Irwin ja Maho Neitsyt kohtasivat Spede Pasasen Tampereella

The Sörsselssönsin Äpärä (kuvassa keskellä) spedeili Maho Neitsyt -hengessä Pispalan kodikkaassa punk-olohuoneessa. Akustinen iltapäivämatinea Vastavirta-klubilla päättyi Irwin-yhteislauluun.

Teksti ja kuvat: Nalle Österman

The Sörsselssöns
4.4.2010 Tampere, Vastavirta

Olen Tampereella. Edelleen. Saaran synttärit Vastavirralla jatkuvat jo kolmatta päivää. Kuka vitun Saara? Mistä vitusta minä tietäisin? Minä olen Stadista. Yksi manselainen horo, kuten Petri Nygård tokaisisi.

Punk In Finlandin – eli Piffin – foorumilta löytyy ketju Saaran synttäreiden sisällöstä.

Kolmipäiväisten bakkanaalien otsakkeessa todetaan, että ”MONGOLOIDI BAILAA 2.4.–4.4.”

Tarkoitetaankohan sillä minua? Vai Saaraa? Vai Sinua?

Kukapa tietää.

Kuskinani toimiva Katujen kuningatar on päättänyt tarjota kyydit myös The Sörsselssönsin kitaristille Akille. The Sörsselssöns on uhannut vetävänsä akustisen ilmaiskeikan Vastavirran yläkerrassa sijaitsevassa Yläkerta-baarissa.

Kello neljältä iltapäivällä.

Mitäköhän siitäkin tulee?

Mutta mikä vitun The Sörsselssöns?

Sörsselssönsin Myspace-sivuille on kopioitu Juhana Hurulan levyarvostelu Rumbasta bändin ”The Ace Of Spedes”-seiskatuumaisesta. Kopioin arvostelun myös tähän, sillä totesihan Sininen hevonen -yhtyeen J.C. Adonis (a.k.a. Jesus Christ Adonis, a.k.a. Julius Caesar Adonis, a.k.a. Ville Juvonen) jo 20 vuotta sitten, että kertaus on opintojen äiti.

Sininen Hevonen oli helvetin hyvä bändi, silloin kun ei ollut läpeensä paska – eli ei tarpeeksi usein. Myöhemmin Sininen Hevonen-yhtyeen jäseniä on löydetty yhtyeistä kuten Amorphis, Ari Koivunen, Barren Earth, Ben Granfelt, Chaosbreed, Dropzone, Gandalf, Lotus, Lullacry, Mannhai, Men Behind The Sun, Metal Puppets, Nuxvomica, Sea Reach, Shaman (pre-Korpiklaani), Shrine ja Sonic Roots.

Vain muutaman mainitakseni. Jos nyt ketään kiinnostaa.

”Hullu paljon töitä tekee, laiska pääsee vähemmällä”, voisi Uuno Turhapuron kuvitella tokaisevan.

Mutta siihen Hurulan arvosteluun.

”Tämä on kenties nerokkain konsepti koskaan! The Sörsselssönsin tyylilaji on spedepunk: biisien keskiössä ovat Spede ja kumppanit eli tarina miehistä, jotka tunsivat Uuno Turhapuron. Meiningeissä hilataan kaljapulloja lipputankoon, nojaillaan autokorjaamolla ja pelaillaan Speden spelejä. Onhan tämä seiskatuumainen vedetty vähän lussusti, mutta kyllä tätä mieluummin kuuntelee kuin menee appiukolle töihin. Ja laulajalla on tatuoituna otsaansa ÄPÄRÄ. Kruunalla vihaan, klaavalla arvostan. Kruuna: arvostan. 4/5.”

Kumpaa itse kuuntelisit mieluummin, skedepunkkia vai spedepunkkia?

Yläkerta on viihtyisä vaihtoehto-olohuone punkkareille ja muille vaihtoehtoihmisille.

Toinen vaihtoehto.

Tarjolla on henkistä ravintoa erilaisten zinejen sekä poliittisen kirjallisuuden muodossa. Jos asuisin Tampereella, asuisin varmasti täällä.

