Kesäkuun alussa modernia ja indie-vivahteista pop-musiikkia tekevä Tactic L julkaisi esikoisalbuminsa nimeltä Carnelia. Capitolille levyttävä artisti on aiemmin tehnyt yhteistyötä muun muassa Sebastian Noton, Williamin ja Sexmanen kanssa, kun taas hänen albumillaan vierailevat Figaro ja Heviteemu. Tänä lauantaina artisti esiintyy Blockfesteillä osana Fresh ’22 -konseptia.
Tactic L, oikealta nimeltään Jimi Vilppola, palaa Rumban haastattelussa aikoihin kun Carnelia-albumi oli vasta valmistumassa, sekä muistelee hetkeä, kun manifestoi itselleen keikan Blockfesteiltä.
Vilppola kuvailee levyn valmistumiseen johtanutta prosessia vähintäänkin intensiiviseksi, sillä hän toipuu matkasta edelleen.
“Se prosessi teki mulle henkisellä tasolla jotain sellaista, jonka jäljiltä joudun edelleen tietoisesti luomaan uutta energiaa. Levy oli kunnon trauma-dumppaus, mutta se puhdisti.”
Levyntekoprosessin myötä Vilppola ikään kuin syntyi uudelleen, mistä albumin viimeinen kappale toimii käsinkosketeltavana esimerkkinä.
“Ihminen oli ensimmäinen biisi jonka tein sen jälkeen kun synnyin uudelleen ihmisenä, persoonana ja henkilönä. Sen kuulee ja tuntee siinä energiassa. Siinä kappaleessa on jotain erilaista kuin levyn muissa biiseissä.”
Musiikki on Vilppolalle yksi luontaisimmista keinoista käsitellä elämän asioita. Artisti toteaa musiikin vetävän häntä puoleensa magneetin lailla, sillä kappaleiden luominen on hänessä sisäänrakennettuna.
“Kun alan tehdä musiikkia, mun ei tarvitse ajatella mitään. Menen flow-tilaan, joka tekee työn mun puolesta. Tunne muuttuu tekstiksi ja teksti melodiaksi, jonka sitten vapautan itsestäni ulos.”
Carnelia-albumin ei koskaan pitänyt olla albumi, sillä solmittuaan levytyssopimuksen Capitolin kanssa vuonna 2020 Vilppola suunnitteli tekevänsä pelkästään yksittäisiä biisejä. Kappaleita alkoi kuitenkin tulvia siihen tahtiin, että lopulta niitä syntyi viisi tai kuusi päivässä.
“En tehnyt mitään muuta moneen kuukauteen, vaan ajattelin pelkästään laulujen sanoja ja melodioita. Karsin niistä suurimman osan pois, ja otin työn alle itselleni kaikista tärkeimmät kappaleet. Ajattelin niitä koko ajan, muovasin niitä uusiksi ja mietin jatkuvasti miten ne voisivat toimia paremmin. Aina kun menin studiolle, mulla oli jo valmis biisi mielessäni. Sitten aloimme tuottajien kanssa rakentaa sitä, mitä kuulin valmiiksi päässäni.”
Albumilla käsitellään uteliaasti ja avoimesti pimeyden ja kivun kaltaisia teemoja, mikä vaati artistilta veronsa.
“Olen juossut pimeyttäni karkuun koko elämäni, mikä johti siihen pisteeseen, että mun ei pitäisi olla tässä puhumassa tällä hetkellä. Se pakotti mut kohtaamaan ja hyväksymään sen puolen; pakotti mut hyppäämään syvään päätyyn ja katsomaan, että osaanko uida. Kyllä mä jotenkin räpiköin itseni ulos sieltä.”
Vaikka kärsimyksen kohtaaminen oli Vilppolan mukaan pelottavaa, hän kuvailee prosessia myös vapauttavaksi.
“Kun menee sinne, mikä pelottaa kaikista eniten, ja selviytyy siitä… Silloin se pelko haihtuu.”
