Ilosaarirock-blogi II: Ville Maljan shortsit ja onnesta soikea Mike Patton

Miten ryytynyt kone startataan aamuhelteessä? Kuka sai Jose Riikosen epäilemään seksuaalista suuntautumistaan? Mikä DJ Shadowssa hämmästyttää? Entä miten toimi viimeisiään vetelevä Faith No More?

Teksti: Jose Riikonen
Kuva: Slash Records

Helvetin järkkärit.

Herättävät minut ja seurueeni toimistoilta (pakettiauton takaboksi) hyvin aikaisin aamulla. ”Jos autossa nukkuminen ei lopu, loppuu rokki!”, ne ojentavat. Voisi hyvällä syyllä kysyä, että miksi?

Siirrymme siis tuttavieni ”kututelttaan” nukkumaan.

Ei paras mahdollinen idea, sillä kututeltassa on äärimmäisen kuumat oltavat, kun herään aamuhelteessä. Krapula on kova, kuumuus tuskastuttaa ja elämä tuntuu pahalta. Nyt tapetaan paha pahalla!

Katson lestiä, lesti katsoo minua. Otan pitkän huikan lämmintä ainetta. Kuin linnunmaitoa! Sitten odotan…

Odotan…

Viinanhimoiset solut aktivoituvat…

Odotan…

Ne kaappaavat etanolin salamannopeasti kiduksiin…

Odotan…

NONIIN!

Lääkityksen jälkeen on aika lähteä katsomaan Harjavallan ihmepoikia. Kyseessä on siis Lapko, joka soittaa ensimmäisenä päälavalla.

Tiedättehän, kun krapulassa testosteronitasot nousevat kovaa vauhtia, niin libido käy ylikierroksilla. Ehkä juuri siitä johtuu se, että Ville Maljan hävyttömät, erittäin tiukat valkoiset shortsit näyttävät kohtalaisen heteroseksuaalisinkin silmin katsottuna aivan liian kiihottavilta. Oh, behave!

Keikka on kova, luonnollisesti, sillä Lapko on Suomen paras yhtye, mutta ajankohta aiheuttaa harmia. Ihmiset eivät ole tarpeeksi juovuksissa, eikä suurin osa porukasta ole ilmeisesti vielä edes herännyt, sillä jengi on aivan liian aneemista ja harvalukuista. Vitut niistä, minä nautin täysin rinnoin loistavasta musiikista, sympaattisista välispiikeistä ja viihdyttävästä showsta. Hyvä, Lapko!

Jos olo olikin homoeroottinen Lapkon aikana, unohtuvat nuo ajatukset ihanan Jenni Vartiaisen keikalla. On se kaunis. Mutta seksismi sikseen.

Jenni Vartiainen on kasvanut Suomen mittakaavassa supertähtiluokkaan. Porukkaa on ihan sikana katsomassa tätä popparia.

Itse musiikki toimii, Vartiainen viehättää ja Nettiin-biisi naurattaa, mutta käsi sydämellä on todettava, että varsinaista tappajamateriaalia Vartiainen ei pysty tarjoamaan. Musiikki on hyvää, ei superhyvää. Keikka on viihdyttävä, vaan ei erinomainen. Sääliksi tosin käy Vartiaista, joka joutui ilmeisesti jälleen miesten boksereita väistelemään. Onko mitään epämiellyttävämpää, kuin raavaan miehen festaripallihikeä tihkuvat alushousut?

Illemmalla hämmästellään. Moni on varmaan tullut Ilosaareen ihan vain nähdäkseen sämplääjäpioneeri DJ Shadow’n keikan, joten pakkohan sen on olla hyvä.

Makustelen esitystä. Hienot ovat ainakin puitteet. Screeniltä ajetaan huikeaa poikkitaiteellista valoshowta ja ihmiset mekkaloivat. Minä tylsistyn.

Kyselen ihmisiltä, mistä on kyse, tätäkö kaikki olivat odottaneet, mutta selkeää vastausta en saa. ”Kuuntele tarkemmin”, sanoo yksi. ”Tutustu paremmin”, opastaa toinen. Ehkä olen vain liian juntti näille kekkereille.

Illan pimentyessä ja ensimmäisten sadepisaroiden ropsahdellessa nautitaan tämän vuoden viimeisestä keikasta Faith No Moren tahtiin. Koko päälavan edusta kaljatelttoja myöten on kuin ammuttu ihmispaljoudesta.

En ole koskaan mikään erityinen Faith No More -fani ollut, mutta vakuuttava tämä yhtye on. Setti on pitkä ja se käy läpi liki kaikki bändin suurimmat hitit. Voin vain kuvitella, miten kovaa tämä toimii kunnon Faith No More -diggarille.

Päätähti on tietenkin huippukarismaattinen Mike Patton, joka on silminnähden onnesta soikea pomppiessaan lavalla (ja välillä ihmisten käsien varassa).

Johtuneeko erittäin latautunut meininki siitä, että tämä on yhtyeen kiertueen viimeinen keikka? Vai ehkä siitä, että tämä saattaa olla yhtyeen viimeinen keikka ikinä? Joka tapauksessa, kansa sai mitä tilasi, ehkä jopa hieman enemmän.

Ilosaaressa oli taas hemmetin hauskaa. Vaikka loistavia keikkoja ei hurjan montaa ollut, niin viihtyihän sitä tälläkin kattauksella. Sitä paitsi, ei Ilosaareen ole ennenkään menty ensisijaisesti bändejä tapittamaan, eihän?