Väsynyttä muniinpuhaltelua – arviossa Red Hot Chili Peppers: I’m With You

22.08.2011

Onko RHCP:n kymmenes levy uuden alku vai askel taaksepäin? Ainakin Rumban Anton Vanha-Majamaa liputtaa jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta. Tänään voit muodostaa oman mielipiteesi, sillä levy on kuunneltavissa bändin nettisivuilla kymmeneltä illalla.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Clara Balzary

Red Hot Chili Peppers: I’m with You
Warner
Funk-veteraanit ovat virallisesti setääntyneet. Hävetkää!

Vielä 2000-luvun vaihteessa Red Hot Chili Peppers oli pop-taivaan kirkkaimpia tähtiä. Siirtymä sykkeröisestä funk rockista stadionluokan radiopoppiin ei miellyttänyt kaikkia, mutta kaupallisesti yhtye oli suositumpi kuin koskaan. Vuonna 1999 julkaistu Californication on myynyt jo hulppeat 16 miljoonaa kappaletta ja sitä seurannut By the Way ylsi liki samoihin lukuihin.

Ehkä jotain yhtyeen relevanssista kertoo se, että tämäkin arvio on luontevinta aloittaa myyntilukuja kertaamalla. Kun viimeksi mainitulta löytyi vielä pari nokkelaa pop-sävellystä, oli sitä seurannut tuplalevy Stadium Arcadium jo turruttava kokemus.

I’m with You on omalla tavallaan yhtyeen luonnottoman kehityskulun kulminaatio. Hikisistä funkkaajista kypsyi ryhmä mielikuvituksettomia setiä, jotka tyytyvät möyhimään omassa kliseesopassaan yhtä itsekritiikittömästi kuin U2 tai vaikkapa The Rolling Stones ikään. Albumilta löytyy aivan varmasti radiokanavien tehosoittoon istuvia kappaleita – ja aivan varmasti niitä ei muutaman vuoden päästä muista kukaan.

Lo-fi-vaihteella käynnistyvä levy purkautuu jo ensimetreillään kepeäksi hi-hat-popiksi, jota eivät satunnaisesti Kyussilta käryävät kitaranmöyrinnät tai yksi sekaan heitetty torvisoolo onnistu pelastamaan. Liki jokainen kappale käynnistyy Flean iisisti funkkaavilla bassokuvioilla, jotka muodostavat yhtyeen ilmaisun mielenkiintoisimman osan. Se kertonee jo kaiken oleellisen.

Even You Brutus? on albumin harvoja huippukohtia: sillä solisti Anthony Kiedis julistaa harvan ääniraidan ylle Jack Whitea tai Gerard Wayn Queen-maneereita kanavoiden. Sääli, ettei senkään kappaleen kertosäe ole keskitasoista Peppers-pastissia kummempaa.

On kuvaavaa, että rajattu pressikuuntelu kertoi levystä jo kaiken tarvittavan. Jos muistivihko täyttyy termeistä kuten ”munillepuhaltelu” ja ”improvisoitu stadion-rock”, ei lopputuote voi olla järin mielekäs.

Red Hot Chili Peppers tuntuu kitaravelho John Fruscianten mukana menettäneen viimeisenkin rippeen siitä persoonastaan, jolla se vielä Blood Sugar Sex Magikin aikaan hurmasi. Sitä ei tuo takaisin edes Kiedisille leimallinen rap-molotus.

Arvio on julkaistu Rumbassa 11/11. I’m With You ilmestyy 30. elokuuta.

Kuuntele levy etukäteen rajoitetun ajan iTunesissa.

Lisää luettavaa