Distortion-blogi III: Vielä kerran, jos vain voimia riittää

Kahden viimeisen päivänsä aikana Distortion ei tarjonnut enää ällisteltävää edellisten päivien tavoin. Tunnelma pysyi silti katossa, jos sellainen sattui bailupaikalla olemaan.

Distortion 2010
4–5.6.2010 Kööpenhamina, Tanska

Teksti ja kuvat: Oskari Onninen

Kolmanneksi päiväksi Distortion-karavaani kulki Nørrebrosta keskustan toisella laidalla sijainneeseen ja ainakin tyttökadustaan Istegadesta tunnettuun Vesterbrohon.

Perjantaina päässä alkoi pyöriä jo kysymys, mitä uutta raportoitavaa tässä päivässä on. Kaikki paitsi kaupunginosa olivat nimittäin lähes täsmällisen identtistä edellispäivän kanssa, eikä vastaavia leuanloksahduksia tullut vastaan.

Päälle 10 000 kööpenhaminalaista kansoittavat kaupunginosan ja sen keskipisteenä olleen torin tai aukion, tuovat mukanaan lavallisen lähimmästä 7-Elevenistä ostettua olutta ja juhlivat minkä pystyvät. Siinä Distortionin block partyjen kaava. Varsinkin ilmaisissa katukekkereissä kyse nimenomaan tällaisesta sekoilusta, eikä erityisiä musiikillisia huippuhetkiä kannata lähteä hakemaan.

Jos jotain uutta piti Distortionista vielä tässä vaiheessa löytää, oli mukava kuulla erään baarin edustalla soinutta hardcorea ja Copenhell-metallifestivaalin dj-pöydältä möyrinyttä kuolometallia ainaisen tekno- tai trance-jumputuksen sijaan. Ja oli niitä lavoja ainakin oppaan mukaan lähes kaikelle mahdolliselle musiikille, mutta yksittäisten tiskijukkien metsästäminen valtavassa ihmisryysiksessä tuntui turhahkolta. Juonena pysyi siis edelleen satunnainen palloilu ympäriinsä.

Kun noin puoli yhdeksän aikaan illalla eräs paikallinen saa kuulla, että olen Suomesta, hän kysyy, miksen siinä tapauksessa ole jo sammunut. Mieleni valtaa viime aikoina turhankin tutuksi tullut häpeä kotimaatani kohtaan. Distortionissa en nähnyt neljän päivän aikana yhtä ainutta tappelua, sammunutta tai jalkakäytävälle oksentavaa. Suomessa nyrkit heiluvat jo tavallisena perjantai-iltana, festivaaleista puhumattakaan.

Mutta mitäpä sitä totuutta kiertelemään. Distortion would never happen in Finland, kuten ehdin viikonlopun aikana toistella turhankin monta kertaa.

Jos Helsingissä ihmiset kilahtelevat jo nuorten illanvietoista Koffin puistossa, veikkaan että samojen ihmisten aivot räjähtäisivät jo pelkästä ajatuksesta Helsinki Distortionista.

Kun kadulla juhlat jälleen kello 11:n jälkeen illalla alkoivat loppua, oli aika siirtyä varsinaiselle festarialueelle, joka oli tehty Carlsbergin vanhaan panimoon. Ironista on se, että varsinaisella oluen hinta kasvoi 2.5-kertaiseksi ja juhlien hulluus laimeni samassa suhteessa. Siitäkin huolimatta, että 8-lavainen, mutta kooltaan varsin pieni panimopiha oli myyty loppuun.

Alueella kuulin myös festivaalin parhaan keikan. Netistä tsekkaamieni näytteiden pohjalta kööpenhaminalainen Chimes and Bells vaikutti särmikkään hienostuneelta unipopilta, mutta elävänä yhtye paljasti itsestään post-rock-hekumoivan puolen. Ja kuulosti varsin mainiolta.

