Elin Ruth Sigvardsson Helsingissä – countrytyttöfolkia ripauksella Marjo Leinosta

Suomessa lähes tuntematon ruotsalainen Elin Ruth Sigvardsson ihastutti intiimillä esiintymisellään, vaikka laulajan bändi oli jäänyt Itämeren väärälle puolelle.

Teksti: Julius Lahdenoja, kuva: Divers Avenue Music

Elin Ruth Sigvardsson
Helsinki, Korjaamon Vaunusali 16.4.2010

Korjaamolla 16. huhtikuuta esiintynyt ruotsalainen Elin Ruth Sigvardsson joutui Euroopan yllä tönöttävän tuhkapilven takia soittamaan ensimmäisen Suomen-keikkansa ilman taustabändiä. Niinpä hän seilasi itse kitaran ja koskettimien välillä.

Hienon nelosalbuminsa Cuckatoo Friendsin viime vuonna julkaissut Sigvardsson on pysynyt tehokkaasti poissa suomalaisten silmistä ja korvista, vaikka kotimaassaan hän on päässyt Grammis-ehdokkaaksi asti.

Miellyttävän mutta tylsähkön Frida Anderssonin jälkeen lavalle noussut laulajatar lämpeni hitaanlaisesti, mutta kolmanteen kappaleeseen mennessä lavalla istuskeli koskettimien takana itsevarma ja kokenut esiintyjä.

Sigvardssonin päätös istua koko keikan ajan söi hieman tunnelmaa, mutta päätös oli hyvin perusteltu, sillä näin ilman bändiä soittanut Sigvardsson sai itse poljettua perkussioita molemmin jaloin.

Välispiikeissään Sigvardsson käytti taitavasti hyväkseen akustisen setin tuomaa intiimiä tunnelmaa ja puheli iloisesti ruotsiksi.

Sigvardssonin laulu oli lähes virheetöntä. Hänen äänensä ja asenteensa ansaitsee korkeimman kehun, jonka suomalainen voi naislaulajalle antaa: siinä oli ripaus Marjo Leinosta.

Sovitusten olosuhteiden pakottama samankaltaisuus teki kappaleiden erottamisen toisistaan välillä hieman hankalaksi, mutta esimerkiksi sinkkubiisi Bang jäi mieleen erityisen hienona vetona.

Kaiken kaikkiaan Sigvardsson erottui edukseen viime vuosina inflaatiota kokeneesta ”vahvojen ja itsenäisten naisartistien” tulvasta. Itse asiassa laulajalla oli enemmän uskottavuutta ja taitoa kuin useimmilla suositummilla kollegoillaan.