Helsinki Vintage tarjosi kirjavaa silmänruokaa

Jos rakastaa ihania naisia ja vanhojen vuosikymmenien vaatteita, Kaapelitehtaalla 7.3. järjestetty Helsinki Vintage oli todennäköisesti juuri oikea paikka. Jos taas on kiinnostunut nostalgisesta menneiden vuosikymmenten musiikista, anti oli suppea mutta herkullinen.

Teksti: Verna Vuoripuro, kuvat: Ville Kauhanen

Helsinki Vintage
7.3.2010 Helsinki, Kaapelitehdas

Lähinnä pukeutumiseen ja keikistelyyn keskittynyt Helsinki Vintage -tapahtuma tarjosi odotukseni ylittävästi puuhaa myös musadiggareille. Vintagemuodin kaupallisesta riehaantumisesta huolimatta paikalle ei onneksi ollut raahattu The Baseballsia, vaan elävää musiikkia tapahtumassa kuultiin toukokuussa ensimmäisen albuminsa julkaisevalta Maibell & The Misfiresilta.

En ehkä entisenä pikkupunkkarina ja kaikkea alleviivattua karsastavana persoonana ole oikea henkilö arvostelemaan asenteitta rockabillybändiä, mutta nyt minä yritän.

Maibell & The Misfires Helsinki Vintagessa.

Hiukan moderni, pikkuisen laskelmoitu ja omistautuneisuudessaan epäilyksiä herättävä Maibell & The Misfires ei ollut aivan niin rasittava kuin pelkäsin. Tosin bändin vaikutus yleisöön olisi ehkä ollut vangitsevampi ilman The Misfiresia. Joukon lavakarisma nimittäin rajoittui lavan etuosaan, jossa punaisessa mekossaan melkoisen hurmaavana seisonut Maibell luritteli. Naisen lauluääni ei todellakaan ollut pettymys, mutta ehkäpä paikan äänentoisto olisi voinut kunnioittaa sitä pikkuisen enemmän.

Coverbiiseillä settinsä aloittanut ja omalla tuotannollaan lopettanut yhtye keräsi lavansa eteen kohtalaisesti yleisöä, ja lämpenemistäkin oli havaittavissa. Tosin kuten Maibell keikan jälkeen totesi, tällaiset päiväkeikat myyntitapahtumissa eivät ole artistille niitä helpoimpia. Eivät varsinkaan silloin, kun kuuntelijat koostuvat materiasta pitävistä vintagekeräilijöistä ja vaaterakastajista, jotka syöksyilevät kojulta kojulle jumalaisten kenkien ja burleskiasusteiden perässä tasselit viuhuen.

Levynörteille tarjontaa oli valitettavan vähän. Pienenä piristyksenä kojua piti pystyssä levykeräilijä Jari Tikka, joka rahoitti omaa haalimisharrastustaan myymällä kokoelmistaan musiikkia laidasta laitaan. Valikoima ei puitteiden vuoksi ollut hulppea, mutta kauppa kävi kuulemma hyvin. Melko kaikkiruokaisia musiikinkuluttajia Tikan mukaan laareja penkoi, sillä viime vuoden vintagetapahtuman iskelmäbuumista poiketen älppäreitä ostettiin nyt monipuolisesti, ja myös 80-luku oli suosiossa.

Fredalla melkein 60 vuotta toiminut ja vuosi sitten Punavuoreen muuttanut Aron Soitin viihdytti vanhoista instrumenteista kiinnostunutta kansaa Merikaapelihallin yläkerrassa. Myynnissä ja kokeiltavana olleet vintagesoittimet olivat ilo silmälle. Uudempia instrumentteja paikalla edustivat tatuointitaiteilija Kalle Koon maalaamat hyvällä tavalla mauttomat ukulelet, jotka kieroutuneisuudessaan olisivat hauska lisä itse kenenkin seinälle.

Tapahtuman dj:nä toimi viehättävä burleskitaiteilija Fiona Timantti. Kaiuttimista kuului monipuolisesti vanhoja klassikoita iskelmästä jazziin. Tosin sähkönsinisessä iltapuvussaan kuin suoraan 40-luvulta varastettu hurmaava nainen vei keimailullaan huomion lopulta kauas pois itse musiikista.