First Aid Kit: Kaikki lähti Bright Eyesistä

Ruotsalainen First Aid Kit nappasi vahvan niskalenkin lukuisista muista tyttöfolk-duoista viime vuoden lopuksi julkaistulla debyyttialbumillaan The Big Black and Bluella. 16- ja 19-vuotiaat Söderbergin siskokset luottavat kauniiden lauluharmonioidensa lisäksi folkin perinteistä kahmittuihin vaikutteisiin. Torstaina Tavastialla konsertoivan sisarusduon nuorempi osapuoli Klara vastasi Rumban kysymyksiin.

Teksti: Oskari Onninen
Kuva: Fullsteam

K: Uudelta albumiltanne The Big Black and the Blue on kuultavissa vahvoja perinteisen amerikkalaisfolkin sävyjä. Osaisitteko kuvailla kiinnostustanne juuri vanhempaan folkiin.

V: Kuulin Bright Eyesiä kaverini suosittelemana, kun olin 12-vuotias. Se avasi oven folkin ja rootsin pariin. Siitä lähtien oli ilmiselvää, että haluan tehdä tällaista musiikkia.

On toki vaikeaa selittää, miten joku pystyy nostamaan pintaan yhtä vahvoja tunteita, mutta veikkaan, että se oli rehellisyys, joka kuuluu Bright Eyesin, eli Conor Oberstin musiikista. Se vavahdutti minua ja inspiroi tekemään omaa musiikkia.

Hiljalleen päädyin etsimään lisää samanlaista musiikkia ja päädyin Bob Dylanin ja Leonard Cohenin kautta Carter Familyn ja The Louvin Brothersin kaltaisiin vanhempiin kantrinimiin.

Folkin kuuntelemisessa on oma erikoinen tunteensa. Mietitään vaikkapa vuosina 1898-1986 elänyttä Almeda Riddleä, joka on levyttänyt lapsuudessa kuulemiaan ikivanhoja folk-kappaleita. On mielenkiintoista pohtia, kuinka vanhoja nämä kappaleet todella ovat, ja kuinka ne ovat matkanneet sukupolvelta toiselle.

K: Noin perinteinen folksoundi kuin teillä on helppo leimata jo moneen kertaan kuulluksi. Kuinka pidätte sointinne tuoreena?

V: Ei meillä ole aikeita päivittää soundiamme sen suuremmin, kuten lisäämällä konevaikutteita tai raskaampaa sähkökitarointia. Emmekä juuri keskity pitämään soundia tuoreena. Teemme vain kappaleita ja sovitamme ne miten tahdomme. En tietenkään tiedä, miltä kuulostamme tulevaisuudessa, mutta luotan siihen, että musiikki kehittää itse itseään.

K: Millainen rooli vanhemmillanne on First Aid Kitin toiminnassa?

V: He ovat hyvin tiukasti mukana. Toki teemme kappaleet itse, mutta isämme tuotti levyn ja ep:n kanssamme. Lisäksi hän toimii kiertueilla bändimme managerina, kuskina ja ääniteknikkona. Tarvittaessa myös äitimme auttaa.

Jos on näin nuori kuin me, ei ole monta tapaa tehdä ammattimaisesti musiikkia. Yksi vaihtoehto on mennä Idolsiin ja toivoa, että iso levylafka nappaa kelkkaansa sieltä. Toinen vaihtoehto on tehdä kaikki itse, mutta se tarvitsee varsinkin meidän iässämme taloudellista tukea. Sitä olemme saaneet vanhemmiltamme ja olemme hyvin kiitollisia siitä.

K: Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on? Aiotteko kouluttaa itseänne enempää, vai vain luottaa siihen, että saatte elätettyä itsenne musiikilla.

V: Teemme musiikkia niin pitkään kuin nautimme siitä.  Juuri nyt en keksi, miten voisimme kyllästyä tähän, Siitäkään huolimatta, ettei kukaan edes kuuntelisi meitä.

Vaikka kouluttautuisin ja hankkisin ”oikean” työn, soittaisin varmasti kitaraa ja tekisin biisejä töiden jälkeen. Se nyt vain sattuu olemaan luonnollinen osa elämääni. Vaikkei koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, toivon pärjääväni musiikilla mahdollisimman pitkään.

K: Kun olette lavalla, mistä näkee, että olette sisaruksia? Onko lavayhteistyönne täysin saumatonta?

V: Ei se täysin saumatonta ole, vaikka laulaessamme meidän ei tarvitse erityisesti kiinnittää huomiota toisiimme. Lauluäänemme seuraavat toisiaan vaistomaisesti.

Sen olemme huomanneet, että biisien jälkeen katsomme toisiamme ja hymyilemme. Ihan vain varmistaaksemme, että kaikki meni hyvin.

K: Fleet Foxes –coverinne Tiger Mountain Peasant Song nousi suureksi Youtube-hitiksi aikoinaan. Lisäksi olette versioineet ainakin Johnny Cashin I Walk the Linen. Miten tietty kappale päätyy coveroitavaksenne?

V: Laulamme muiden tekemiä biisejä koko ajan. Ne valitaan ihan siltä pohjalta, että pidämme niistä ja osaamme soittaa ne. Toiset niistä sitten päätyvät keikkasettiimme tai nettiin. Tällä hetkellä esitämme keikoillamme Gram Parsonsin Still Feeling Blueta.

K: Miltä tuntuu palata Suomeen, vaikka viime konsertistanne on aikaa vain muutama kuukausi?

V: Olen varma, että siitä tulee parasta. Julkaisimme albumimme juuri ja olemme keikkailleet paljoa tässä välissäkin. Esimerkiksi kävimme juuri esiintymässä Texasissa SXSW-festarilla.

Viimeksi nautimme todella paljon Tavastialla soittamisesta, joten odotamme kovasti tätäkin keikkaa.

First Aid Kit (+ Matti Johannes Koivu) Helsingin Tavastialla 25.3.