Coheed and Cambria: Marvel-sarjiksia ja Thin Lizzyä

Mikä saa bändin sorvaamaan sarjakuvasaagaa 78 planeetan kosmisesta yhteenliittymästä? Psykedeeliset huumeet?

Teksti: Perttu Häkkinen, kuva: Roadrunner

Coheed and Cambria on viiden pitkäsoittonsa ohella julkaissut The Amory Warsiksi ristittyä sarjakuvasaagaansa, jossa seitsemänkymmenenkahdeksan planeetan kosmisessa yhteenliittymässä seikkailevat anti-terroristi-velho-cyborgit voivat halutessaan muuttaa kehonsa aseiksi tai katsoa tulevaisuuteen.

Vuoden 2002 The Second Stage Turbine Blade -levystä alkunsa saanut eepos on viimein edennyt viidenteen ja viimeiseen osaansa, megalomaaniseen The Year of Black Rainbow -albumiin.

Studioalbumiensa lisäksi yhtye on julkaissut myös kaksi livelevyä, ja laulaja-kitaristi Claudio Sanchez on ehtinyt touhuamaan The Prize Fighter Inferno -sooloprojektinsa parissa.

Ja tosiaankin! Amsterdamilaisen hienostohotellin aulassa loikoileva Sanchez tuo pitkissä hiuksissaan ja hivenen turvonneessa torsossaan mieleen erään piirretyn springfieldiläisen sarjakuvanörtin. Eikä vaikutelmaa ainakaan latista se tosiseikka, että Sanchezilla on tapana piilotella sanoituksiinsa Star Wars -sitaatteja.

”Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta elämää suuremmasta”, Sanchez, 32, toteaa viitaten tyylitajun rajoja koettelevaan viisiosaiseen avaruusepookkiinsa.

”Suurimmat vaikutteeni lapsena olivat Marvelin ja DC:n sarjakuvat sekä Dyyni-kirjat. Ja tietenkin Thin Lizzyn musiikki.”

Entäpä sitten psykedeeliset huumeet? Lysergiinihapollahan Hawkwindin ja Monster Magnetin kaltaiset klassikkobänditkin luomisen tuskaansa lievensivät.

”Heh, hyvä kysymys”, Sanchez sanoo ja punehtuu.

”Olen toki niistä teini-iässä osani saanut. Rehellisesti voin silti sanoa, että luomistyössäni ne eivät ole ikinä olleet osallisina.”

Lue koko haastattelu Rumbasta 6/10. Lehti on myynnissä 20.5. asti.