Baaritiskiltä löytyy erilaisia juomia laidasta laitaan. Alkoholia ja alkoholitonta. Silmään osuu harvinaista herkkua: ”SORBUS, 3 €”. Aatelisten juomaa. Tuttu juoma jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa, kun istuimme MoonTV:stäkin tutun Sacha Remlingin kanssa Helsingin Kulosaaren sillan alla. Siitä enemmän joskus toiste, ellei Remling vedä minua kuonoon sitä ennen.

Päätän sivistää itseäni vierailemalla Yläkerran asiakastietokoneella Altian nettisivuilla. Altia Oyj on suomalainen valtionyhtiö, joka valmistaa, maahantuo ja markkinoi alkoholijuomia. Sillä on Suomessa 40 prosentin markkinaosuus viineissä ja 60 %:n osuus väkevissä juomissa. Altia Oyj on useita pienempiä yrityksiä sisältävän Altia-konsernin emoyritys.

Altia on alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolista, Alko Oy:stä erillinen yhtiö.

Altian kuuluisimmat tuotteet ovat Koskenkorvan viina ja Jaloviina. Altia myös valmistaa Finlandia Vodkaa.

Voin kuulla historiallisten pihlajanmarjalehtien havinan, kun lukaisen Altian nettisivuilta löytyvän rempseän kuvauksen Sorbuksen matkasta suomalaisilta huulilta suomalaiseen päähän ja suomalaisten sydämiin. Ja osaavathan Altian sivut kertoa myös Sorbuksen lempinimen.

Se on Soppa.

Soittajille soppaa.

”Sorbus on yksi vanhimmista Alkossa myynnissä olevista tuotteista. Sen valmistus aloitettiin vuonna 1935 ja se kuului aluksi Viinake-nimiseen sarjaan. Nuori Alkoholiliike halusi tarjota asiakkailleen myös omia valmisteita – muutakin kuin viinaa. Sorbus-nimi tulee pihlajan latinankielisestä nimestä ’Sorbus aucuparia’. Sorbus on perinteinen suomalainen väkevä viini, jonka valmistukseen on käytetty aitoa, kotimaista pihlajanmarjamehua ja viiniä. Maultaan Sorbus on makea ja pihlajanmarjanmakuinen. Sorbus sopii viilennettynä jäiden kanssa aperitiiviksi tai seurustelujuomaksi. Sorbuksesta voi tehdä myös drinkkejä: helpon, raikkaan juoman saa laittamalla lasin pohjalle jäitä, päälle Sorbusta ja lasi täytetään sitruunanmakuisella virvoitusjuomalla.”

Altian nettisivut suosittelevat Sorbusta erityisesti nautiskeluun, opiskelijabileisiin sekä vappuun.

Miksikäs ei myös pääsiäiseen?

Kippis! Skål! Salut! Cin cin!

Altian sivut tietävät myös kertoa Sorbuksen vähittäismyyntihinnan (6,29 €), pakkauskoon (0,75 l) ja Alkon tuotenumeron (002517).

Helvetin hyvä!

Istumme Yläkerran kulmapöydässä. Ikkunasta on näkymä Pispalan valtatielle. Pariskunta hoipertelee ulkona kadulla tukevassa laitamyötäisessä. Kello on 16.12.

”Olemmeko tuollaisia 20 vuoden päästä”, huikkaan Katujen kuningattarelle.

”Toiveajattelua”, Katujen kuningatar huokaa.

Sörsselssönsin jäseniä istahtaa pöytäämme. Aki juo alkoholitonta olutta. Nikolaita. Hänen vierelleen istahtava Jane on normaalisti Sörsselssönsin basisti. Janella on kädessään täysi tuoppi. Kolmosolutta, otaksun. Tänään Jane soittaa akustista kitaraa. Aki soittaa mandoliinia.
Aki virittää mandoliininsa soittamalla slideä oluttölkillään.

Kas noin, nyt se on vireessä.

”Äpärä alkaa olla taas aika hyvässä vedossa”, Jane hörähtää bänditoverilleen.

”Kuka se Äpärä on? Missä se Äpärä on?”, pohdin.

”Tuo on Äpärä”, kuiskaa Katujen kuningatar korvaani.

