista huolimatta, mutta Jodarok kertoo sen sijaan käyttävänsä mielessään erinäisiä kulisseja ja puitteita räpeilleen: "Esimerkiksi säkeistöni alussa mainituksi norsunluutorniksi mielsin jonkun Conan-henkisen unohdetun monumentin, kun taas säkeistön lopussa mennään italolänkkärin maisemissa." Lainsuojaton on julkaistu ainoastaan 7"-vinyylillä. Mikä on räppäreiden suhde vinyyliin? "Pakko niitä on tonkia ja kasata hyllyyn. Levynörtti, minkäs sille voi. Uuden digitaalipohjalta tehdyn matskun kanssa saa olla tarkkana, jos haluaa, että se vinska oikeasti soi paremmin", pohdiskelee Jodarok. Aksim näpäyttää hieman formaattipuristeja: "Kivahan se on, että on jotain matkamuistoja elämän varrelta. En itse ole silti levynkeräilijä. Musiikkia tulee kuunneltua eri lähteistä: nappikuulokkeista, pikkumankasta, klubi-PA:sta, kasetilta, vinyyliltä jne. Kaikki ne tuovat väriä, mutta ei pidä alkaa kuvittelemaan että tallenneformaatti itsessään on se teos ja nillittää että jokin kappale ei kelpaa koska se on "vain" mp3. Itse ainakin kuuntelen musiikkia, on se sitten laulettu steissillä keskellä mölyä tai Youtubessa." Lainsuojaton-videon voi hankkia omakseen Kemmurun Bandcamp-sivustolta kappaleen ja intstrumentaalin kera.

Kemmurun Lainsuojaton on Pablo Filmsin taidolla ohjaama kunnianosoitus roskaelokuville, joka vain nappaa estetiikasta parhaat puolet ja kehittää loput ideansa itse. Videosta kertovat näkemyksiään Pablo Filmsin Aleksi Raij ja Jukka Metsäaho, jotka ohjasivat videon, sekä Kemmurun Jodarok ja Aksim.

Teksti: Mikael Helenius, kuva: Monsp

Jos jokin tyylimuoto on viime vuodet palautellut paikkaansa elokuvayleisöjen mieliin, niin 1970-lukulaiset, halvahkot genre-elokuvat. “Roskaestetiikkaa” ovat viime vuosina kierrättäneet isolla tasolla esimerkiksi Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez elokuvakaksikolla Planet Terror / Death Proof (2007), ja onpa sellaisiakin teoksia tehty kuin blaxploitaatio Black Dynamite (2009) ja Ruther Hauerin tähdittämä Hobo with a Shotgun (2011).

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Miksei siis musiikkivideoissakin? Äkkiseltään tulee mieleen vastaavana esimerkkinä The Black Keysin Howlin for You, joka oli samoilta filmirullilta ammennettua trailerihassuttelua.

Luovan ja omaperäisen genrevideon tekemiseen tarvitaan jopa tavallista enemmän taitoa ja tyylitajua tekijöiltä. Sitä varten on Pablo Films. Viime vuosina kiistatta innovatiivisimmat, tyylikkäimmät ja kerronnallisesti kunnianhimoisimmat videot tehnyt yhtiö on tullut tutuksi erityisesti suomirap-videoistaan artisteille kuten SMC Hoodrats, DJ Kridlokk ja Juno.

Toinen videon ohjaajista, Aleksi Raij paljastaa suomirap-painotukseen pääsyylliseksi kollegansa Jukka Metsäahon. Molemmat kertovat nauttivansa suomiräpistä siinä missä muistakin musiikkigenreistä.

“Suurimmat fiilikset kohdistuvat kuitenkin koko ajan kasvavaa suomiräppiä kohtaan. Jotenkin on ajautunut omien musafiilisten ja -frendien kautta tähän maailmaan. Kavereille tässä on eniten videoita tullut tehtyä, mutta sitä mukaa kun genre on kasvanut, on videoita tehty myös muille artisteille. Yhteydenottoja on alkanut tulemaan enemmän eri artisteilta”, taustoittaa Metsäaho.

Kaveripohjalta syntyi myöskin Kemmurun video Lainsuojaton. Kemmurun Aksim kertoo tehneensä aikaisemmin musiikkijuttuja Raijin kanssa, ja sekä Raij että Metsäaho tunnustautuvat Kemmurun musiikin ystäviksi.

“Tahdottiin hyvä video ja tyypit olivat ennalta tuttuja. Pablot ovat tehneet hienoa jälkeä skede- ja musavideoiden saralla ja ovat samanhenkistä porukkaa kuin me”, tiivistää Kemmurun Jodarok.

