Coachella-blogi, osa III: Sunnuntaiviihdettä Thom Yorken superbändistä Gorillaziin

Coachella-festari lipui kauniiseen päätökseensä. Sunnuntaina esiintyivät muun muassa Gorillaz, Thom Yorke, Pavement, Jónsi, Phoenix ja The Strokes -solisti Julian Casablancas.

Teksti ja kuvat: Aleksi Kinnunen
18.4.2010 Yhdysvallat, Kalifornia, Indio

Kalifornian Coachella-viikonloppu päättyi odotettuun ja harvinaiseen Gorillazin keikkaan. Yhtye saapuu heinäkuun alussa myös Roskildeen.

Tähtiä vilisi: soul-ikoni Bobby Womack esitti Stylon lauluosuudet, aiemmin päivällä esiintynyt De La Soul piipahti räppäämässä encorena kuuluussa Feel Good Incissä sekä Superfast Jellyfishissä. Merimiespukuisessa bändissä soittivat The Clashin Paul Simonon ja Mick Jones. Musiikillisena tirehtöörinä hääri ympäri lavaa pomppinut Blurin Damon Albarn.

Konsertti toimi loistavasti, ja miksei olisi toiminut; hassutteluprojektina syntyneelle Gorillazille on kertynyt varkain keikallinen loistavia popkappaleita: edellä mainittujen lisäksi kuultiin muun muassa upeat El Manana, Empire Ants, Snoop Doggin virtuaalisesti esittämä Welcome to the World of the Plastic Beach, Clint Eastwood sekä Dirty Harry. Mainiota!

Gorillazin vähäinen keikkailu selittyy varmasti produktion koolla. Taustalaulajilla ja jousiyhtyeellä varustettu audiovisuaalinen spektaakkeli ei liene halvimmasta päästä.

Ennen Gorillazia päälavalla nähtiin paluun tehnyt Pavement ja kakkoslavalla Thom Yorken Atoms for Peace -superbändi.

Ensin mainittu kuulosti hellyttävältä, paluu perustellulta. Humoristista räimettä ja nörttipoppia riitti. Lisää aiheesta toukokuun lopulla Primavera-raportin yhteydessä.

Thom Yorken sekä muun muassa tuottaja Nigel Godrichin ja Red Hot Chili Peppersin Flean Atoms of Peace veti pikkulavalla valtavan yleisön. Keikka oli hieno.

Ensin Yorke esitti pääosan Eraser-levystään, jonka materiaali kuulosti elävänä huomattavasti Radioheadilta, hieman dubstep-sävytteisemmältä sellaiselta. Esimerkiksi yhtyeen nimibiisi oli kuin ihana unenpöhnäinen versio Radioheadin How to Disappear Completely -kappaleesta; toisiaan leikkasivat epärytmissä bassolinja sekä kirkuva riitasointuinen taustasävel.

Yorke lämmitti yleisöä soolomateriaalinsa lisäksi Radioheadin Airbagilla, joka soi akustisena tuhannen kauniisti, sekä pianoversiolla Everything in Its Right Placesta. On se taitava kaveri.

Mitä on tapahtunut Phoenixille? Ensinnäkin, New Yorkin Central Parkin kaksi kertaa viime syksynä loppuun myynyt yhtye on pärähtänyt viime vuoden albumin myötä käsittämättömän suosituksi Amerikassa. Coachellassa keikkaa yleisössä fiilisteli muun muassa Beyoncé.

Toiseksi entinen maailman paskin livebändi soitti erittäin hyvin, kuin popversio The Strokesista. Näytti siltä, että bändillä oli uusi keikkarumpali, mikä selitti osan jämäkkyydestä.

Iltapäivässä esiintyi samaan aikaan kaksi sooloilijaa. The Strokesista irrottautunut Julian Casablancas sekä Sigur Rósin Jónsi.

Edellinen raikulipoika määki aika lailla yhdentekevien laulujen päälle, intiaanisulkia hiuksissaan. Keikan toisena kuultu Strokesin Hard to Explain oli tietenkin aivan älyttömän hieno veto.

Kesällä Flow-festivaalille esiintymään saapuva Jónsi oli kiinnostava tapaus. Kuten odottaa saattoi, musiikki soi kauniisti ja hallitusti ja toi Sigur Rósin hyvin paljon mieleen.

Jónsin yhtyeen riveissä nähtiin myös viikonlopun ainoa suomalaisesiintyjä – lyömäsoitintaiteilija Samuli Kosminen, joka paukutti kannuja hyvällä antaumuksella.

Thom Yorken uusi kokoonpano Atoms for Peace.

Pavement nostatti ysärinostalgiaa.

Sooloartistiksi ryhtynyt Julian Casablancas ei esittänyt vain omaa materiaaliaan vaan lauloi myös The Strokesia.

Gorillazin keikat ovat harvinaista herkkua.

Coachellan sunnutaiyleisöä virkeämmästä päästä...

...ja väsyneemmästä.