Daniel Lioneyen festarimuistot: kiljukännejä ja Marilyn Mansonin kiukuttelua

HIM-kitaristi Linde teki toisen sooloalbuminsa nimellä Daniel Lioneye. Kysyimme Rumban festivaalinumeron kunniaksi, mitkä ovat olleet Linden ikimuistoisimpia festarikokemuksia.

Kuva: The End Records

Ruisrock 1993

”Festareilla olen käynyt asiakkaana vain muutaman kerran, ja siitäkin on reilusti yli kymmenen vuotta aikaa. Ensimmäinen festarikokemukseni oli Ruisrock aikoja sitten. Pääesiintyjänä taisi olla Faith No More. Ajoimme frendiporukassa pakulla Turkuun, ja olin niin hermostunut ekoista festareistani, että oksensin koko matkan muovipussiin. En ollut siis juonut vielä mitään. Perillä jengi alkoi pystyttää telttojaan, siis kaikki paitsi mä. Kelasin, että ehtiihän sen myöhemminkin. Kun palasimme ’leirintäalueelle’, kaikkien muiden teltat ja kamat oli pöllitty. Kömmin tyytyväisenä maassa lojuvaan kurttuiseen telttaani, joka ei ollut edes pystyssä, ja sammuin. Aamulla heräsin pää ulkona ’teltasta’ vain huomatakseni, että miljoona hyttystä oli imenyt naamani täyteen jättimäisiä paiseita. Reissusta teki ikimuistoisen myös se, että olimme tietty täysin persaukisia, joten juhlajuomana oli mukana hirveimmän makuista kotitekoista kiljua koskaan!”

Marilyn Manson Saksassa

”Kiersimme HIMin kanssa yhteen aikaan paljon samoja festareita kuin Marilyn Manson. Eräällä keikoista Mansonilla oli teknisiä ongelmia. Mikistä ei tullut ääntä, joten Manson tietty paloitteli oitis mikkiständinsä ja poistui lavalta. Keikka oli ollut käynnissä ehkä kolmen biisin verran. Hetken kuluttua oli saatu uusi ständi paikoilleen ja Manson palasi lavalle, mutta vain huomatakseen, että mikistä ei edelleenkään kuulu pihaustakaan. Naisen raivoissa hän paloitteli taas ständin ja poistui lavan taakse. Kolmannen kerran epäonninen lavateknikko pystytti mikkitelineen ja toivoi parasta. Manson käveli lavalle pitkän tauon jälkeen, eikä mikki toiminut vieläkään. Sillä kertaa Manson paloitteli mikkiständinsä lavateknikkoparkaansa ja lähti pois lopullisesti. Yleisö ei ollut innoissaan, kun Manson oli kuitenkin pääesiintyjä, vaan aloitti mellakan ja poltti lavan. Onneksi päästiin alta pois!”

Provinssirock 2006

”Kolmas festarimuistoni sijoittuu Provinssirockiin ja sellaiseen jo edesmenneeseen bandiin kuin Strapping Young Lad. Me oltiin HIMin kanssa itsekin noilla festareilla vetämässä, ja Kaasu raahasi mut väkisin juuri ennen omaa keikkaa katsomaan jotain ihme SYL:iä, missä on kuulemma vitun tykki läski rumpali. Ja olihan se, mutta SYL oli niin paljon muutakin! Devin Townsend on nero. Gene Hoglan on vitun tykki läski rumpali, ja koko bandi oli aivan loistava! Tuohon aikaan Devinillä oli vielä legendaarinen skulletti. Juice-fleda rastoilla. Myos haikäsinukke, jolle Devin välillä jutteli, teki suuren vaikutuksen.”

Lue koko Artistin valinta -juttu Rumbasta 7/10. Lehti ilmestyy 21.5.