Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Ani, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on Kolaus-yhtye, joka pitää sisällään kokeneita muusikoita. Juuri Pää edellä pallogrilliin -albumin julkaisseen yhtyeen Jusu (laulu) ja Maikki (kitara ja laulu) vastasivat Rumban kysymyksiin. Haastattelussa mainitaan punk-yhtyeen vaiherikkaat vaiheet, halpa terapia ja Joe Strummer. Yhtyeen muut jäsenet ovat: Saira, Allu ja Jampe.
Mikä soi napeissa just nyt?
Maikki: ”Country-musa-tappajahai on päässyt puraisemaan viime vuosien aikana totaalisesti. Kaiken kukkuraksi Ken Burnsin loistavan Country Music -dokkarisarjan katsominen kesän kuluessa sivalsi viimeisetkin raajat irti. Nyt hommassa ei ole enää mitään jiitä (sano ’perussuomalainen nuori Dixin assal’), sillä The Carter Familyn ja Hank Williamsin musiikin lisäksi ei tarvitse elämässään mitään muuta kuin alkoholia, banjon ja ripauksen Appalakkien paskan hajua. Parasta ikinä.”
Jusu: ”Tilasin joskus jurrissa banjon, aamulla muistamatta ihmettelin kun oli kuitti sähköpostissa.”
”Kävin kattoo Rakkautta & Anarkiaa festeillä White Riot -leffan (kova!), mistä bongasin vanhan brittiläisen 999-bändin. Luulin et oli 70-luvun brittipunk hallussa, mutta niinhän sitä aina luullaan. Noitten Emergency-biisi eritoten on loopannu aika monta kertaa viime päivinä.”
”Uudemmista bändeistä sanoisin et Idles varmaan soinut eniten. Tullut melko lyhyellä aikavälillä pari hyvää levyä ja EP:tkin putos. Toki tähän nyt vois nostaa aika montakin orkesteria (musaa tulee niin paljon nykyään). Idlesissä nappaa lyriikat ja biisien teemat sekä se miten kovalla energialla siellä mennään. Oli muuten myös livenä todella kovaa kamaa, Maikin kanssahan se taannoin onneksemme nähtiin Sidewaysissä!”
Mist sä tuut?
”Maikki: Mä tuun takaani (joku kiinalainen sananlasku). Tarkemmin sanottuna mulla on hallussa asuinpaikkojen suhteen niin kutsuttu “Uudenmaan Bermudan kolmio” (Kerava – Mäntsälä – Helsinki). Jokaisesta paikasta olen yhtä ylpeä, ja kaikki ne ovat jättäneet myös pysyvän stigman. Lahessa olen ilkeämielinen ja epäluotettava hesalainen (vaikka osaankin kirjoittaa Lahden ilman d:tä) ja Helsingissä junantuoma juntti. Kummatkin osapuolet ovat oikeassa.”
”Musiikkia on tullut tehtyä vuosien varrella, ja sitä on myös jäänyt paljon tekemättä, mutta tässä roolissa käsittääkseni olen nyt haastateltavana. Kolauksessa teen kappaleita, soitan kitaraa ja laulan taustoja. Club De Lay yhtyeestä saattavat jotkut tietäjät myös tunnistaa.”
”Kaiken kruunuksi opiskelen arkeologiaa Helsingin Yliopistossa. Tämän halusin vain sanoa, jotta kaikki kunnon punk-puritaanit voivat leimata koko bändin ’elitistiseksi paskaksi’. Luokittelu on nimittäin tietenkin myös, no täyttä totta, mutta kiljupunkkarit eivät voi asialle yhtään mitään.”
Jusu: ”Laulan ja kirjoittelen lyriikoita Kolauksessa. Tykkään myös puuhastella bändin erinäisten grafiikoiden parissa (muun muassa askartelin levynkannen ja leikkasin Skate or Diet -videon). Junantuomana Helsingissä asunut kymmenisen vuotta, mutta Lahesta alkujani ja lahtelaiseksi itseni koen edelleen.”
”Siitä leimasta on vaikea päästä irti eikä kyllä ole tarvettakaan. Omalla oudolla tavallaan inspiroiva paikka vaikkei uskoisi ja Lahesta ainakin jengillä on mielipide. Oli hyvä tai huono, mutta ei pelkkä ”kiva kesäkaupunki”. Meistä 3/5 asuu Lahessa ja me kaks sitten Ankkalinnassa (Helsingissä).”
Silloin tajusimme, että haluamme artistiksi.
Maikki: ”Muistan melko selvästi sen tilanteen, kun tajusin, että haluan soittaa bändissä ja tehdä musaa, mutta tarkka vuosi ei tule mieleeni. Ehkä 2001 – 2002. Kävelin kerran siis arkisesti ylä-asteelta kotiin päin, ja luin kävellessäni Legs McNeilin ja Gillian McCainin kokoamaa proto-punk historiikkia Please Kill Me. Muistaakseni Walkmanista raikasi korviin Richard Hellin & Voidoidsien Blank Generation -levy.”
