Astrid Swanin kiertueblogi, osa I: Kuivashampoo ja laina-Rhodes – uhka vai mahdollisuus?

Laulaja-lauluntekijä Astrid Swan kiertää syyskuussa Saksaa sekä Itävaltaa ja raportoi tunnelmistaan samalla Rumballe. Blogisarjan ensimmäisessä osassa kiertue on vasta käynnistynyt, kamera on yhä matka-arkun pohjalla, mutta lainassa oleva Rhodes pääsee aloittaa jo komean laulunsa.Teksti: Astrid Swan
Kuva:  Virpi Eronen

10.9.2010

Kiertue alkaa osaltani huomenna kun suuntaamme Hampuriin. Norman Palm soittaa kuitenkin jo tänään Berlin Festissä. Taitaa olla jonkinlainen Flow-festari kakkonen tälle kesälle. Vietän siis kiertuetta edeltävän päivän musiikin pauloissa vanhalla saksalaisella lentokentällä. Hurraa, LCD soundsystem soittaa illalla!

Tulossa: 16 päivää putkeen Normanin ja suomipoikien kanssa ympäri Saksaa, Itävaltaa ja ilmeisesti myös vähän Sveitsiä. Soitan soolona Janne (Lounatvuoren) Rhodes-pianolla, joten minun tarvitsee vain hypätä
keikkabussin kyytiin huomenna, eikä sen jälkeen tarvitse tietää enää mitään käytännönasioista. Kysymys: onko kuivashampoo kiertue-elämän pelastus vai maailman turhin räjähdysaltis ostos?

11.9.2010

Olen tehnyt päätöksen: kiertuepäiväkirjassa ei ole valituksia, koska olisi naurettavaa alkaa valittamaan nyt kun elää unelmaansa eli pitkää yhtäjaksoista keikkaputkea. Eli ei valittamista. Ensimmäinen keikkapaikka oli vanha tornibunkkeri Hampurissa. Usean metrien paksuiset betoniseinät kätkivät sisälleen kivan valkoisen klubin. Plussaa suurista valkoista kukkakimpuista tiskin molemmissa päissä. Poikien mukaan miestenvessassa ei pahemmin pissailtu, vaan laitettiin jotain nenään, mutta nenätyypit meni bunkkerin katolle katsomaan auringonlaskua Hampurin yllä ja tanssimaan teknon tahtiin. Meidän keikalla oli kuulemma paljon sofistikoituneempaa.

Jannen Rhodes-piano on ihana, mutta siinä ei ole pedaalia. Mielenkiintoista. Nyt olen pakotettu esittämään sellaista hyvää pianistia, joka ei käytä pedaalia. Soitin lähinnä upouusia biisejä. Normanin bändin jäsenet ovat minulle uusia tuttavuuksia. Parisuhdekeskustelut aloitettiin jo heti ensimmäisellä ajomatkalla! Olemme kuulemma yhtä suurta perhettä seuraavien 16 päivän ajan. Minusta tuntuu vähän samalta kuin vaihto-oppilaana Michiganissa – ihana perhe, mutta saanko rakastaa sitä yhtä paljon kuin omaa raggarijengiäni Savon metsistä?

Kamera on edelleen koskemattomana mustan liian suuren matka-arkun pohjalla. Siksi ei ole kuvia. Kuivashampoota suihkutin suuren pilven heti Hampurin naistenvessassa. Ei bäkkäriä, ei keikka-asun vaihtoa. Ei ne tunne
mua kuitenkaan.