Julian Riikonen
Pahimmissa hetkissä Vilppola ei löytänyt ympärilleen minkäänlaista turvaa, vaan joutui antautumaan avuttomuuden ja haavoittuvuuden kaltaisille tunteille.
“Turva oli se juttu, josta piti luopua. Ei ollut mitään varmuutta mistään – piti vain luottaa siihen, että virta kantaa. Löysin kuitenkin matkan varrella asioita, jotka auttoivat pysymään rauhallisena.”
Muun muassa kylmäterapia ja hengitysharjoitukset olivat Vilppolalle tapoja hiljentää mieltä ja laskea sydämen sykettä ja stressitasoja.
“Jääkylmässä sun on mahdotonta ajatella mitään. Sun keho on niin hädässä, että se sulkee kokonaan ajatusvirran. Se on tosi tärkeä hetki ihmiselle, joka kärsii hyökkäävistä ajatuksista. Siinä saa hetkeksi sen kuplan puhkaistua.”
Vilppola sai tallennettua albumille osia itsestään, jotka avaavat kuulijalle hänen syvintä olemustaan. Musiikkiaan Vilppola kuvailee tunteelliseksi, ja toivoo sen auttavan kuulijaa laskeutumaan nykyhetkeen.
“Olen ollut niin flow-tilassa silloin kun olen äänittänyt ja tehnyt niitä biisejä, että se saattaa auttaa kuuntelijaakin pääsemään samanlaiseen tilaan. Kaikki muu katoaa, ja lähdet musiikin myötä eräänlaiselle matkalle.”
Keikkailun myötä Vilppola huomasi, että albumikokonaisuus aukesi live-tilanteessa yleisölle lähestulkoon taianomaisella tavalla.
“Keikalla biisien väleissä on paljon elämää ja kaikenlaista tapahtuu, mutta kun biisi alkaa, kaikki ovat ihan hiljaa ja läsnä siinä hetkessä. Yleisö kuuntelee ja elää sitä. Se on todella siistiä. Olen kuullut monilta ihmisiltä, että he ovat ymmärtäneet albumini kunnolla vasta kun ovat kuulleet sen livenä.”
Lauantaina 20. elokuuta Vilppola esiintyy Blockfesteillä osana Fresh ’22 -konseptia, joka esittelee kahdeksan tuoretta ja musiikillisesti toisistaan erottuvaa nimeä. Fresh ’22 -artisteille varatun yhteisen slotin aikana Vilppola ehtii koko albumin sijaan esittää ainoastaan pari kappaletta, mutta on innoissaan mahdollisuudesta nousta Blockfestin lavalle.
“Viimeksi kun olin kyseisillä festareilla yleisössä, multa oli juuri ilmestynyt uutta musaa, ja kaikki olivat että ‘Mitä sä teet täällä kun sun pitäisi olla tuolla lavalla?’. Heitin sitten ilmoille, että en enää ikinä tule Blockfesteille, jollei mulla ole artistipassia. No nyt on, joten nyt voin mennä. Se oli sellainen pieni manifestointi.”
Carnelia-albumin tuoreesta julkaisusta huolimatta biisi-ideat eivät ole päästäneet otettaan Vilppolasta, vaan hänellä on jo uusi projekti mielessään. Artisti ei vielä halua paljastaa mitä tuleman pitää, mutta kertoo käyvänsä läpi kokeellista vaihetta.
“Annan vain palaa, ja jossain kohtaa pysähdyn katsomaan mitä olen saanut aikaan. Se mikä tuntuu hyvältä, se tehdään.”
Erityistä painoarvoa Vilppola asettaa sille, että pääsee lähitulevaisuudessa keikkailemaan, tekemään uutta musiikkia, tapaamaan uusia ihmisiä ja pitämään huolta läheisistään.
“Haluan kokea tämän elämän kunnolla, ettei kaduta sitten vanhempana. Meinaan vähän herkistyä nyt, kun ajattelen Carnelia-albumin tekoprosessia, mutta se oli eräänlainen viimeinen niitti, joka sai mut tajuamaan rakkauden, ystävien ja perheen tärkeyden. En enää ikinä halua ottaa mitään itsestäänselvyytenä.”