Jee-e! Jee-e! Hyvät ystävät! Missä on Lauri Tähkä?

Nalle Österman näki Universal Musicin showcase-illassa muun muassa Reckless Loven, Olavi Uusivirran, Veeti Kallion, Mikael Konttisen, ”Jägermeister-naisen” ja ”seksipornonaisen” – mutta yksi oli joukosta poissa.

Teksti: Nalle Österman, kuvat: Janne Strang

U & ME
(Reckless Love, Collarbone, Veeti Kallio, Palava, Olavi Uusivirta, Kiuas, Mikael Konttinen, Soma Manuchar)
4.3.2010 Helsinki, Virgin Oil Co.

Nainen tarjoaa minulle tupakkaa. Sinistä tupakkaa. Kieltäydyn kunniasta. Haluan punaisen tupakan. Päätän lähteä ostosretkelle. Kaupan kassalla huumemies käy joutavaa keskustelua kassaneidin kanssa. Kassaneiti on helisemässä. Haluan punaista tupakkaa. En saa punaista tupakkaa.

Mieleen tulee haastatteluhetki King Diamondin kanssa Belgiassa noin 15 vuoden takaa. Kuningaskin polttaa punaista tupakkaa. Prince. A cigarette for the kings. Prinssejäkään ei ole Suomessa. U & Me. Sinä ja minä. Liikennevaloissa. Slummitaloissa. Aamukasteessa.

Universal-levy-yhtiö on päättänyt järjestää pikku pirskeet ystävilleen, sidosryhmilleen ja toimittajille.

Ovella ei ole jonoa. Tupakkapaikalla muutama arvovieras polttaa tupakkaa ja nauraa ilmaan. Mietin, vetäisinkö itsekin kuminaamavirneen kasvoille vai en. Lainaisinko hymyn Lauri Tähkältä? Lauri Tähkäkin levyttää Universalille. Myös saksalainen Rammstein levyttää Universalille. Törmäänkö tänään Lauri Tähkään ja Rammsteiniin? Vetäisinkö tänään täyden kännin, puhuisin kielillä ja käyttäytyisin ruokottomasti?

Narikassa törmään Suburban Triben ja Stonen Janne Joutsenniemeen. Terve terve. Jannella on hassu tukka. Kalju ja yksinäinen musta rasta, joka ulottuu persvakoon asti. Saan itsekin kuulla, että minulla on hassu tukka. Näytän kuulemma nykyään Antti Tuiskulta. Antti Tuisku ei levytä Universalille. Ei myöskään Janne Joutsenniemi. En minäkään. Jotain yhteistä.

Bakkanaalien kerberos ei ole mikään kerberos vaan pygmi. Hän ojentaa kolme drinkkilippua. Näilläkö pitäisi vetää tähkät silmille? Baaritiskillä on tarjolla ilmaista kaljaa. Meksikolaista maissiolutta. Mutta missä ovat limeviipaleet? Kukaan ei kehtaa pyytää niitä tarjoilijoilta. En minäkään. Baarialueella on tungosta. Lavan edessä on tyhjää. Yritän sulautua massaan. Päätän vetää kuminaamavirneen naamalle. Heh heh. Missä on Lauri Tähkä?

Ruoka-aitassa tarjoillaan salaattia, nachoja, salsaa ja kanansiipiä. Itse päätän keskittyä palanpainikkeeseen. Lavalle nousee Mikael Konttinen. Hän on illan juontaja. Mikael Konttinen juontaa itsensä lavalle. Hän laulaa ja soittaa koskettimia. Tyhjänpäiväistä iskelmää. Artistit esittävät illan aikana keskimäärin kolme kappaletta per akti. Onneksi eivät enempää, jos taso on tätä luokkaa.

Yritän illan aikana laskea, kuinka monta kertaa Mikael Konttinen lausuu paikallaolijoille maagiset sanat ”hyvät ystävät”. Sekoan laskuissa. Vapaa arvio on 120. Mieleen tulee lipevä käytettyjen autojen kauppias. Missä on Jethro Rostedt? Missä on Lauri Tähkä?

