Eurosonic 2010 – suomalaisbändit vakuuttivat eurooppalaiset festarijärjestäjät

Jaakko & Jay (kuvassa), Joensuu 1685, Manna, Vuk, Jesse ja I Was a Teenage Satan Worshipper kävivät näyttämässä parhaat puolensa musiikkibisneksen eurooppalaisille portinvartijoille. Millaista Hollannin Eurosonic-festivaalilla oli soittaa ja mitä sieltä jäi käteen?

Teksti: Janne Flinkkilä, kuva: Jani Kortti / YleX

Hollannissa järjestettävä Eurosonic (tai EuroSonic, kuten järjestäjät tahtoisivat sen kirjoittaa) on Euroopan suurimpia showcase-festivaaleja.

Groningenin kaupungissa 14.–16. tammikuuta järjestetty tapahtuma tarjosi yli 140 eurooppalaisen bändin keikat sekä lauantai-illan ratoksi nipun hollantilaisia bändejä kaupan päälle.

Tapahtuma perustettiin vuonna 1986 hollantilaisten ja belgialaisten bändien väliseksi mittelöksi. Sen alkuperäinen nimi oli Noorderslag, mutta kun Euroopan yleisradioliitto EBU lähti tapahtumaan mukaan vuonna 1999, festivaali sai käytännön syistä uuden kansainvälisen otsikon.

”I can’t say the word ’slag’ on the radio!’ Apparently it is English for whore”, kuuluu nimetön sitaatti tapahtuman historiikissa.

Tänä vuonna festivaalin esiintyjälistan isoin nimi oli brittiläinen The XX. Aiempien vuosien kuumimpia tulokkaita osuvasti ennakoineelta BBC:n Sound of 2010 -listalta Eurosonicissa esiintyivät muun muassa Everything Everything, Ellie Goulding ja Marina and the Diamonds.

Ilman mitään Suomi-lisää on silti pakko sanoa, että Joensuu 1685 oli tänä vuonna festivaalin puhutuimpia bändejä. Kaikki osui nappiin: torstai-illan paras esiintymisslotti, täyteenammuttu Vera-klubi ja kaikkien paikalla olleiden mielestä todella vakuuttava keikka.

Joensuu 1685:n nimi toistui festivaalikeskusteluissa ja muiden alan portinvartijoiden puheissa pitkin viikonloppua.

”Näin heidät nyt toista kertaa, ja tykkäsin tosi paljon!” kehuu Eurosonicin pääbuukkaaja Robert Meijerink.

Myös Vantaan Festivaalit Oy:n tuottaja Mikko Niemelä huomasi, että Joensuu 1685:n keikka oli tehnyt vaikutuksen hänen ulkomaisiin kollegoihinsa.

”Todella moni festarijärjestäjä hehkutti keikkaa jälkeenpäin, ja muutama jopa kyseli minulta keikkamyyjän tietoja”, Niemelä kertoo.

Millaiset fiilikset Joensuu 1685:n kitaristi-laulaja Mikko Joensuulle keikasta jäi?

”Vera oli hieno paikka, jossa oli huippua soittaa! Showcase-festareilla esiintyminen varmaan riippuu aika pitkälti siitä, miten paljon sitä ’showcase’-sanaa miettii. Itse sain sen pyyhittyä kohtalaisen hyvin mielestäni, joten kyseessä oli lähinnä hieno keikka hienoille ihmisille.”

Rumban ja YleX:n Tulevaisuuden tusinaan valittu folkpunk-duo Jaakko & Jay veti astetta pienemmän Shadrak-klubin niin ikään pullolleen uteliasta yleisöä.

Tunnelma keikalla oli kuin irkkubaarissa helvetistä – tunku oli kova, tuopit läikkyivät ja toisesta päästä kapakkaa räimittiin ilmoille ankaraa folkinjolkotusta.

Kaksikko vaikutti kerrassaan hyväntuuliselta – kenties osaltaan myös paikallisen kahvilakulttuurin ansiosta. BBC:n bloggaaja kehui keikkaa jopa festivaalin parhaaksi. (Tosin blogissa mainitut ”tulevat Frank Turnerin lämmittelykeikat” olivat jo viime vuonna.)

