Go Left – Samuli Knuuti esittelee Pet Shop Boysin pimeän puolen

Viime viikolla Rumbablogissa esiteltiin grungen merkkipaaluja. Nyt tarjolla on Spotify-soittolista, joka sisältää kuusitoista Pet Shop Boysin esittämää ja/tai kirjoittamaa laulua, joista yhdenkään nimessä ei ole sanaa ”West”.

Teksti: Samuli Knuuti, kuva: Alasdair McLellan

Maailmankaikkeuden hienoin popduo on muutakin kuin camp-melodraamaa. Ikifani Samuli Knuuti esittelee tällä Spotify-listallaan Pet Shop Boysin sitä puolta, joka soi harvemmin radiossa.

Pet Shop Boys: We’re The Pet Shop Boys (2003)
Kaikilla cooleilla bändeillä on oma tunnuslaulunsa. Mutta vain kaikista cooleimmat bändit coveroivat toisten heistä kirjoittamia tunnuslauluja. My Robot Friendin esittämä ja kirjoittama originaali ei ole Spotifyssa, mutta väliäkö sillä, koska PSB:n versio on hiilikopio pastissista, ja siksi niin metaironinen statementti että päähän koskee.

Eighth Wonder: I’m Not Scared (1988)
Ennen kuin Patsy Kensit ryhtyi sarjanaimaan rocktähtiä, hän vietti viisitoista minuuttia poptähtenä. Koska Neil ja Chris eivät voineet kirjoittaa prinsessa Stephanielle laulua, he päättivät muuttaa brittiblondin ranskalaiseksi draamaprinsessaksi. Häikäisevän hieno popoperetti.

Pet Shop Boys: Rent (1987)
”I love you / You pay my rent”. Eleginen polaroidi rakkauden tilasta thatcherismin aikakaudella ja muistutus siitä ettei ole sellaista asiaa kuin ilmainen osteri-illallinen. Biisin ovat tulkinneet muun muassa Suede, Liza Minnelli ja Carter USM, mutta niin tylsää kuin se listan kannalta onkin, Neil Tennant omistaa nämä säkeet.

Tracey Thorn: King’s Cross (Hot Chip Remix) (2007)
Hot Chipiä on kehuttu 2000-luvun Pet Shop Boysiksi. mutta hyvistä levyistään huolimatta he eivät vielä osaa kirjoittaa mitään niin majesteettisen melankolista kuin King’s Cross. Sen sijaan he kyllä osaavat hyvin remiksata sen, ja Tracey Thorn on aina ollut vokalistina pitänyt ylähuulensa juuri niin jäykkänä kuin pitääkin.

Pet Shop Boys: The Resurrectionist (2006)
Hi-NRG-kappale viktoriaanisen Lontoon ruumiinryöstäjistä? Ja miksipä ei?

Pet Shop Boys: Being Boring (Extended Mix) (1990)
Kyllä, tämä venytetty versio kestää 10 minuuttia ja 41 sekuntia. Jos se nyppii sinua, kuuntelet väärää soittolistaa.

Girls Aloud: The Loving Kind (2008)
Toisille se vain on niin helppoa. Kaksi viisikymppistä setää kirjoitti tuottajatiimi Xenomanialle tunnissa kappaleen vain osoittaakseen pystyvänsä yhä kirjoittamaan hittisinglen 30 vuotta nuoremmille artisteille. Siitä huolimatta Loving Kindin muistaa vielä silloin kun lopun Out Of Control -levystä on unohtunut. Ei tosin kovin kauaa pidempään, mutta entä sitten.

Pet Shop Boys: You Choose (2002)
Aliarvostetun Release-albumi alleviivaamaton, liki akustinen päätösraita, jossa rakastuminen typistetään rationaaliseksi valinnaksi. ”Älä syytä häntä tarjouksesi hylkäämisestä / Hän ei päättänyt rakastua, toisin kuin sinä”. Syvä totuus vai hylätyn itsepetosta? Anteeksi, kuivaan silmäni ennen kuin vastaan.

