Astrid Swanin kiertueblogi, osa 3: Kiertuekiusatun tunnelmia Münchenistä Berniin

Astrid Swanin kiertuekaravaani jatkoi matkaansa Oktoberfestin valtaamasta Münchenistä Sveitsin puolelle Berniin, jonne rundikollega Norman Palm päätti omat esityksensä.

Teksti: Astrid Swan, kuvat: Astrid Swan ja kiertuehenkilöstö

18.9.2010

Eilen ajettiin Müncheniin, kroisosten kaupunkiin. Oktoberfest alkoi samaisena päivänä, ja kaupunki oli täynnä ihmisiä tiroliasuissa. Söin juustokakkua nälkään, koska etelässä ihmiset eivät ymmärrä kasvissyöntiä.

Keikkapaikka Atomic Café on oikea rock-klubi – julisteiden perusteella kaikki coolit bändit on soittaneet siellä joskus. Valo oli hämyisä. Kummallinen tunnelma muistutti etäisesti Helsinkiä toisinaan. Takakireyttä. Mutta siis samalla tietoisuus paikan jonkinlaisesta legendaarisuudesta. Leikkasin Pavement-teepaidasta hihat pois ja kaula-aukon suuremmaksi ja siinä oli keikka-asu.

Normanin keikan jälkeen takahuoneessa alkoi bileet jonkinlaisten kutsuvieraiden kanssa. Harmi vaan että minusta ne oli kaikki lähestulkoon ärsyttäviä ja fiilikseni oli enemmän: cappuccinoa keskellä yötä omassa rauhassa. Mutta takahuoneessa juotiin viskiä, savustettiin pieni huone kunnolla, puhuttiin kaikenlaisia kieliä ja juttuja. Eräälle amerikanedustajalle tuli täytenä yllätyksenä että Suomi on joskus ollut Venäjän vallan alla. Se halusi jutella mun kanssa ”because you are too beautiful to be left out”. Mallitytöt joivat cocacolaa ja olivat myrtyneitä.

Kahvin jälkeen tilasin taksin hotelliin joten seuraava on kuulopuhetta: tytöt kieltäytyivät M&M-karkkien suulla kiinniottamisleikistä, lasiesineitä lensi seinälle, tuli melkein kunnon käsirysy, amerikkalaisen tyttöystävä piti 20 minuutin esitelmän Berliiniin negatiivisesta vaikutuksesta luovuuteen, viskiä saatiin lisää. Mikään edellisistä ei tapahtunut tuossa järjestyksessä.

Tänään vaihtui maa ja valuutta. Sveitsin Bern. Keikka soitettiin puistossa kukkulalla keskellä kaupunkia. Olen vähän pettynyt vuorien pienuuteen tässä ympärillä, mutta kuitenkin niitä on. Festarikeikan jälkeen on tarkoitus lähteä vielä johonkin klubille jossa soittaa suomalainen TopBilling.

26.9.

Se Berniläinen klubi oli infernaalisen kamala. Muuta siitä on jo aikaa.

Tässä on Norman Palm –kiertueen toisen puolikkaan yhteenveto samalla kun matkaamme takaisin Berliiniin. Koti kaikille muille paitsi Astridille. Nykyään useammin ”Astrizio Vaan”. Ja jostain syystä mun nimeäni jankutetaan koko ajan. Mä olen kiertuekiusattu.

Pojat sanelevat avukseni tässä vieressä. Mahdollisuus korjata aiheuttamani vääristymät.

Obi=
–”Iltaisin Lankisen Ansa, päivisin Lankisen MPC-Huolto”
Autosta: se on keltaisempi kuin sitruuna.
Janne: Kolme linnaa tuijottaa toisiaan. Linna mun pään päällä vaan.

Obi: Stylisti Bubi Lanheimer suunnitteli Heidelbergissä mulle Norman Palm
paidasta revityn/hapsutetun version. Kat Von Deen inspiroimana kuulemma. Mä toteutin paidan.

Eagle Driverille tehtiin Astrid Swan paidasta kasariversio. Kuulemma liian gay – kuvanoton jälkeen hapsut on poistettu.

Öinen keikalta hotellille ajobiisi oli yleensä Die Antwoordin Orinoco Ninja Flow (Wedding DJs remix).

Noin 15 Norman Palmin keikkaa nähty. Joka kerran kuulosti paremmalta ja
paremmalta. Ihan oikeasti. Kiitos Normanille, kun otti mut mukaan ja piti mun puolia. Jos me olisimme eläimiä, meitä olisi täällä yksi sinivalas, yksi orava, yksi susi, yksi peura joka haluaa olla leijona ja yksi delfiini.

”Exactly”. Genau. 6500 kilometriä ajettu. Nyt muutama välipäivä ja sitten mun omat Drunk Loversit lentää luokseni.

Kuivashampoo on melkein loppu. Pitää ostaa lisää seuraaville Mystery Jets -keikoille. Koska se toimii. Kyllä.

Saksalainen lentokenttä. Tosin käytöstä poistettu.
Norman Palm -paita ja viimeisen illan teinitatskat.

Yllätys Norman Palmin huoneessa.
Takapenkillä on tunnelmaa.