Distortion-blogi I: Julkijuopottelua ja tanssipunkin Rammstein Kööpenhaminassa

Katufestivaali Kööpenhaminan malliin on rennon meiningin, julkijuopottelun ja kreisibailaamisen yhteensulauma.

Distortion 2010
2.–5.6. Kööpenhamina, Tanska

Teksti ja kuvat: Oskari Onninen

Distortion? Anteeksi mikä Distortion?

Vastaavasti reagoin myös minä, kun minulta tiedusteltiin halukkuuttani lähteä rumbablogittamaan kyseiseltä festivaalilta. Onneksi Google ja Distortionin nettisivu auttoivat.

Festarin periaate on simppeli. Se ilmenee parhaiten festivaalijulisteen englanninkielisestä tarkenteesta, joka kuuluu suomeksi ”löyhästi orkestroitu katu- ja klubifestivaali”.

Päivisin biletetään kaduilla, joilta siirrytään iltakymmenen jälkeen klubeille jatkobileisiin.

Keskiviikosta lauantaihin festivaali kiertää Kööpenhaminan keskustaa ja sen läheisiä kaupunginosia. Eilen vuorossa oli ydinkeskusta. Tänään karnevaali suuntaa Norrebron kaupunginosaan.

Kyse on nimenomaan bilettämisestä. Festivaalin esiintyjäluettelossa on kasoittain dj:tä ja konemuusikkoja. Samaten Madlibin ja Simian Mobile Discon kaltaiset musiikistaan tunnetut artistit esittävät vain dj-setit.

Jokaiselle päivälle mahtuu kuitenkin jonkin verran rockimpaan suuntaan menevää musiikkia. Ja dj:denkin kaarti kattaa kaiken trancesta dubstepiin. Bändejä Distortionille tuskin tullaan katsomaan.

Norjalaisen kollegani paikallinen ystävä kertoi minulle, että vielä kaksi vuotta sitten koko festivaali oli todella underground. Tänä vuonna neljän päivän festivaaliliput myytiin loppuun pari viikkoa ennen tapahtumaa, vaikka varsinaisia suurnimiä ei juuri line-upissa näy. Tiedote arvioi, että Distortion vetää reilusti yli 40 000 kävijää neljässä päivässä.

Kontrasti on valtava. Kun kävelee Ströget-kävelykadun turistipaljoudesta kaksi korttelia sivuun, basso jytisee hirvittävällä voimalla ja Illumia, paikallista Stockmannia vierustava sivukatu on suljettu liikenteeltä. Kadun päässä soittaa bändi tai dj, jonka välittömässä läheisyydessä kööpenhaminalaiset kreisibailaavat Tuborg-tölkit käsissään

Tehkääpä sama Stockan takana Keskuskadulla. Tai edes Kalliossa.

Ja vastaavia bileitä oli koko keskusta täynnä. Neljän päivän aikana klubit mukaan lukien Distortionissa on yhteensä 88 eri tanssipaikkaa, joista enemmistö siis kaduilla.

Hauskanpidon tanskalaiset osaavat. Roskilden-kävijät muistavat varmasti festarilta ensimmäisenä rennon ilmapiirin. Vastaava meininki on myös Distortionissa. Vaikka käsittämätön määrä pussikaljaa virtaa katuja ja ruokatorvia pitkin, ainakaan yhden päivän pohjalta järjestyshäiriöistä ei ole hajuakaan. Eikä ennen illan klubille menoa vastaan tullut edes minkäänlaisia järjestyksenvalvojia.

Nii-in, tehkääpä sama Suomessa.

Dj-painotuksesta kertoo se, että kuuden tunnin palloilun aikana kuulin kaduilla tasan yhden soitetun kappaleen. India-yhtye lopetti keikkansa siihen yhteen keskinkertaiselta Joy Division -pastissilta kuulostaneeseen biisiin.

Toisaalta, nähtävää festarilla on liikaa. Jossain tapahtuu jotain erityistä aivan koko ajan.

Täyteen ahdetuilla Kööpenhaminan kaduilla kreisibailut jatkuivat musiikista riippumatta. Ja kun välillä sattui ilmoille törähtämään Rage Against the Machinen Killing in the Name, The Stoogesin I Wanna Be Your Dog tai M.I.A.:n Born Free, meno oli sen mukainen.

M.I.A.:n biisi kuvaa muutenkin hyvin meininkiä. Suicide-samplen ja Born Free -huutojen sävyttämää hulluutta. Siitä Distortionissa on kyse.

Loppuunmyydyt jatkobileet olivat 600 henkeä vetävällä Pumpehuset-klubilla. Kahden lavan klubin alakerta vastasi kooltaan ja esiintyjiltään nuorisotaloa. Berliiniläisen PnP-yhtyeen esityksen nähtyäni en voi enää koskaan haukkua Le Corps Mince de Françoisea.

PnP:n meininki oli muuten samanlaista blogielektropelleilyä kuin Corpseillakin, paitsi että PnP:llä oli taustatanssijoinaan kultaisiin leggingseihin pukeutuneita ja asusteeseensa nähden aivan liikaa syöneitä naisihmisiä. Sitä en tiedä, onko PnP julkaissut jo levyn, vai ollaanko sitä odotettu jo maailman sivu.

Samaten Spectorsin huutoräppi lähinnä kuvotti, vaikka ihmisiin se näytti iskevän kuin häkä – kuten aivan mikä tahansa muukin rytmipohjainen ääni riittävällä volyymillä.

Arviolta Tavastian salin kokoisessa yläkerrassa puolestaan jytisteltiin dj-pohjaisen teknon voimin siihen asti, kun lavalle nousi paikallinen ja yleisön vastaanotosta päätellen huippusuosittu WhoMadeWho.

Jonkinlaiselta Rammsteinin camp-hengessä tehdyltä tanssipunkilta tai Aavikon, Ukkosmaineen, LCD Soundsystemin yhdessä kyhäämältä bändilapselta kuulostanut WhoMadeWho vähätellen ilmaistuna sekoitti koko yläkerran. Kitara-basso-rummut-triona soittanut yhtye esitti huipputarttuvaa tanssipunkia. Ja jossain välissä kuultiin hämmentävästi myös pätkä Mr. Oizon Flatbeatista.

Koko bändi oli pukeutunut henkseleihin ja valkeaan kauluspaitaan. Hieman humoristista vaikutelmaa eivät myöskään vähentäneet kitaristi Jeppe Kjellbergin tuhdit mursunviikset tai yleisöön keikan loppupuolella loikanneen falsettilaulaja-basisti Tomas Hoefdingin tirolilaishenkinen hattu.

Koko setti oli juuri niin ylitsevedettyä hyvällä tavalla, että WhoMadeWhon voisi hyvin kuvitella nousevan suureen suosioon myös Suomessa, jos markkinavoimat vain kohdistettaisiin oikealla tavalla.

Armoton tanssihurmos jatkui vielä viiteen asti Simian Mobile Discon dj-setin siivittämänä. Kelpasi sekin, joskin soitettu keikka olisi ollut varmasti vielä villimpi.

Koko festivaali kiteytettynä yhteen kuvaan. Taustalla Illum eli paikallinen Stockmann.
Pussikaljoittelua katukiveyksen reunalla. Äärimmäisen tyypillinen Distortion-näky.