Kemmuru – Lainsuojaton (ohjaus Aleksi Raij ja Jukka Metsäaho)


Video tukee kappaletta, jossa roskaelokuvaestetiikka kuuluu soinnissa (esim. pistoolinlaukaukset), ja on tärkeä osa vähäeleistä ja suhisevaa äänimaailmaa. Video on autenttisesti kuvattu 16 mm:lle filmille. Genre-elokuvien perinteitä edustavat esimerkiksi alun fontti ja villit zoomaukset. Välissä heilahtelee pelottava pääkallomies.

Tarinakehyksenä toimii vinyylintekijä, joka vinyylikoneensa ääressä tiiruilee kappaleen syövereihin. Lyriikoiden lainsuojattomat, naiskaksikko pakenee laitoksesta. Välissä Jodarok, Aksim ja J-Laini äänittelevät kappaletta kotistudiolla ja selailevat vinyylejä kirpputorilla.

“Videon perusidea tuli alunperin Kemmurulta, ja he olivat muutenkin vahvasti mukana ideoimassa ja tekemässä. Kirppikseltä haettiin arkista ja luonnollista ympäristöä 70-lukulaisen trailerimateriaalin rinnalle. Idea vinyylin tekemisestä yhtenä elementtinä tuli Kemmuruilta. Siistinnäköistä toimintaa ja laitteistoa. Aito ja orgaanista.” kertoo Raij.

Säkeistöni alussa mainituksi norsunluutorniksi mielsin jonkun Conan-henkisen unohdetun monumentin, kun taas lopussa mennään italolänkkärin maisemissa. – Jodarok

Metsäaho jatkaa: “Tässä oli mielestäni hyvää se, että tyypeillä oli aika vahva näkemys siitä mitä haetaan. Turha arpominen jäi heti kättelyssä pois, ja päästiin suoraan asiaan.”

“Sellainen ylikliseinen rokkikukkoilu idea pyöri mietintämyssyssä. Indiempi Spinal Tap. J-Laini keksi hyviä referenssivideoita, joista tuo roskaleffa visio lähti rullaamaan ja se tuntui sopivan koko touhuun kun nenä poskelle”, sanoo Jodarok.

Itse kappale lähti Aksimin mukaan Elo / Temppeli -reggae-yhtyeen 7″-vinyylin Älä pelkää -kappaleesta. Kolmen naisen yhtyeessä laulaa soolourallaankin menestynyt Yona.

“Sanoisin että varsin onnistuneesti saatiin siirrettyä biisin rosoisesta ja dubahtavasta soundista kumpuava fiilis tuohon videoon. Lähtökohtainen ajatus oli, ettei lähdetä yrittämään mitään viiden pennin tarinaa, kun biisissähän on jo riittävästi kryptistä kerrontaa. Lähinnä tunnelman näköistä videota tehtiin”, kertoo biittinikkari Aksim.

Lyriikoissa kaksikkoa ei visuaalinen kuvasto erityisesti inspiroinut elokuvamaisesta soinnista huolimatta, mutta Jodarok kertoo sen sijaan käyttävänsä mielessään erinäisiä kulisseja ja puitteita räpeilleen:

“Esimerkiksi säkeistöni alussa mainituksi norsunluutorniksi mielsin jonkun Conan-henkisen unohdetun monumentin, kun taas säkeistön lopussa mennään italolänkkärin maisemissa.”

Lainsuojaton on julkaistu ainoastaan 7″-vinyylillä. Mikä on räppäreiden suhde vinyyliin?

“Pakko niitä on tonkia ja kasata hyllyyn. Levynörtti, minkäs sille voi. Uuden digitaalipohjalta tehdyn matskun kanssa saa olla tarkkana, jos haluaa, että se vinska oikeasti soi paremmin”, pohdiskelee Jodarok.

Aksim näpäyttää hieman formaattipuristeja:

“Kivahan se on, että on jotain matkamuistoja elämän varrelta. En itse ole silti levynkeräilijä. Musiikkia tulee kuunneltua eri lähteistä: nappikuulokkeista, pikkumankasta, klubi-PA:sta, kasetilta, vinyyliltä jne. Kaikki ne tuovat väriä, mutta ei pidä alkaa kuvittelemaan että tallenneformaatti itsessään on se teos ja nillittää että jokin kappale ei kelpaa koska se on “vain” mp3. Itse ainakin kuuntelen musiikkia, on se sitten laulettu steissillä keskellä mölyä tai Youtubessa.”

Lainsuojaton-videon voi hankkia omakseen Kemmurun Bandcamp-sivustolta kappaleen ja intstrumentaalin kera.