Pet Shop Boys: I Made My Excuses And Left (2006)
Suora sisarteos You Chooselle. Riipaiseva viisiminuuttinen novelli siitä, kun astuu vääträllä hetkellä huoneeseen ja huomaa juuri menettäneensä rakastettunsa kiintymyksen jollekin toiselle. Mitä silloin voi tehdä paitsi ”sanoa hyvästit ja lähteä”.

Pet Shop Boys: The Way It Used To Be (Richard X mix) (2009)
Jos olisin musiikkibisneksessä valta-asemassa, pakottaisin Richard X:n remiksaamaan kaiken. Epätasaisen Yes-albumin kohokohta saa X:n käsissä kasvojenkohotuksen, kokovartalohieronnan ja vaniljakastikekylvyn. Jos kaikki pop olisi näin hyvää, kuuntelisimme itsemme kuoliaiksi.

Pet Shop Boys: Do I Have To? (1987)
”Onko ihan pakko?” on kuulemma Chris Lowen suosikkifraasi, mutta siitä poikinut laulu edustaa Pet Shop Boysia leipälajissaan, vastakaiuttoman rakkauden kliinisessä analysoimisessa. Kappale oli Always On My Mindin b-puoli, mikä tekee siitä mielestäni kaikkien aikojen parhaimman seitsentuumaisen kiekon.

Tennant & Lowe: The Squadron (2005)
Toisinaan Neil ja Chris rentoutuvat poptähtösten kanssa kaveeraamisesta kirjoittamalla soundtrackeja 20-luvun venäläisiin elokuvaklassikoihin. Huomatkaa myös kaksikon ovela naamioituminen omien sukunimiensä taakse. 66-minuuttinen Panssarilaiva Potemkin ansaitsisi tulla kuulluksi kokonaisuudessaan, mutta tällä erää tämä Vangelis-henkinen intsrumentaali riittäköön.

Liza Minnelli: So Sorry, I Said (1989)
So Sorry, I Said on PSB:n tuottaman ja kirjoittaman Minnelli-albumin Results (1989) yksi lukuisista kohokohdista. Siinä missä Neil yleensä delegoi huikentelevaisille diivoille laulujensa suuret tunteet, tällä kertaa Liza matkii Neiliä laulussa, joka kaikuu todellisen anteeksipyynnön sydäntäsärkevää nöyryyttä.

David Bowie: Hallo Spaceboy (Pet Shop Boys Remix) (1996)
Pet Shop Boys ei ole koskaan niinkään remiksannut kappaleita kuin salaa muuttanut ne duetoiksi. Tennantin mantelilikööriset vokaalit salakavalasti tukevat Bowien ääneksi naamioitunutta nikotiiniaddiktiota. ”Do you like girls or boys? It’s so confusing these days”. Te sen sanoitte, isoisät.

Pet Shop Boys: Shameless (1993)
Ensin palkataan Johnny Marr, kutsutaan paikalle kuoro, käytetään syntikoita kuin maansiirtojyriä ja luodaan popmyrsky, joka kainalossa voisi rynnätä Bastiljiin. ”Have you ever seen me undressed?” Tennant varsin hälyttävästi naukuu laulussa, jossa pilkataan tositeeveetähtiä vuosia ennen tositeeveen syntymää. Sitten kyllästytään lauluun ja piilotetaan se Go West -singlen b-puolelle.

Shirley Bassey: Performance Of My Life (2009)
Miksi vaivautua lavalle esittämään oma joutsenlaulunsa, kun voi palkata aikakauden suurimman diivan tekemään sen puolestaan. Bassett on tietenkin Tennant itse kun hän laulaa ”I never lost control, I played the part so well / That not a single soul could tell I was lying”, koska showbisneksessä kyyneleet ovat epärehellisyyden jalokiviä.