Pitchforkin, NME:n ja Mojon kaltaisten musiikkimedioiden hehkuttama Shine 2009 ei suhtaudu menestykseensä vaatimattomasti, vaan pikemminkin olankohautuksella.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Shine 2009
Tällä kertaa ei Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä tapahdu LCMDF-ilmiötä. Toissavuonna ääniä kahmalokaupalla keränneet naispopparit ajautuivat pitkäksi aikaa omituiseen limboon, jossa bändistä puhuttiin paljon, mutta yhtye ei julkaissut mitään. Kisan uusin voittaja Shine 2009 on puolestaan valmis taistoon: bändin debyyttilevy Realism julkaistaan (ennakkotiedoista poiketen) 4. toukokuuta.
Shine 2009:ssä on jotain, mikä saa varmasti monet kollegat perisuomalaisen kateuden ja hiljaisen raivon valtaan. Molempia Tulevaisuuden tusina -voittajabändejä näyttää nimittäin yhdistävän moitteeton itsetunto. Shine 2009:n jäsenet, Reginasta tuttu Mikko Pykäri ja Brightboyn kosketinsoittajana kunnostautunut Sami Suova, suhtautuvat arvovaltaistenkin musiikkimedioiden kehuihin melkein välinpitämättömästi.
Hehkutuslista on vaikuttava. Brittiläinen Uncut ja newyorkilainen Vice ovat kehuneet yhtyettä. Vaikutusvaltainen Mojokin esitteli sivuillaan tämän oudon bändin, joka tekee kylmässä pohjolassa Ibizan lämpöä henkiviä biisejä. Pitchfork-sivusto vinkkasi duon New Rules -kappaleesta, ja myös NME soi yhtyeelle palstatilaa.
Moni ulkomaille tähyävä bändi olisi valmis antamaan vasemman jalkansa, myymään mummonsa ja kiinnittämään talonsa yhdenkin edellä mainitun julkaisun huomiosta. Eikä se siihen lopu: koto-Suomessa YleX:n, Voicen, Radio Helsingin ja Rumban väkeä on liittynyt kehukuoroon.
Suuren maailman palautteen jälkeen kotimainen innostus tuntuu kuitenkin laimealta.
”Ei Tulevaisuuden tusina -voitosta ole seurannut mitään sen ihmeempää. Ei siitä ainakaan ole hyötyä Suomen ulkopuolella”, Suova sanoo.
”Kilpailun voitto taitaa kiinnostaa eniten niitä samoja tyyppejä, jotka siinä äänestivätkin. Tuskin se koko kansaa kiinnostaa. Ja sisältö edellähän tässä mennään, emme me ole asettaneet musallemme kummoisia kaupallisia tavoitteita. Varsinainen tavoite on saada musiikkipuoli kuntoon. En ole ikinä ollut kovin perso kehuille”, Pykäri jatkaa.
Kaksikon asenne on mielenkiintoinen. Musiikkimaailmassa sinkoilee jatkuvasti edestakaisin vaikka minkälaisia surrealistisia tiedotteita bändien oikeasta ja kuvitellusta menestyksestä. Kaikilla on kiire painottaa, että juuri heidän edustamansa yhtye on nyt kuumaa kamaa.
Tässä ei ole tietenkään mitään ihmeellistä, totta kai muusikot ja tiedottajat tekevät kaikkensa saadakseen asiaansa huomiota. Mutta mitä sitten tapahtuu? Pari kaveria perustaa tällaisen konepop-projektin, ja pari vuotta myöhemmin tyyppejä nostetaan framille ympäri maailmaa samalla kun bändi tekee musiikkia Paula Abdulin kanssa. Eikä kaksikko ole vaivautunut minkäänlaiseen hypetys-rummutukseen.
”Lähinnä tuo kertoo siitä, että olemme tehneet jotain oikein. Ei se epätoivoinen markkinointi ole välttämättä se juttu. Meiltä on kysytty monta kertaa, miten pääsimme vaikka Pitchforkiin, mutta emme me ole tehneet asioiden eteen mitään sen ihmeempää kuin muutkaan. Olemme vain hoitaneet musiikkipuolen täydellisesti, loppu on kantanut itsestään”, Pykäri sanoo.
1990-luvulla listahittejä tehneen poplaulajattaren, koreografin ja entisen American Idol -tuomarin Paula Abdulin vierailu järjestyi sekin melkein itsestään. Pykäri ja Suova kuulivat, että Abdul oli pitänyt heidän New Rules -kappaleestaan, ja bändin yhdysvaltalainen levyfirma Cascine otti poptähteen yhteyttä. Abdul suostui mukaan, bändi lähetti tälle esitettävän biisin sekä lauluun liittyvät toiveet meilitse ja vot! So Free feat. Paula Abdul oli purkissa.
Miten kaksikko aikoo hyödyntää Yhdysvalloissa Abdulin kaltaisen julkimon vetoapua?
”Ei sen kappaleen markkinointiin mitään jippoja tarvita. Sehän on muutenkin todella hyvä biisi, eiköhän se leviä omin avuin”, Pykäri toteaa.
”On ihmisten aliarviointia, jos niille yritetään kertoa valmiiksi, että ’tämä on hyvä juttu’. Minuun ei ainakaan vetoa sellainen, joten emme halua tehdä niin muille”, Suova komppaa.
Que sera, sera -asenne ei tietenkään johda aina toivottuun lopputulokseen. Suovalla on ollut jo vuosia valmiina omia soolokappaleitaan, jotka oli alun perin tarkoitus julkaista levymuodossa. ”Saamattomien levy-yhtiöiden” vuoksi niiden julkaisu on lykkääntynyt lykkääntymistään, ja Suova on antanut asian olla.
”Vähän yllättävää, kun kysyt aiheesta, kun olin itse jo melkein unohtanut koko biisit. Yksi niistä saattaa nyt lopulta tulla ulos, mutta itse olen jo menettänyt makuni noin vanhoihin juttuihin.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 4/11