J-rock-kauppa lopettaa: ”Mirri Musicin kohtalona oli valtavirtaistuminen, jonka se laittoi itse alulle”

J-rockiin erikoistunut verkkokauppa Mirri Music lopettaa toimintansa. Kaupan perustaja Jenni Kämäri muistelee muutaman vuoden kestänyttä j-rock-huumaa ja pohtii, onko valtavirta hukuttamassa alleen koko alakulttuurin.

Teksti: Jenni Kämäri / Mirri Music, kuva: Maija Parviainen

Alussa oli muutama nuori tyttö, joka tuli säännöllisesti kysymään japanilaista musiikkia tamperelaisen levykaupan tiskiltä. Hämmennyksemme oli valtava. Sitten otin muutamasta asiasta selvää, ja pian Dir en greyn Withering to Death oli Suomen virallisella listalla.

Muutin Hämeenlinnaan, neuvottelin erilaisten tahojen kanssa ja muutaman kuukauden kuluttua minulla oli j-rock-nettikauppa Mirri Music.

Syksyllä 2005, noin viikkoa ennen kaupan avautumista järjestettiin sarjakuvamessujen yhteydessä Helsingin Lasipalatsissa manga-iltapäivä. Ajattelin, että voisi olla kova juttu mennä jakamaan flyereitä.

Väkeä oli sen verran, että rullaportaista tullessa jäi polkemaan paikalleen, kun tilaa jalkautumiselle ei ollut. Ruuhka oli uskomaton! Lentolehtiset vietiin käsistä ja ihmiset tulivat repimään hihoja, että missä, koska, mitä täältä saa ja onpa hienoa.

Kun huhun kerran laittoi liikkeelle, sitä ei ollut enää pysäyttäminen. Samana iltana, kun avasin nettikaupan yleisölle, sain ensimmäiset asiakkaani.

Markkinointi oli helppoa ryhmälle, joka oli tiiviissä yhteydessä verkkoyhteisöjen kautta ja tapasi toisiaan säännöllisesti tapahtumissa, joissa pukeudutaan ulkopuolisen silmin sekopäisiin asuihin ja puhjetaan spontaanisti tanssimaan kuin musikaaleissa. Tapahtumissa myyntikojun levyt vietiin käsistä.

Muutos tuli sitten aikanaan. Pian j-rock ja j-pop löysivät tiensä valtavirran nuorisolehtiin, ja keikoille jonottavat fanit Tavastian edessä huomioitiin valtakunnallisissa sanomalehdissä. Erikoisiin vaatteisiin pukeutuvista nuorista tehtiin juttuja jopa naistenlehtiin.

Suomalainen jakeluyhtiö alkoi tuoda levyjen eurooppalaisille valmistettuja versioita myyntiin, ja niiden hinnat tulivat alas.

Hysteria palvottujen yhtyeiden edessä jatkui ja jopa vahvistui, mutta alkuperäiset fanit alkoivat jättäytyä kelkasta.

”Minun nuoruudessani levyt piti tilata Japanista ja ne maksoivat maltaita.”

Koska japanilaisen kulttuurin kuluttamisesta tuli helpompaa, se ei enää kelvannut. Kuinka moni onkaan joskus tolkuttanut ostaneensa jonkin levyn ennen kuin se oli suosittu!

Mirri Musicin kohtalona oli siis sama valtavirtaistuminen, jonka se laittoi itse alulle. Mutta näinhän tämä toimii.

Itse ihailen j-rock-kulttuurissa sen ylivertaista omaehtoisuutta. Yksikään levy-yhtiön pomo ei ole palaverissa keksinyt, että nostetaanpa tästä seuraava nuorison ykkösjuttu ja myydään oheistuotteita.

Kun Idols-kisan voittajan naama on T-paidassa ennen kuin yksikään ihminen on osoittanut kiinnostusta sellaisen ostamiseen, j-rock-aiheisia paitoja on kyselty säännöllisesti ja kärsivällisesti viiden vuoden ajan. Kun sain muutaman keikalta jäljelle jääneen paidan myyntiin, ne myytiin poikkeuksetta ennakosta loppuun.

Kun nyt myyn varastosta viimeisiä levyjä ja lopettelen liiketoimintaa, olen iloinen kokemuksestani ja varsinkin siitä, että suomalaisesta nuorisosta löytyy vielä sitä omaehtoista henkeä, jolla uusia alakulttuureita synnytetään.

Mirri Music osallistuu Hyvinkään levymessuille 24.4.