Baaritiskille on kiikutettu iso setti saksalaisvalmisteista yrttiviinaa minipulloissa. 2 cl. Sullon pulloja taskuihini ja päähäni. Nainen vierelläni pyytää ojentamaan itselleen muutaman pullon lisää. Päätän kutsua häntä Jägermeister-naiseksi.

Jägermeister-nainen kuolaa Reckless Loven rumpalin perään. Vituttaa. Onneksi saan itsekin silmänruokaa. Vieressäni seisoo tumma, hemaisevan seksikäs nahkanainen. Nainen on pukeutunut pitkiin nahkasaappaisiin, nahkahousuihin, nahkahameeseen ja nahkatoppiin. Tukka hänellä on kuin Pikku-Myyllä. Hän näyttää pornotähdeltä. Päätän kutsua häntä seksipornonaiseksi. Uuhh, beibe.

Pyörin ympyrää salissa kuminaamavirne kasvoillani. Missä on Lauri Tähkä? Saan kuulla, kuinka ruotsalaisen Shining-yhtyeen laulaja kärsi mukavista paniikkihäiriöistä yhtyeen taannoisella Suomen kiertueellaan. Kiertuemanageri oli helisemässä. Saan myös kuulla, että Suomen Universalin uudeksi kykyjenlöytäjäksi on nimetty Alec Hirst-Gee. Suburban Triben rumpali. Rumpalit ovat kovimpia. Mutta missä on Lauri Tähkä?

Törmään salissa Vanity Beach -yhtyeen laulajaan Jonas Karsténiin. Hän törmäsi Rammsteinin keikalla Lauri Tähkään. Pyydän Jonasta antamaan demonstraation Lauri Tähkän puheenparresta. Jonas örisee. Sanoista ei saa selvää. Nauramme.

Lavalle nousee Kiuas. Yhtye kuulostaa ruotsalaiselta In Flamesilta. Kiuaksen laulajalla on rastat. Niin on myös In Flamesin laulajalla. Mikael Konttinen juontaa papereista, kuinka Kiuas yhdistää metallin sekä länsimaisen ja itämaisen popkulttuurin. Nyt tiedätte tämän. Hyvät ystävät.

Olavi Uusivirran musiikki on niin mitäänsanomatonta, joutavaa ja tyhjänpäiväistä sekä mautonta ja hajutonta, etten muista miehen esiintymisestä mitään.

Mieleen muistuu sen sijaan päivä, jolloin ostin Olavi Uusivirran aikoinaan kahdelle keikalle Helsingin Gloriaan, limpparikeikalle ja täysikäisille suunnatulle, koska keikkamyyjän mukaan ”Olavin alaikäiset fanit Helsingissä haluaisivat suunnattomasti nähdä Olavin livenä”.

Paikalle tuli kuusi maksanutta katsojaa.

Maissioluet ja yrttiviinat ovat kadonneet parempiin suihin. Onneksi takataskusta löytyy oljenkorsi. Juomalappuviuhka. Kolme siideriä. Naiset juovat siideriä, Jägermeister-nainen sanoo. Hän juo kaljaa.

Lavalle nousee Palava. Hufvudstadsbladet-lehden rokkitoimittaja Janne Strang on liekeissä. Hän kehottaa meitä kuuntelemaan erityisen tarkasti Laulujen laulu -nimistä kappaletta. Kun kyseinen kappale tulee, hurraa hän kovempaa kuin kukaan muu salissa. ”Näin törkeää Lauri Tähkä -ripoffia ei kukaan ole tehnyt Suomessa”.

Nautin ironiasta, kuinka Universal ensin kiinnittää Lauri Tähkän sekä sen jälkeen kaikki Lauri Tähkää matkivat artistit rosteriinsa. Neuvo vailla levytyssopimusta sinnitteleville artisteille: matkikaa Lauri Tähkää niin pääsette Universalin rosteriin, saatte ilmaista viinaa ja pääsette esiintymään pönöttäville besserwissereille.

