Etukorttikaljaa ja hattutappeluita – Petri Nygård ja Redrama Virgin Oilissa

Nalle Östermanin mielestä Petri Nygård on joko suomiräpin Sleepy Sleepers tai Maho Neitsyen ja Dead Kennedysin risteytys.

Teksti: Nalle Österman, kuva: petrinygard.com

Petri Nygård, Redrama
27.2.2010 Helsinki, Virgin Oil Co.

Jalkani ovat kastuneet. Ulkona sataa räntää. Virginiin on jono. Onneksi se ei ole kovin pitkä. Liput keikalle maksavat kympin. Ei haittaa, rahaa on. Bling bling. Raha vaihtaa omistajaa. Saan vaihtokaupassa fosforinvärisen leiman oikeaan kämmenselkääni. V-kirjaimesta muodostuvan ravitsemusliikkeen logon.

V. Vittu. Viina. Venom. Virgin Oil.

Sisällä Kauniaisten ghettojen kovin gangsta Redrama (näillä liksoilla en googlaa syntymänimeä) messuaa. Kontulalainen suomenruotsalainen katsoo kauniaislaista suomenruotsalaista hyväksyvästi. Tämähän toimii.

Yleisö velloo ja pomppii, Redrama tekee samoin. Kädet nousevat ilmaan. ”Nyt on bileet!” Redrama möykkää. Yleisön ja Redraman käsimerkit tuovat mieleen erään itävaltalaissyntyisen saksalaisen vaikuttajan tervehdykset 1930- ja 40-luvulta. Milloinkohan Redrama joutuu samalle syytettyjen penkille kuin X Factor -tuomari Renne?

Baaritiskillä on tungosta. Yleisössä on paljon nuoria kauniita tyttöjä, joilla on seksikkäät hepenet ja kivat meikit. Pojilla on teiniviikset ja farkut. Tämän illan hittijuoma näyttää olevan 12 euron hintainen kuohuviini. Pojat tarjoilevat kuoharia tytöille. Toivottavasti käy flaksi.

Tilaan alennuskaljan. Vihreästä kortista on iloa. Vihreää kaljaa. Heinäkenkää. Nuori kaunis tummatukkainen tyttö ui kylkeen. Hän muistuttaa nuorta Satu Silvoa. Hänellä on silkkinen mustavalkoinen toppi, kireät tummat farkut sekä seksikkäät korkkarit. Seuraavaksi hän nappaa päästäni hatun. Vastavuoroisesti puristan häntä takapuolesta. Saan palkkioksi litsarin. Se on oikein.

Huutomyrsky yltyy. Virgin Oil on liekeissä. Viimeksi olen nähnyt ja kuullut tässä kaupungissa yhtä kovaäänisen yleisön samassa klubissa Klamydian keikalla. Normandian maihinnousu. Junttien maihinnousu. Helvetin portit aukeavat.

Lavalla on iso töllötin. Videotykeiksi niitä taidetaan kutsua. Ruutuun heijastetaan hassuja videoita. Petri Nygårdin toilailuja. Yleisöä naurattaa. Osa videoista on tuttuja YouTubesta. Ennen vanhaan termi olisi ollut ”tuttu TV:stä”.

Näin toimivaa, viihdyttävää, oivaltavaa ja palkitsevaa lavashow’ta en ole suomalaiselta artistilta nähnyt koskaan aiemmin. Samalla viikolla nähty Rammsteinin keikka jää kakkoseksi.

Pohdin, kuinka Petri saattaa olla suomiräpin Sleepy Sleepers tai sitten Maho Neitsyen ja Dead Kennedysin risteytys, en ole varma. Tai sitten yksinkertaisesti parasta Suomessa ja Suomesta tällä hetkellä.

Iso karju kaataa juomat päälleni. Sitten toisen kerran. Seuraavaksi hän nappaa päästäni hatun. Nappaan hatun takaisin. Tämän jälkeen hän aloittaa pystypainin kanssani. Karjun kaveri tulee väliin. Karju uhkailee fyysisellä väkivallalla.

Lavalla Petri viihdyttää kansaa. Sitten show on ohi. Yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kolmen vartin kliimaksi. Vuosisadan kusetus tai vuoden 2010 kovin kotimainen keikka? Keikan päätteeksi screeni kehottaa tekemään hankintoja. Karju poistuu baaritiskille, minä poistun paikalta.

Uloskäynnin kohdalla ostan Petri Nygårdin uuden albumin Kaikkee pitää olla. Kympillä.

Katso täältä Petri Nygårdin kevään kiertuepäivämäärät ja keikkavideot.