Maailman parhaisiin beatboksaajiin lukeutuva Beardyman tanssitti yleisöä kiitettävästi, mutta niin tekivät tosin kaikki muutkin esiintyjät. Tanskalaisille näytti olevan aivan sama, kuka lavalla soitti tai ruuvasi läppäriään. Tanssit olivat taatut joka kerta.

Ehdottoman hauska keksintö oli myös Roskilden festivaalin sponsoroimalla puistomaisella chillout-alueella ollut ja käsittääkseni festarinkin leirinnästä tuttu äänetön disco. Dj:t soittavat musiikkia, mutta mitään ei kuulu, ellet lainaa alueen ovella sijainneesta kojusta kuulokkeita. Alueella ihmiset kököttävät oransseissa Roskilde-teltoissa kuulokkeet korvillaan fiilistelemässä ja rauhoittumassa tanssimisen ohessa.

Neljäntenä päivänä eli lauantaina alkoi havaita jo hienoista väsymystä tanskalaisissakin, joiden siihen asti luulin sisältävän ehtymättömät määrät juhlaenergiaa. Päivän katubileet järjestettiin Kööpenhaminan suurimman nostosillan, Knippels Bron alla ja välittömässä läheisyydessä.

Jatkuvan jytätamppauksen sijaan tällä kertaa Distortion-mittakaavassa pienen alueen tiskijukat soittivat enemmänkin chillailuun, pussikaljoitteluun (alueen ainoa festivaalin järjestämä olutmyynti oli muuten vuokrapakettiauton tavaratilasta) ja grillilounaan syömiseen sopivaa taustamusiikkia, eikä edellispäivien kaltaisia bileitä nähty.

Tässä vaiheessa korostui myös se, kuinka olennaisessa osassa Distortionilla on seura, jonka kanssa sekoilla. Ilman hotellin aulasta ensimmäisenä päivänä bongattuja norjalaisia kollegoita varsinkin lauantai olisi varmasti ollut varsin puuduttava kokemus.

Kaikkien korttelibileiden finaalina nähtiin tasan kello 22:00 käynnistyneet Kahden minuutin reivit. Juhlakansa kiipesi Knippelsbrota pitkin kulkevalle, keskustan ja Christianshavnin yhdistävälle kadulle. Kun kello löi kymmenen, silta nousi, musiikki räjähti soimaan ja ihmiset sekosivat tanssimaan, minkä pystyivät

Vieressäni  sillan kaiteella valokuvannut paikallinen kertoi, että edellisenä vuonna reiveihin osallistui vain parisataa ihmistä. Tänä vuonna heitä oli arviolta vähintään kymmenkertaisesti.

Kahden minuutin päästä hulluus oli ohitse, ja ihmisvirta alkoi hiljalleen valua kohti aivan turhan kaukana Vesterbron toisessa päässä sijainnutta festivaalialuetta.

Jälleen festivaalialueelta huomasi, kuinka keskeisessä osassa Distortionia ovat katubileet. Ihmisiä ei enää ollut vastaaviksi massoiksi asti, ja samalla kekkerit jäivät väistämättä laimeammiksi. Tai siis, kansa tanssi jokaisella lavalla minkä pystyi, mutta katujuhlien oheistapahtumat jäivät puuttumaan.

Mutta kuten olen sanonut, Distortioniin ei tulla katsomaan musiikkia kädet puuskassa miksauspöydän edessä seisten.

Tämän faktan toteaminen oli ajoittain kova paikka, mutta lopulta todella helpottavaa.

Paikallinen bailukapteeni
Lauantain juhlatunnelmaa sillan alta ja sen ympäristöstä
Ja lisää samaa. Lauantain tunnelmia siis.
Jos festivaalin tarjoamat tiskijukat äänentoistoineen eivät riitä, on parempi ottaa mukaan omat
Korttelibileissä kiertänyt panssarivaunu oli perjantaina asettunut Enghave Platsilla sijainneen puiston reunaan. Oikean reunan ihmiset tanssivat siis tankin päällä.
Lisää tankkibileitä.
Tiskijukkailua perjantailta.