Siinä se Äpärä nyt kulkee, askel hieman horjuen.

Äpärä näyttää eläneen rankkaa elämää. Äpärän Facebook-sivujen mukaan mies täyttää 27 vuotta muutaman päivän päästä, ensi lauantaina 10. huhtikuuta 2010. Toivottakaa miehelle onnea. Toivottavasti Äpärä ei koe legendaarista rokkikuolemaa 27-vuotiaana.

No toisaalta myöskään Jimi Hendrixin, Jim Morrisonin, Janis Joplinin ja Kurt Cobainin otsassa ei lukenut ÄPÄRÄ. Ehkä teksti olisi suojannut, mene ja tiedä.

Äpärällä on myös muita hienoja tatuointeja. Näkyy olevan iso tähti ohimossa. Vatsassa kaverilla näyttäisi lukevan ”bastardo”. Ja tietysti pakollinen GG Allin -tatska löytyy soppapunkkarilta käsivarresta, ”LIVE FAST DIE GG”. Äpärän tatuoinnit ovat helvetin persoonallisia. Helvetin hyvä!

Muistelen edellistä rocktähteä, joka esitteli minulle GG-tatuointejaan. Nekin olivat helvetin persoonallisia. Jalasta löytyi ”LIVE FAST DIE GG”. Ja muuta semmoista.

Kaveri oli ruotsalaisen Crashdïetin laulaja Dave Lepard. Crashdïetin biisintekijä ja lupsakka seuramies. Tarjosi samppanjaakin.

Lepard teki itsemurhan 25-vuotiaana. Veti itsensä hirteen.

Rauha hänenkin sielulleen.

Onko tämä GG Allinin perintö?

Vastavirran yläkertaan on etsiytynyt noin 50 henkeä parantelemaan iltapäiväkohmeloaan. Viereisessä pöydässä akkaremmi ylläpitää hovia. Heistä lähtee kamala ääni. Kraak kraak kraak.

Ovatkohan nuo niitä äänekkäitä feministilesboja? Haarakiila ja mitä näitä nyt on? Rääväsuisia ja kovaäänisiä akkoja.

”Kraak kraak kraak”, räksyttävät varikset. Onkohan joku heistä Saara?

Onko tämä sitä feminismiä? Onko tämä sitä tasa-arvoa?

En viitsi katsoa edes korppikotkien tissejä.

Kraak kraak kraak.

Onneksi oma pöytäseurueemme kulmapöydässä on huomattavasti sivistyneempi ja fiksumpi, kuuluuhan seurueeseen myös kontulalainen suomenruotsalainen. Sekä nyt seurueeseen liittyvä Mikko.

Mikolla on tumma tukka, harmaa huppari, mustasankaiset silmälasit, valloittava hymy ja armoton krapula.

”Vittu, mikä krapula, huhhuh. Mä kadotin eilen vielä mun kännykän. Mutta vittu mikä keikka oli eilen! Parasta oli, kun Angela tippui baarijakkaraltaan! Hahhah!”, Mikko nauraa. Hyvät hampaat.

Voi vittu kun vituttaa! Olen missannut eilisen baarijakkaralta tippumisen tyystin! Niinhän sitä sen tupakka-askin kyljessäkin todetaan.

Tupakka vahingoittaa terveytesi.

Voiko vitutukseen kuolla?

Mikko on laittanut päähänsä hieman nuhjaantuneen puna-valkoisen lippiksen.

Katson lippalakin tekstiä.

ESSO
NIVALA

Helvetin hyvä! Veijo Esson baari! Valuuttakramppi! Uffaffaa-mies!

Tuu yli vaan!

Tuu ali vaan!

Tässä vaiheessa mieleeni tulee se kerta, kun Hybrid Childrenin Jasse, Tehosekoittimen Matti ja Wallu Valpio törmäsivät eräällä iltaretkellään Helsingin Iso Roobertinkadulla Vesa-Matti Loiriin.

Eikä tässä vielä kaikki.

Rokkarit saivat houkuteltua suomalaisen viihdemaailman grand old manin vielä mukaansa jatkoille, missä vertailtiin kokemuksia päänsisäisistä seikkailuista.

