by:Larm: Äänivallilla vaarantuntua

Oslolaistrio Deathcrush tarjosi by:Larmin tuhdeimman äänivallin, raaimman energian sekä mykistävimmän keikan.

Teksti: Oskari Onninen
Kuva: Ingrid Pop

Deathcrush on lähtökohtaisesti huonoin mahdollinen bändin nimi. Se haisee sadan metrin päähän pitkätukkaisten lukiopoikien heviviritelmältä ja on suorastaan mauttoman korni.

By:Larmissa esiintyneelle oslolaisbändille se sopii kuitenkin täydellisesti. Deathcrush kuvaa täsmälleen sitä oloa, miltä Deathcrushin keikan jälkeen tuntui: ihastuneelta johonkin kuolettavan vaaralliseen.

Lisäksi nimen viittaus Mayhemin debyytti-ep:hen on osuva, sillä bändin soundi on vähintään yhtä julma kuin bläkkislegendoillakin. Tosin hieman eri tavalla.

Vuonna 2009 perustettu Deathcrush on kuin kahden Kim Gordonin Sonic Youth, joka yrittää tappaa yleisönsä silkalla äänenpaineella. Lisäksi bändin otteessa on reilu annos hardcorea ja Sleigh Bellsin sekä Crystal Castlesin maanista energiaa.

Bändin keulakuvat Linn Nystadnes ja Åse Bredeli Røyset poseerailevat lavan reunalla soittimineen ja takovat ilmoille massiivisia riffivyöryjä. Pedaaliarmada pitää huolen siitä, että särö- ja kaikukerrokset ovat riittävän paksuja koko ajan. Äänivalli huumaa.

Soundillisesti Deathcrush ei tietenkään keksi mitään uudelleen, mutta se yhdistää no wave -paahtoonsa käsittämättömän energian ja asenteen. Kuin Sonic Youthin Drunken Butterflyn lataus oltaisiin kohotettu toiseen potenssiin.

Biisipuoli on Deathcrushilla hallussa riittävän hyvin: tarttumapintaa ja kertosäkeitä löytyy tarpeeksi, vaikka mitään suurtekoja bändi ei tuolla saralla teekään. Harmistusta aiheuttaa vain, että yhtyeeltä ei toistaiseksi ole tullut paria Soundcloudissa olevaa biisiä lukuun ottamatta minkäänlaisia julkaisuja.

Deathcrushin lähtökohdat ovat simppelit. Molemmat naiset laulavat, tai paremminkin huutavat vastakkain asetettuihin mikrofoneihinsa vuorotellen. Ja jos eivät laula, he riehuvat hiukset hulmuten ympäri lavaa. Takana ilmeetön rumpalipoika takoo eleettömästi jyrinälle rytmit, mutta ennen kaikkea Deathcrush on kahden naisen show.

Keikan aikana opin, että kitaraa voi soittaa hakkaamalla sitä maahan. Tai vaihtoehtoisesti paukuttaa mikrofonilla sen kieliä. Samaten basson saa soimaan koputtamalla sitä mikkiständiin.

Viimeinen biisi hoidetaan basson ja rummun yhteisvyörytyksenä. Kitaristi Linn Nystadsnes laulaa yleisön seassa ja ottaa hölmistyneeseen yleisöön hyvinkin läheistä kontaktia.

Finaaliksi hän nousee PA-kaapin päälle seisomaan ja huutaa viimeisen kerran.

Mikrofoni putoaa viivasuoraan lattialle yleisön eteen.

Bändi poistuu lavalta.

Korvissa soi. Olen totaalisen ihastunut.

KUUNTELE: http://www.deathcrush.no/