Kuten olet saattanut jo jostain kuulla, punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät on Suomen edustaja Euroviisuissa toukokuussa. Hyvä, siis erittäin hyvä!
Kehitysvammaisten punkmuusikoiden valitseminen on herättänyt runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Toiset liputtavat valintaa ja kehuvat suomalaisten avarakatseisuutta, toiset punastelevat ja pelkäävät Suomi-kuvan ryvettyvän räävittömän punk-räyhäämisen vuoksi.
Tutkimme hieman artisteja ja yhtyeitä, jotka ovat joko mukana Itävallan viisufinaaliissa tai ainakin tyrkyllä sinne, ja lyhyenkiN silmäyksen perusteella olemme entistä vakuuttuneempia siitä, että Suomi teki täydellisen valinnan. Perustelemme näkemystämme promokuvamateriaalin avulla.
Espanjan edustaja Edurne edustaa jokseenkin tyypillistä euroviisuartistia: stailattu, puunattu ja kuvankäsittelyohjelmalla raa’asti fiksattu promokuva on kuin harlekiinipokkarin tai hivenen köykäisen fantasiakirjan kannesta. Edurnen kappaleen voi kuunnella tästä.
Maltan Amber puolestaan esittää kappaleen Warrior, joka on, no, ihan taattua euroviisupaatosta. Katso biisin vaihtelevan tarkalla lip syncillä toteutettu video tästä.
Moldova sen sijaan tarjoaa miespuolista kauneutta. Poikabändin solistilta näyttävä Eduard Romanyuta luottaa tanssipopin voimaan, uneliaiden silmien tenhoon ja ”Hey girl, remind me why we ain’t together” -sanoituksiin. Kuuntele herran kappale tästä.
Italiakin arvostaa tyylikkäitä nuoria miehiä. Il Volo ilmoittaa Wikipediassa genrekseen ”operatic pop”, ja trion Grande Love -kisabiisin videolla riittää huokailua, kohtalokkaan hidasta kävelyä ja aistillisia metaforia. Katso pätkä tästä.
JA SITTEN ON MEIDÄN PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, JA SE BÄNDI ON JUSTIINSA SILLÄ TAVALLA KUIN HUVITTAA.
TORILLA TAVATAAN!