”Mulla on näistä kokemusta jo 60-luvulta. Mä voin toimia matkanjohtajana.”

Seuraavana päivänä törmäsin Kallion Roskapankissa Wallu Valpioon, joka kertoili psykedeelisistä kokemuksistaan innoissaan ja maalaili suuria kaaria ilmaan.

Vai olikohan kaikki tämä sittenkin vain unta?

Paskattaa.

Päätän mennä tutustumaan vatsalaukkuni sisältöön Yläkerran miestenhuoneeseen.
Mieleni kirkastuu.

Kaikki miestenhuoneen seinät on peitetty vanhoilla Rumba-lehden vuosikerroilla!

Tämäkö on Rami Kuusisen perintö?

Yritän löytää omia vanhoja juttujani vessan seiniltä, itserakas paskiainen kun olen.

Huonolla menestyksellä.

En tiedä onko se hyvä vai huono juttu.

Bongaan seinältä Exploitedin The Massacren arvostelun. Se on leikelty seinälle erikseen. Arvostelijan nimi on leikelty pois ilmeisesti häveliäisyyssyistä. Tällä arvostelulla lietsotaan lynkkausmielialaa. Levy saa yhden tähden viidestä.

Ei ole minun kirjoittamani.

Istun pöntölle.

Varpusparvi täyttää pytyn kaakelit.

Paskaa on joka puolella.

Myös istuimella.

Hyi helvetti!

Onko tämä nyt sitä punkkia?

Päätän jättää puumerkkini Yläkerran vessan seinälle.

NALLE Ö WAS HERE SHITTING BULL 4.4.2010.

Päätän vielä varmuuden vuoksi ympyröidä etunimeni A-kirjaimen.

Kas noin.

Johan helpotti.

Palaan todellisuuteen The Sörsselssönsin noustessa Yläkerran piskuiselle lavalle.

Jane, Aki ja Äpärä.

Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä Äpärän perhekalleudet isommassa koossa.

Äpärä on tässä vaiheessa ottanut jo paidan pois. Äpärällä on paljon keskeneräisiä tatuointeja ja kaljamaha.

Helvetin hyvä!

Lavalle on nostettu myös bongorummut. Punaiset. Mieleen tulee taas Riistetyt-yhtyeen kappale Punainen vaara. Bongaankin yleisöstä Riistetyt-yhtyeen Kermitiä vihreillä rastoillaan muistuttavan köpörumpalin Jukkelin. Soittaakohan Jukkeli niitä?

Lavan vierelle on nostettu punainen sammio. Se näyttää sisältävän punaista litkua. Seassa on sitruunaviipaleita. Sammion vieressä on pieni torni läpinäkyviä muovipikareita.

Punainen vaara.

”Voiko joku kaataa mulle ja Akille mukilliset? Ainiin, mutta ethän sä Aki juo. Mä voin juoda sun mukin sun puolesta”, Äpärä möykkää.

Jostakin syystä Äpärän olemuksesta ja persoonasta tulee mieleen Suomen parhaan bändin The Heartburnsin solisti Teemu Bergman.

”Kutsutaan ensimmäiseksi lavalle rumpujen taakse XXX!” (XXX on nimi, jota blogikirjoittajanne ei tässä yhteydessä nyt muista.)

Mitä välii nimestä, kuhan dokaa vitusti!

The Sörsselssöns soittaa spedepunkkiaan. Yleisöä naurattaa. Suomalainen yleisö on helppo tehdä iloiseksi. Tarvitaan vain yksi kovan kännin riipaissut kaveri, joka urpoilee ja törttöilee muiden puolesta, niin päivä on pelastettu.

Hovi tarvitsee narrinsa.

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Joskus tuon hovinarrin nimi on ollut Nalle Österman.

Toisinaan taas vaikkapa Teemu Bergman.

Tänään hovinarrin nimi on Äpärä.

”Mitä vedetään seuraavaksi?”

”Vetäkää Motörheadia!” huutaa Piitse, Vastavirran keikkajärjestäjä. Piitsekin on tuhdissa laitamyötäisessä.

