Levy-yhtiön edustaja kehotti Sini Sabotagea lukemaan tarkistettavaksi saapuneen haastattelun tarkkaavaisuudella ja varovasti. Teksti oli kuulemma raakaa ja rajua. YleX:n musiikkitoimittaja Anton Vanha-Majamaa oli löytänyt ne kipupisteet, jotka olivat saaneet Sini Sabotagen puhumaan uransa alkuvaiheiden vaikeuksista ja kaltoinkohtelusta – ensimmäistä kertaa sensuroimatta.
”Ei se minun korvaani tuntunut rajulta. Olin kantanut näitä asioita niin kauan mukanani, että olin jo täysin sinut niiden kanssa. Se oli jopa terapeuttista puhua niistä”, Sabotage sanoo.
Hän muun muassa kuvaili JVG:n levy-yhtiötä PME:tä, jolle hän levytti, ”semmoiseksi änärikerhoksi, josta levy-yhtiötoiminta oli aika vitun kaukana”.
”Hieman alkoi kuumottaa, että jos levy-yhtiö haluaa alkaa laittaa kapuloita rattaisiin, niin ne kyllä pystyy siihen. Mutta se mitä sanoin, tuli suoraan sydämestä ja oli totta, niin vaikea katua sellaista. Tuntuu, että kaikki asianomaisetkin ottivat sen hyvin. Vaihdettiin Ville Gallen kanssa muutama sananen ja kaikki on hyvin.”
Sabotagea jäi kuitenkin vaivaamaan YleX:n artikkelissa yksi asia: kuinka vähälle huomiolle uusi albumi oli jäänyt.
”Olen kokenut uuden levyn aloitukselta puhtaalta pöydältä. Tuntui inhottavalta heti ensitöikseen alkaa repiä niitä vanhoja haavoja auki. Mutta toisaalta ehkä on helpompi jatkaa eteenpäin, kun ne vanhat asiat on nyt käsitelty.”
Samoja asioita käsitellään tosin myös perjantaina ilmestyvällä Blueberry Makkonen -albumilla, sen kansikuvasta lähtien. Tyytyväisen näköinen artisti nojailee keittiön tasoon, vieressään kermavaahtoa, jauhoja, kananmunia, sokeria ja… irtileikattu nuoremman Sini Sabotagen pää.
Albumin alkupuoliskolta löytyy myös biisikaksikko, joka on tulkittavaksi juuri artistin oman menneisyyden ruotimiseksi. Maria Magdalena -kappale käy läpi julkisen ammatin ja julkisuuden varjopuolia ja singlenäkin julkaistu Käärmeet kertoo ihmisistä, jotka ilmaantuvat hyötymään haipin ollessa kovimmillaan.
”Julkisuus on minulle paljon vaikeampaa kuin miten yritän itselleni asian esittää: pitää olla esillä, jos haluaa tehdä musaa. Se on kuitenkin aina hallitsematonta kaaosta, jonka lopputulos on enemmän tai vähemmän pettymys. On paljon asioita, joita en haluaisi tuoda esiin, mutta julkisen ammatin takia on pakko.”
Sabotage sanoo iän tuoneen varmuutta sanoa ei. Toisin kuin Levikset repee -hitin jälkeen, hän ei koe enää, että kaikkeen pitää suostua. Ei enää kompromisseja, jotka sotivat hänen arvojaan vastaan. Ei mitään, mikä saattaisi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi hänen mielenterveyteensä. Nämä teesit mielessään Sini Sabotage oli luottavaisin mielin ja innolla lähdössä markkinoimaan uutta albumiaan ja kiertämään festivaalit. Mutta: korona. Albumin julkaisua siirrettiin toukokuusta ja kalenteri tyhjeni keikoista.
Sini Sabotage huokaisee syvään ja räjähtää nauruun.
”Välillä tuntui, ettei koko levy ole tulossa. Loppukeväästä ja alkukesästä oli fiilis, että tulee koko ajan lunta tupaan. Keikat Provinssissa ja Ruisrockissa olivat jotain, mitä olen odottanut kauan. Tuntui, että vihdoin saa tekemästään työstä palkinnon, niin se vedetään viime hetkellä pois.”
Sabotage sanoo, että ”paatuneelle taiteilijanrentulle” erityisen koville otti se, ettei ollut lupaa valittaa, koska lähes jokainen maailman ihminen oli samassa tilanteessa yhtä neuvottomana.
Musiikkialalla korona vaikutti täysin suoraan myös toimeentuloon esimerkiksi juuri peruttujen keikkojen muodossa. Sabotagen albumilla tämä ei kuulu: räpin estetiikkaan kuuluu valuutalla leveily, mutta hän on löytänyt aiheeseen omaperäisemmän tulokulman.
