Islannin keijukaiset entistä eteerisempinä.
Viime vuonna ilmestynyt dokumenttielokuva Heima näytti Sigur Rósin viemässä musiikkinsa sen ääripisteisiin – suurkonserttien massiivisiista nostatuksista pieniin kirkkosaleihin Islannin kaukaisimmissa kolkissa.
Yhtye löysi itsestään uusia puolia, ja uudella levyllä kuuluva pienimuotoinen ote on pitkälti perua juuri noista kaikkein paljaimmista hetkistä, jolloin he eivät voineetkaan enää piiloutua äänivallien ja verhojen taakse. Levyn rakenne tuntuu korostavan tätä, sillä se alkaa popmaisen keveänä kuohuviinihumalana ja päätyy sumuisiiin ja yksinäisiin merenlahtiin.
Siinä missä vuonna 2005 julkaistu Takk tuntui levyllä hieman hengettömältä ja liiankin perinteiseltä ”rock-yhtyeen” ”äänilevyltä” (painotan molempia sanoja), uusi levy on peloton ja luova juuri sillä tavalla kuin tältä yhtyeeltä voi odottaa. Suurin ilon aihe on oikeastaan siinä, että yrittäessään kuulostaa entiseltä itseltään yhtye on tylsimmillään.
Levyn yhdeksänminuuttinen kulminaatiopiste Festival on toki vaikuttava, mutta Sigur Rósin vuonna 2003 ilmestyneen magnum opuksen ( ):n viimeistä kappaletta se ei kuitenkaan selätä. Ára bátur sotkee mukaan London Sinfoniettan ja London Oratory Boys Choirin, mutta kuulostaa lähes sadan hengen voimalla vedetyssä loppuosassaan epäilyttävästi joltain sellaiselta, jota Steven Spielberg haluaisi käyttää elokuviensa loppukohtauksessa.
Mutta sitähän tämä levy on, tietoista muotin rikkomista. Sigur Rós on ensimmäistä kertaa työskennellyt Islannin ulkopuolella, ulkopuolisten kanssa. Muun muassa U2:n, The Killersin ja PJ Harveyn tuottajana tunnettu Flood ja pari kansitaiteilijaa ovat sekoittaneet pakkaa, mutta varsinaista uutta yhtälöön tuo huojentavasti kuitenkin yhtye itse.
Tällä hajanaisella ja monipuolisella levyllä Sigur Rós tunnustelee ääripäitään. Parhaiten sitä kuvaa tapa, miten Festivalin lopussa katon räjäyttänyttä teemaa jää viheltelemään yksi ääni, tai miten haurastakin hauraampi ambient-raita Straumnes kasvaa Fljótavikistä. Kuten levyn nimi sanoo, kumu kaikuu korvissa, mutta soitto jatkuu.