”No vedetään Motörheadia. Yleensä me vedetään tää ekana tai vikana biisinä, mutta vedetään tänään tokana”, Äpärä sössöttää.

Kappaleen nimi on Sörsselssöns, sävellys on puolestaan Motörheadin Motörhead.

Äpärä istuu puisen laatikon päällä ja örisee mikrofoniin. Sanoista ei saa selvää.

Äpärä kuulostaa Maho Neitsyt -yhtyeen Pexiltä. Paremmin ”laulu” sujuu silti Äpärältä nyt kuin Mahojen Pexiltä parisenkymmentä vuotta sitten Turun Auran Panimon punkkifestareilla, missä Pexi sammui suoraan selälleen lavalle, eikä miehen mikrofonista kuulunut siten muuta kuin kuorsausta bändin parinkymmenen minuutin mittaisen setin aikana.

Siihen nähden Äpärä on toivevävyainesta.

Käsittääkseni Suomen parhaan bändin The Heartburnsin solisti Teemu Bergman soittaa nykyään myös Mahoissa.

Helvetin hyvä!

”Seuraavaksi kutsutaan rumpuihin Piitse!”

Piitse repii, heittelee ja lyö rumpuja kuin perheväkivallasta kärsivän naisen puoliso. Voi muusa parkaa. Kerran kymmenessä sekunnissa Piitse lyö rumpuun.

Tum!

Kaikilla on hauskaa.

Tum!

Bändi soittaa, biisin nimeä en tiedä.

Tum!

”Jos pyydettäisiin Jukkeli rumpuihin seuraavaksi.”

Hahaa, Riistetyt-yhtyeen köpörumpalille viuhui nakki! Mutta Jukkeli vetää hyvin. Päivän paras rumpali. Hänellä voisi olla tilausta perkussionistina vaikka Remu Aaltosen bändissä.

En viitsi pitää kirjaa Sörsselssönsin biiseistä. Varmaan ne ovat niitä samoja, mitä löytyy bändin Myspace-sivuilta sekä seiskatuumaisilta. Yksi kappale on kuitenkin ylitse muiden. Sen nimi on Voi rähmä.

Voi rähmä!

Siinä on hittipotentiaalia. Vaan mitäköhän muinaisten Speden spelien onnetar Annika Metsäketo tuumaisi? Kappaletta saapuu säestämään jopa pianisti. Vai oliko kyseessä joku muu biisi.

Aivan sama. Ei Äpäräkään muista esittämiensä kappaleiden sanoja.

”Mä en ole käynyt suihkussa kolmeen kuukauteen. Mä en ole ollut selvinpäin kolmeen kuukauteen. Antakaa siis mulle anteeks, jos mä en muista sanoja”, Äpärä horisee.

Äpärä on laskenut housunsa nilkkoihin. Hän ei yritä edes ottaa housuja pois.

”Nää housut on lainassa yheltä tytöltä. Antakaa mulle anteeks.”

Äpärä on laskenut housunsa alas ja aloittaa munan vatkaamisen. Muna pyörii villinä. Helikopteri. Äpärän bändikavereita naurattaa. Yleisöä naurattaa. Kaikkia naurattaa. Katujen kuningatar katsoo poispäin.

Tässäkö on GG Allinin perintö?

Äpärä putosi, Miles Davis häpeää.

Housut nilkoissa möykkäävä Äpärä intoutuu joraamaan. Äpärä istahtaa hieman varomattomasti puulaatikolleen. Seuraavaksi mies makaa lavalla selällään. Piitse yrittää avittaa Äpärää ylös.

Kaikkia naurattaa.

”Tää on meidän vika biisi!” Äpärä spiikkaa.

”Ei tippa tapa!”

Yhteislaulu alkaa. Äpärä örisee mikrofoniin.

”Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain / sitten juhlan kunniaksi täyden lastin hain / eikä siinä turhaan liioin kainosteltu lain / pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain / ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku / kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan / ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku / kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan.”

Ja niin päin pois.

Onko tässä Mahon Neitsyen perintö?

Ei tippa tapa.

Vanha Irwin-klassikko.