”En ole koskaan ajatellut, että teen niin paljon rahaa kuin mahdollista. Minulle on riittänyt, että tulen toimeen. Aihe kuitenkin kiehtoo, kun se on vahvemmin läsnä kuin nuorempana: asuntolainat, laskut ja verot ovat integroineet minut aikuisten maailmaan”, Sabotage räjähtää jälleen nauramaan.
Hän kertoo €ero-biisin olevan omistettu nuorille naisille, jotka vain odottavat perheen perustamista.
”Myönnän, että tuo on vanhanaikainen kela – onneksi! Mutta sen oman kullan ehtii löytää ja pikkutoukan saada syliin vähän myöhemminkin. Katso ensin, mihin omat rahkeet riittää! Haasta itsesi menestymään, mitä teetkin.”
Kappaleella vieraileva Pyhimys joutui kesällä kyseenalaiseen valoon YleX:n artikkelin johdosta. Kyse oli Elisan mainoskampanjassa käytetystä kappaleesta Valo pimeän. Kappaleella kuullaan Salla-Marja Hätistä, joka oli jätetty kreditoimatta ja jonka sopimukset oli solmittu tahojen toimesta, joilla ei oikeutta moiseen ole. Sabotage sanoo, ettei seurannut tapausta niin tarkasti, että osaisi saati haluaisi ottaa kantaa siihen, mutta puhuu yleisellä taholla alan käytännöistä.
”Olen itse juossut verenmaku suussa 10 vuotta ja usein ilmaiseksi, mutta toisaalta onhan se hyvä, että nuoret pitävät kiinni oikeuksistaan. Minulla on vanhanaikainen tapa ajatella, että ennen kuin olet breikannut artistina, niin pitää graindata ja tehdä duunia, jolla sitä nimeä ja näkyvyyttä tulee. ”
Paying the dues on myös termi, mitä Sabotage käyttää ja graindaaminen mainitaan haastattelun aikana useampaan otteeseen. Esimerkkinä hän käyttää omaa rooliaan Brädin keikoilla tuplaajana ja dj:nä ennen kuin Sini Sabotagen varsinainen artistinura oli startannut. Hän tuntee edelleen kiitollisuutta lahtelaiskonkarin antamaa mahdollisuutta ja koulua kohtaan, ja Sabotagelle oli selviö, että jos on mahdollisuus tarjota jollekin nuorella vastaavaa, hän myös sen tekee.
Sini Sabotagen suojatti ei ole tarvinnut esittelyitä vuosiin. Hän kertoo seuranneensa Alman uraa suurella ylpeydellä ja ymmärtävänsä kuinka vaikeaa luova työ on kaiken pyörityksen keskellä. Almaa ei Sabotagen albumilla kuulla, mutta toista nuorta naista, joka sai Sabotagen muistelemaan omaa nuoruuttaan.
”Tutustuin Vestaan vuotta ennen kuin tehtiin tuo biisi. Minulle teki hyvää nähdä hänen kulmansa kaikesta julkisuudesta ja musan tekemisestä. Bondailtiin näiden ajatusten tiimoilta todella paljon, se oli voimaannuttavaa. Näin Vestassa hirveästi sitä nuorta minua, jota koko Suomen kritiikki ei ollut vielä muokannut joksikin oudoksi möykyksi.”
Albumin päättävä Illuusioo-kappale on tehty useampi vuosi sitten, mutta kaipasi vierailevaa ääntä. Sabotage kertoo ajatelleensa automaattisesti jotain räppäriä siihen, mutta oivaltaneensa jossain vaiheessa Vestan äänen sopivan siihen täydellisesti.
”Kuulin biisissä jotain samaa toiveikkuutta ja rauhallisuutta kuin esimerkiksi Asan Yhdes iltaan -kappaleessa. Ja kun Vestan nimi lukee featissa, niin jengi odottaa varmasti isoa kertsiä. Sen sijaan kuullaankin säkeistöt, jotka tekevät siitä yksityiskohtaisemman ja jollain tapaa räpimmän.”
Sabotage innostuu ja korottaa ääntään muistellessaan Vestan osuuksien äänittämistä tuottaja Minna Koiviston johdolla.
”Olin vain, että minä tiesin! Tiesin tämän koko ajan. Oli niin voimakas etiäinen siitä, ja se meni kyllä niin maaliin kuin vain voi.”
Kappale oli ainakin jonkinasteisessa vaarassa jäädä Sabotagen uran viimeiseksi. Keväällä hän totesi, että jos julkisuus tuntuu epämiellyttävältä, levy jää hänen viimeisekseen.
”Mediahuomiota oli vaikeampi käsitellä, kun sitä tuli lumikolalla niskaan. Tällaisessa määrin se on helpommin sulateltavissa. Kaikki ulkopuolinen huomio vaikuttaa minuun, ja kun tällä kertaa se on huomattavasti suopeampaa, aion nauttia siitä täysin rinnoin!”
Uutta musiikkia on jo kirjoitettu.