”Kirja oli paksu kuin perkele, mutta totutusta poiketen luin sen, kokonaan, ja vieläpä kerralla alusta loppuun. Se teki tosi, tosi ison vaikutuksen. 1970-luvun New Yorkin underground-piirien vapaamielinen sekoilu, krooninen paneminen, Iggy Popin ja Lou Reedin tarinat heidän “hapokkaimmista” vuosista, ynnä muut sen sellaiset, olivat omiaan saamaan nuoren rehupuntin mielen vääntymään.”
”Punk kuulosti myös teknisesti sellaiselta musiikilta, että ’koulutettu vannesahakin’ osaisi sellaista soittaa ja luoda. Muistaakseni ensimmäisen biisini tein tuon kirjan innoittamana. Please Kill Me:n luettuani tajusin, että asiat voi tehdä eri tavalla kuin naapuri. Täytyy vain suhtautua tärkeäksi kokemiin asioihin niiden ansaitsemalla vakavuudella, ylläpitää intohimoa niitä kohtaan ja tehdä kaikki ne asiat itse, joiden kanssa kukaan ei ole auttamassa.”
Jusu: ”Musahan on kiinnostanut aina ja paljon tullut keikkoja järkättyäkin Lahessa ennen varsinaisia bändihommia. Aikanaan aika hetken mielijohteesta krapulassa koulussa sanoin Säilän Timolle, että perustetaan punk-bändi, että sinä kitarassa ja minä laulan. Samana päivänä olikin jo rekrytty basisti ja rumpali (rumpalihan on muuten samainen Allu, joka on Kolauksessakin). Parin viikon päästä tais ollakin jo porukka kasassa ja sen poppoon ekat treenit. Siitä se touhuaminen punkin parissa konkretisoitui. Ekan keikan jälkeen oli kyllä niin vitun siisti fiilis ja mietti vaan et tätä pitää saada lisää.”
”Kolauksen osalta se oli kaiketi, kun alkuun oli tarkoitus juoda keppanaa ja soitella omaksi huviksi covereita treeniksellä. Kerran sitten Maikki tuli oman valmiin biisin kanssa, että tässä olisi Kolaukselle biisi. Silloin taidettiin todeta, että typeräähän se on näitä covereita soitella, kun syntyy omaakin kampetta. Hyvä keino päästellä höyryjä ulos, suosittelen. Halvempaa kuin terapia, vaikka ei sekään varmaan pahaa tekis.”
Musiikilliset esikuvanne?
Maikki: ”Kolauksen suhteen tämä on helppo: The Clash.”
”Aloitettiin ihan vaan ryyppäämällä tämä bändi (niin kuin kaikki muutkin tärkeät sekä hyvät asiat elämässä). Tarkoitus oli kääntää The Clashin biisejä suomeksi, mutta noin yhden käännöspunkelman jälkeen homma heitti häränpyllyä, ja rupesimmekin tekemään omia biisejä.”
”The Clash on syvimmillään uskonto ja ideologia. Tie, totuus ja elämä. Siinä bändissä oli niin monta ajatuksia ruokkivaa kulmaa ja musiikillista roikaletta, ettei The Clashiin ilmiönä tai musiikkina kyllästy ikinä. Oppia ikä kaikki. Väitän, että oma poliittinen herääminen ja musillinen monimuotoisuus on The Clashin vika. The Clashin kautta tutustuin myös muihin suosikkeihini: Bob Dylaniin, Dub-musaan ja vasemmistopropagandaan.”
Jusu: ”Joe Strummer on tatuoituna käteen, niin pakko se on The Clash sanoa. Nuorena, kun löysi Clashin niin olihan sitä aika ihmeissään kuinka kovaa kamaa tää onkaan ja punk loordi Joe Strummerin päättäväinen toiminta keulahahmona kiinnosti kovin nuorta miehen alkua ja tämä kaikki vei syvemmälle genren pariin! Sieltä se on tullut sitten tarve sanoa oikeita asioita lyriikoissa. Myös esiintymisessä saa lisää energia siitä, että laulaa kantaaottavia lyriikoita eikä lallatella kivasti rimmaavia niitä näitä.”
”Pakko myös mainita tässä yhteydessä, että punk ylipäätään löytyi Wu-Tang Clanin kautta, joka soi ysärillä isoveljen stereoissa. Sen ajan räpin energia ja kantaaottavuus on sama mikä punkista sai myöhemmin kiinnostumaan. Ja onhan mulla se Wu-Tangin logokin tatuoituna käteen eli no bullshit, hahah. On mulla myös pizzan kaappaava ufo -tatuointi mikä kumoaa kaiken aiemmin sanomani…”
Supervoimanne?