Jaakko & Jayn ulkomaankuvioita Fullsteam-yhtiöllä hoitavan Ville Kilpeläisen mukaan alan väen kiinnostus ei jäänyt vain seläntaputtelun asteelle.

”Esiintyminen poiki runsaasti keikkapyyntöjä muun muassa Britanniasta, Norjasta, Hollannista, Ranskasta ja Belgiasta. Myös moni festivaali kiinnostui bändistä”, Kilpeläinen kertoo.

Manna esiintyi Eurosonicissa täydelle Vindicat-klubille. Yleisön joukosta bongattiin muun muassa Roskilden festivaalin pääbuukkaaja, joka oli keikasta silminnähden innoissaan.

”Ennen keikkaa tietoisuus siitä, että yleisössä on paljon industrya saattaa olla mielessä, mutta sen onneksi unohtaa heti soiton alettua”, Manna kertoo.

”Uhmakkuus seistä oman musan takana on showcase-keikoilla hieman korostunutta ’lähtökohtaisen arviointitilanteen’ johdosta. Oman musiikkinsa ehkä toimittaa vielä astetta vahvemmalla itsevarmuudella.”

Mannalle keikasta jäi mieleen ”innostunut vastaanotto ja hymyilevät kasvot”.

”Showcase-festareilla tyypit suhaavat päällekkäisten aikataulujen takia keikoilta toiselle ja välillä katsastavat vain muutaman biisin per bändi. Parasta palautetta loppujen lopuksi oli täysi klubi keikan loppuun asti.”

Heti tapahtuman jälkeen on tietysti vielä aikaista kysyä, mutta poikiko Eurosonic-visiitti Mannalle jotain konkreettista?

”Uusilta kontakteilta kumpusi keikkakyselyitä Hollantiin ja Saksaan, agenttitarjous, festaritarjous ja jakeludiili.”

Grand Theatressa esiintynyt Vuk kiittelee tapahtuman järjestelyjä ja ilmapiiriä.

”On jännä olo, kun matkustaa pistokeikalle lentokoneella ja junalla, ja jo matkalla törmäilee muusikoihin, jotka on kaikki menossa samaan paikkaan”, Vuk sanoo.

”Keikka poiki ainakin yhden lämppärirunditarjouksen Eurooppaan, ja muun muassa maininnan BBC:n blogissa sekä radiosoittoa saman yhtiön kanavalla, mutta tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mikä lopullinen saldo on.”

Jesse esiintyi Eurosonicissa peräti kahdesti: ensin keskiviikon avajaisiltana ja seuraavana iltana Vice-lehden bileissä Simplon-klubilla. Ensimmäinen keikka ei oikein lähtenyt lentoon teknisten ongelmien takia, mutta Stiletti-Ana ei jälkeenpäin tunnusta industry-kihoja jännittäneensä.

”Me laitetaan aina joka keikalla niinku kaikki peliin. Lähinnä ehkä otti päähän minuuttiaikataululla laaditut soittoajat, joita vahti muutama huohottava stagemanageri ja pari läskiä roudaria”, Stiletti-Ana sanoo.

I Was a Teenage Satan Worshipperin Pasi Viitanen kuuli jälkeenpäin keikkamyyjältään, että Eurosonic-visiitti poiki heille ainakin pari ulkomaista festarikeikkaa.

”Olimme ihan varmoja, että kaikki menee päin persettä 20 tunnin valvomisen ja pitkän matkustamisen jälkeen, mutta esiintyminen oli rento ja meillä oli hauskaa”, Viitanen sanoo.

”Bändin on hyvä muistaa, että bisnesväkeä ei kannata jännittää tai yrittää miellyttää. Loppujen lopuksi nehän on vain jotain sönköttäviä nörttejä bändipaidoissa.”

Lue Eurosonicin ulkomaanbändeistä Rumbasta 2/10.