Astrid Swan -kiertueblogi, osa 4: Kiertueen päätös ja kärsivällisyyden testausta saksalaisittain

Astrid Swan sai Drunken Loversit kiertueelleen ja oppi samalla, ettei soundcheckiään venyttävät kollegabändit ole todellakaan pahinta, mitä Saksassa voi kokea.

Teksti: Astrid Swan
Kuva: Astrid Swan ja pojat

Norman Palmin kiertueen jälkeen ehdin levätä kaksi päivää Gneisenau Strassen asunnossa. Keskiviikkona Drunken Loversit lensivät Berliiniin. Asunto muuttui minuuteissa asutun näköiseksi. Torstaina oli treenipäivä. Eagle Driver suositteli meille Neuköllnistä treenikämppään. Joenvarsiromuttamon vieressä suojelukohderakennuksessa oli mm. Gordon Raphaelin studio. Kesken treenien kävelimme syömään maailman huonoimpaan ravintolaan nimeltään Viva Espanja Italia. Kaiken sai puoleenhintaan. Mutta amerikanlippuservetitkin olisivat maistuneet maukkaammilta kuin itse ruoka. Kukaan ei kuitenkaan sairastunut. Yksi uusi biisi treenattiin settiin.

Perjantai, keikkapäivä Berliinin Magnetissa. Merirosvolaivalla mestoille. Saavuimme paikalle ennen Mystery Jetsiä (mystiset aikataulut venyy ja paukkuu rikkinäisellä ammattitaidolla).

Tilasimme buyout Thai-ruokaa heti kättelyssä, mutta joku ruokakirous oli jo laskeutunut, sillä ei olla koskaan saatu niin mautonta thaikkua. Pöperö ei mennyt alas ilman kovaa suolaamista.

Nikolle olin tilannut bäkkärille parturin ja niin tuli kiinanmatkalaisestakin jälleen Mikael Hakkaraisen näköinen (sanoi Niko). Mutta tämä siistiytyminen tapahtui vasta keikan jälkeen. Hyvä keikka, vaikka soundchekistä keikkaan oli enää viisitoista minuuttia.

Sykkiminen jatkui heti keikan jälkeen – Mystery Jetsin kitarateknikko ja miksaaja hönkivät niskaan että kamat pois lavalta nyt. Mut siis mukavia jannuja. Iisalmi–Lontoo Connection.  Meillä on kavereita Berliinissä. Ne tuli tietysti bäkkärille. Arvi oli sairastunut siihen flunssaan joka oli tuotu Suomesta tuliaisena.

Ryhmä hajaantui. Astrid ja Niko jatkoivat VO:n keikalle The Establishment –nimiseen paikkaan. Taksi löysi perille, mutta ovella Jamie Hincen näköinen mies kysyi meiltä tunnussanaa. I have no idea – ja sisälle päästiin.Mutta siellä ei vaikuttanut ollenkaan siltä että joku bändi soittaa siellä.

Soitin Eagle Driverille huoneesta, jossa oli myös kylpyamme, että missä me ollaan, koska ei kehdattu enää mennä kysymään Jamielta, kun se oli niin koppava. Onneksi Obi tuli paikalle ja selitti tilanteen: baarilla ei ollut lupaa musiikkiesityksiin ja poliisi oli jo käynyt paikalla. Keikka oli siirretty kello yhteen.

Erottaja-baarimainen tunnelma ehti syntyä kun puolet Erden vakiojengistä ilmestyi paikalle. Avaruuspornoa esitettiin screenillä ja huono musiikki soi. Suomi-duo pääsi syvälle berliiniläiseen undergroundiin kun salaperäinen ovimies valkoisessa takissaan ohjasi ihmiset portaita alas homeiseen kellaritilaan. Kuului kumma ääni: joku kaatoi kaljan mikserin päälle (ei ollut me). Sitten ei kuulunut enää paljon mitään vähään aikaan.

VO pääsi aloittamaan vasta puolen tunnin kuluttua. Klassikkomeininki.  Kölni. Virallisesti nyt Astrid Swanin mustalla listalla. Forever. Black Sheep Hostelli oli helvetillinen reppureissaajapaikka Mäkkärin yläkerrassa. Pinnasängyt kuudelle.

Sunnuntai-aamuna herättiin aivan käsittämättömään mekkalaan. Aijaa, maratoni ikkunan alla. Pieni turistikierros. Sitten autolle. Mutta: auto oli kadonnut. Keikkaan aikaa kolme tuntia.

Kävi ilmi että maratonin takia parkkipaikalle ei olisi voinut jättää autoa.  Satunnaiset ambulanssimiehet neuvoivat väärään autonnoutomestaan. Siellä Astrid soitti poliisille. Isällinen poliisisetä soitti takaisin ja kertoi missä meidän merirosvolaiva lepää. Aivan toisella puolella kaupunkia. Poliisi halusi varoittaa maksusta, jonka joudumme pulittamaan hinauksesta. 522e!!!! Jumanperkele ja muita kirosanoja. Mustalla Visalla. Tunnelma oli hieman kireä, mutta yllättävän vähän niin.

Keikkapaikalla oltiin kello kuusi (meidän soundcheck-aika) mutta Mystery Jetsillä oli taas homma levällään. Keikalla kolmannen kappaleen aikana Astridin ääni alkoi raspiintua matalassa rekisterissä uhkaavasti. Biisin lopussa se tilasi viskin Markulta ja selitti että näin tehdään kun menee ääni. Eturivistö oli täynnä teinejä ensimmäisellä keikallaan. Kikka toimi sekä yleisöön kuin artistiinkin (rumpalin täytyi auttaa vähän kun sekin on kipeä). Kitaran kielikin katkesi. Miehistä viis.

Astrid (kiertuemanageri) sai hoidettua litran viskiä hieman kiertue-elämän leipiyttämän ryhmän ratoksi. Kyllä se tunnelma Kölnissäkin paranee hiljalleen. Jopa ilman ruokaa. Buyout-rahat laitettiin hinausmaksua varten talteen.

Münchenissä kuumotus ja huono onni jatkui: jouduttiin poliisin ratsiaan bensa-asemalla 50 kilometrin päässä kaupungista. Huumeita etsittiin poikien vartaloista, kaikkien laukuista ja jopa soittimista. Mutta mitään eivät löytäneet. Meillä oli suhteellisen hyvä kollektiivinen pokerinaama tässäkin tilanteessa.

Mystery Jetsit venyttivät taas tsekkiään niin että me mentiin linechekillä lavalle. Paikallinen promoottori ja muut jo alkoivat ihmetellä meidän nopeutta ja säntillisyyttä. – Joo, kyllä me ollaan Suomesta! Viekää vaikka meidän auto ja ratsatkaa koko sakki, venyttäkää jne. Silti ollaan ajoissa.

Siinä se kiertue. Kiitos kaikille hahmoille, mainituille ja mainitsemattomille.

KATELLAAN. XXXOOO Astrid & pojat

Niko ja Berliinin tytöt.
Autobaana vaan.
Jätettiin jälkemme konkareiden vatsaan.
Ken tietää, kertokoot minulle, mitä tässä kuvassa tapahtuu.
The Drunken Lovers -dieetti.
Backstage Hairdresser Luxury
Huoltoasemayhteiskuva.