Irwin Goodman menehtyi traagisesti ja ennenaikaisesti 47-vuotiaana Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeelle.

Toivottavasti Äpärälle ei käy samoin.

Maho Neitsyt versioi edellä mainitun klassikon vanhalle ep:lleen Vitustakos näistä tietää. Levystä saa tietääkseni pulittaa käytettynä tänä päivänä toistasataa euroa.

Mahojen toinen ep kantoi nimeä Tehdaskaupungin lapset. Siitäkin saa nykyään pulittaa toistasataa euroa.

Nähtäväksi jää, paljon Sörsselssönsin ep:istä saa pulittaa parinkymmenen vuoden päästä.

Myös Tehdaskaupungin lapset on klassikko. Seiskatuumainen levy on pakattu Alkon ruskeaan paperipussiin. Soundin Juho Juntuselle lähetetty arvostelukappale oli sujautettu lisäksi pornolehden väliin ja kuoreen oli ängetty myös pieni viinapullo sekä tupakkaa.

Maho Neitsyt tulee Kouvolasta.

Myös Viikate tulee Kouvolasta.

Maho Neitsyt tarjosi toimittajille viinaa, pornoa ja tupakkaa, Viikate puolestaan kakkukahvit aprillipäivänä toimittajille ja faneilleen Virgin Oilissa.

Arvatkaapa, arvon lukijat, kenen promootiotempauksen kannalle tämän tekstin kirjoittaja itse asettuu?

Toivottavasti muutkin älyäisivät lahjoa toimittajia samoin.

Katson punaiseen sammioon. Se alkaa olla tyhjä. Päätän olla tutustumatta sammion saloihin tällä kertaa. Riittää, että katson Äpärää. Hän alkaa olla juhlakunnossa. Paraatikunnossa. Myös edesmennyt Rytmihäiriön, Alennusmyynnin ja Bozo Brigaden laulaja Kalle Ellilä tykkäsi esitellä sukukalleuksiaan.

Rauha Kallenkin sielulle.

Myös Kalle oli hyvä lehti aikoinaan.

Ellilä kutsui viuhahtelujaan parruparaateiksi. Välillä nähtiin myös perseparaateja. Sekä käpyparaateja. Sekä nokkosparaateja.

Jätän lukijoiden mielikuvituksen varaan pohtia, millaisista paraateista oli kysymys. Enkä puhu nyt General Njassan tai Saku Paasiniemen tähdittämästä Mustasta paraatista.

On lähdön aika. Moottoritie on edelleen suhteellisen viileä sateisen ilman vuoksi.

”Joudunko mä helvettiin?” kysyi Maho Neitsyt samannimisessä kappaleessaan.

Relevantti kysymys.

Yhtäkkiä moottoritie onkin kuuma. Ainakin sillä hopeisen Pösön kuljettajalla, joka kiilaa oikealta eteemme kuolleeseen kulmaan katsomatta.

Voi vittu mikä spede!

Ainoastaan Katujen kuningattaren nopeat refleksit pelastavat tuhoisalta peräänajolta. En turhaan kutsu häntä Katujen kuningattareksi.

Huomaan elämäni vilistävän silmieni edessä.

Halleluja!

”Joudunko mä helvettiin?” huomaan kysyväni itseltäni.

Siihen en saa vastausta, sillä niin täpärällä on, etten pääse edes Helsinkiin. Tai Hellsinkiin, kuten neropatit kirjoittaisivat.

Hel Vet, koko tieto, toteaisi tähän Ior Bock.

Bockin saaga.

Kirjoitetaan se joskus toiste, kirjoitetaan ensin Östermanin saaga.

Sen keskeytyminen on parista metristä kiinni.

Vähän ajan päästä saavutamme hopeisen Pösön kuljettajan.

Kirjoitan rekisterinumeron ylös.

BZM-969.

Kuljettajana on viittäkymmentä lähestyvä leukapartainen mieshenkilö. Miehen vierellä istuu ilmeisesti hänen puolisonsa.

Puin miehelle automme ikkunasta nyrkkiä.

Voi vittu mikä spede!

Autoradio huudattaa Indican Ikuista virtaa. Huomaan laulavani mukana.