Maikki: ”Joku ’maailman sekavin ihminen’ on muistaakseni mdma-päissään sanonut jonkun keikkamme jälkeen, että ’Kolaus on sellaista lempeää punkkia’. Ehkä lempeys on meidän supervoima. Ja koska joku on joskus laulanut, että ’kaikki kaipaa lempee’, ei Kolauksella voi olla muuta kuin voitokas tulevaisuus. Silti vihaajat vihaa, ja yleensä ihan hyvästä syystä.”
Jusu: ”Hahah joo, se oli hyvä positiivinen kommentti. Radio Rockiin viitaten vois olla: Kolaus – kuse miten lystäät, ei väliä. Takaisin asiaan, niin ihan oikeesti kierrepotkut, mutta sanotaan kuitenkin vilpittömyys.”
”Ei ole tarvetta yrittää olla mitään tiettyä tai kuulua tiettyyn boksiin. Tehdään sitä mikä on hauskaa ja that’s it. Toivottavasti sama viilpittömyys sitten välittyy keikoilla yleisöönkin. Itse ainakin haluan, että jengillä olisi keikalta lähtiessä fiilis, että ’v*ittu ku oli hauskaa’. Vaikka sanoman kautta ois välillä nilkat paskassa, niin tietty toivon kipinä ja ilo pitää välittyä. Elämähän on kuitenkin yhtä mustaa komediaa niin helpommalla selviää, kun nauraen menee.”
Jos kuulisitte musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
Maikki: ”Rehellisyyteen. Kaikki mitä Kolaus on tehnyt, ja tekee, perustuu tiettyyn “analysoimattomuuteen” ja vaistonvaraisuuteen, hyvässä ja pahassa.”
”Biisit ovat syntyneet Kari Peitsamo -metodilla, äänitetty ilman esiharjoituksia, ja soundi on ollut hyvin pitkälti “sitä mitä vahvareista ja soittimista nyt tuppaa ulos tulemaan”, niin kuin Soundi-lehti oivaltavasti kritisoi Gesta-Pop -biisin arviossa. Selkeästi Soundin toimituksessa, joillakin toimittajilla joskus, kiertää jokseenkin hapekas veri aivoissa.”
”Kaikki soundillinen “paskuus” onkin siis, tietoista paskaa. Ollaan haluttu minimoida säätö ja maksimoida biisien sanoma. Sovitukset ovat enemmän sattumaa kuin “loppuun asti hiottua arraamista”, niin kuin joku räkäjousi saataisi konsiksella tokaista.”
Jusu: ”Siihen, että asioita pyritään sanomaan, mutta ei kuitenkaan totisena naama irvessä kerrota mikä on oikein ja väärin ja kuinka sun pitää elää. Monissa biiseissähän vittuillaan yhtä lailla itse itellemme. Varmasti myös vahvasti esillä oleva bändin monipuolisuus ja melodisuus on semmosia mistä diggaisin.”
Pää edellä pallogrilliin?
Jusu: ”Mentiin studioon tekemään ep:tä. Meillä oli pari biisiä kasassa ja alettiin miettiä, että onhan näitä aihioita vaikka kuinka, että miks me mitään ep:tä nyhvätään. No, eihän niitä biisejä tosiaankaan ollut, mutta kolmen tehokkaan studioviikonlopun aikana saatiin kuitenkin hiottua biisit uomiinsa pitkälti tekohetkellä. Kaikki meni yllättävän kivuttomasti vaikka monessa biisissä osa bändistä otti ekat kosketukset kappaleisiin äänitysvaiheessa. Jälkikäteen on naureskeltu kyl, että miten tästä saatiin näinkin yhtenäinen paketti, vaikka tosi erilaisia biisejä levyllä.”
”Levyn teema synty arkisten aiheiden ympärille, siinä on asioita mitkä hiersi ikuisen marraskuun aikana (talvi 2020 ja aika moni asia hiersi). Levyn lyriikat on pääosin kolmen henkilön (Jusu, Maikki ja Jampe) kirjottamia ja meillä kolmella on aika erilainen tapa kirjoittaa, niin siinä on myös kerronnallisesti aika erilaisia tyylejä ilmaista asioita, mistä ite dikkaan ainakin meidän meiningissä.”
”Kuten aiemmin mainittu niin hämmästyttävän kivuttomasti levy syntyi, suurin kuhmu oli korona. Sen takia lopulta julkasu venähti keväästä syksyyn ja oli tuskallista odotella, että päästään huudattamaan biisit koko maailman kuultavaksi. Dödstilin pojat (julkaisija) rauhoitteli innokkaita bändiläisiä sitten sen verran, että jaksettiin tähän asti, kiitos siitä.”