Auroora Vihervallin mielestä televisiokasvon levyssä on parasta ja pahinta sen kornius.
Teksti: Auroora Vihervalli, kuva: Axl Smith
Axl Smith: People Come First
Waxl
Ennakkoluulot ovat täysin oikeutettuja: taas yksi julkkiksen alanvaihto. Tältäkö kuulostaa nyt se Princen ja Michael Jacksonin risteytys?
Kauheinta on kornius. Lyriikat ovat sellaista feel good -lässytystä, että positiivisuus alkaa pakostakin ärsyttää. Oksennettuani onnellisuuden päälle, pysähdyn. MTV-juontaja räppää oman tien kulkemisesta, rakkaudesta ja unelmista. Kaikki hienoja asioita.
Ihaninta on kornius. Neljännellä kuuntelukerralla People Come First on, no, ihan vitun jepa. ”Always rise, never fall and whatever that you do give it your all”, Axl filosofoi.
Aluksi moiset opinto-ohjaajalausahdukset saavat myötähäpeän punan poskille. Mutta toisaalta, onhan riimeissä jotain hienoakin, kunniallista.
Mikä parasta, levystä kuulee heti, että sitä on hiottu kolme vuotta eikä sitä ole julkaistu ennen kuin tekijä on ollut siihen täysin tyytyväinen. Axlin soul-hiphopia voisi verrata tasoltaan ja flow’ltaan Kanye Westiin – melkoinen suoritus siis.
Televisiokasvon esikoinen on tehty taidolla. Ja intohimoisella sydämellä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/10.