Lassi Valtonen: Kukin tyylillään – Sympaattista mittatilausfolkia

”Näinä aikoina, kun kaikki mahdolliset sävelkulut ja kielikuvat on kierrätetty moneen kertaan, Kukin tyylillään olisi kaivannut erottuvampia sovitusjippoja”, kirjoittaa Jaakko Kilpeläinen arviossaan.

Teksti: Jaakko Kilpeläinen, kuva: Sony Music

Lassi Valtonen: Kukin tyylillään
Sony

Jos Lassi Valtonen olisi salskea, itsevarma nuorimies, hänet olisi noteerattu alkuvuoden Idols-karsinnoista hyvänä laulajana muiden jatkoon-tapausten joukossa. Eksyneen oloisesta mutta sympaattisesta Lassista tuli alkukarsintojen ylivoimainen ennakkosuosikki, kun hän ”yllätti” tuomarit ja yleisön laulamalla nätisti.

Draamannälkäiset katsojat näkivät Lassissa ”eipä olisi uskonut” -sankaritarinan ja saivat hänestä ilmaisukanavan lapsellisille ennakkoluuloilleen: katsokaa, epävarma henkilö osaakin laulaa! Tässäkö on Suomen Susan Boyle?

Valtonen jättäytyi pois kisasta, koska vastusti Idolsin kaupallisuutta ja halusi keskittyä progebändiinsä. Nyt, reilut puoli vuotta myöhemmin, on aika pohtia Valtosen folk-vetoisen soolodebyytin musiikillisia ansioita.

Niitä löytyy. Lassin äänessä on sopivasti herkkyyttä Matti Johannes Koivun kirjoittamiin kitarapopkaunokaisiin, kuten ensisingle Vanhanaikainen sekä unenomainen folk-balladi Sopimus, joka tuo mieleen José Gonzálezin parhaimmillaan.

Silloin kun vahvuutta vaaditaan, Valtosen skaalasta löytyy sitäkin riittämiin. Matti Mikkolan ja Street Kobran säveltämä, Asan sanoittama punkpop-revitys Tuhkaa ja hiekkaa hoitaa hommansa albumin menevänä avausraitana. Topi Sahan rautalankablues Panttilainaamo toimii sekin.

Näinä aikoina, kun kaikki mahdolliset sävelkulut ja kielikuvat on kierrätetty moneen kertaan, Kukin tyylillään olisi kaivannut erottuvampia sovitusjippoja. Mitään järin omaperäistä levyltä on turha etsiä.

Arvio on julkaistu Rumbassa 14/11. Kuuntele albumi Spotifysta.