Juomaliput loppuvat. Päätän tiedustella Universalin nykyisen alamerkin tiedottajalta Tuula Salmiselta, onko hänellä tietoa, mistä juomalippuja voisi kenties tiedustella lisää. Salminen kaivaa käsilaukkuaan. Bingo! Saan tästä ilosta kuunnella ripityksen, kuinka nihkeää hänestä oli lukea kritiikkini taannoisesta Rumbasta Rammsteinin keikasta. Kontraan, että haukuttiinhan Rumbassa myös Sonic Rootsin albumi.

Nauramme.

Reckless Loven Ollilla on suora hymy.

Universalin tiedottaja Satu Snellman on ottanut tai saanut koiranulkoiluttajan roolin. Hän ulkoiluttaa Reckless Loven poikia. Vain kaulapanta puuttuu. Siinä se laulaja nyt menee. Hän hymyilee. Hampaat näkyvät. Pepsodent-hymy. Onko hän saanut oppinsa Lauri Tähkältä? Vai Universalilta? Herrman ei sentään naura vinoon. Muistakaa hymyillä! Hymy huuleen!

Mikael Konttinen hymyilee. Hyville ystäville kelpaakin hymyillä. Mikael Konttinen heiluttelee kättään puhuessaan. Ostaisinko tältä mieheltä käytetyn auton? Lavalle astelee Veeti Kallio, kaikkien suomalaisten naisten märkä päiväuni. Jägermeister-nainen kertoo, että 90 prosenttia suomalaisista naisista haluaisi harrastaa seksiä Veeti Kallion kanssa. Itse hän kuuluu siihen 10 prosenttiin. Salminen nyökkää.

Veeti Kallio on muistaakseni joskus laulanut AC/DC:tä Ei Siis/On Siis-yhtyeessä. Nyt kaikkien suomalaisten naisten märkä päiväuni laulaa nyyhkyiskelmää. Tyhjänpäiväistä nyyhkyiskelmää. En tiedä ketä sääliä eniten, Veeti Kalliota (joka joutuu laulamaan moista moskaa elannokseen), Universalia (joka elättelee toiveita ansaita rahaa moisella moskalla) vai suomalaisia naisia (jotka näkevät märkiä päiväunia moisen moskan esittäjästä). Missä on Lauri Tähkä?

Mikael Konttinen hymyilee ja heiluttelee vasenta kättään. Oikea käsi pitää kansiota. Muuten hän heiluttelisi varmasti molempia käsiään kuin hullu aerobic-ohjaaja. Ehkä Mikael Konttisen kannattaisi käydä aerobicissä. Hän on hieman pyylevä. Tosin hän ei ole yhtä läski kuin minä.

Jägermeister-nainen kuolaa Reckless Loven rumpalin perään. Siinähän kuolaat. Seksipornonainen seisoo onneksi vierelläni. Siinähän kuolaan.

Paljas totuus Collarbonesta.

Mikael Konttisen vieressä seisoo mies alushoususillaan. Selviää, että hän on Collarbonen kitaristi. Myös muut Collarbonen soittajat esiintyvät alushoususillaan. Heillä on salskeat vartalot. Paitsi laulajalla. Laulaja häpeää ylipainoaan. Hän on vetänyt ruutupaidan ylleen peittääkseen ylävartalonsa. Tosin hän ei ole yhtä läski kuin minä.

Collarbone soittaa melodista asennemetallia. Soundit ovat järkyttävän huonot. Kiinnitän huomioni Collarbonen basistiin. Hän on kirjoituttanut rintaansa jotakin tekstiä. Välillä hän esiintyy rumpalille, välillä toiselle kitaristille, mutta useimmiten lavan monitorimiksaajalle, jolle hän näyttää käsimerkkejä. Haloo, on täällä yleisöäkin salissa.

Laulaja on Collarbonen vahvin lenkki. Hän näyttää ja kuulostaa hieman nuorelta Alice In Chainsin edesmenneeltä solistilta Layne Staleylta. Pohdin, miltä Collarbonen solisti näyttäisi, mikäli hän käyttäisi heroiinia.

Mikael Konttinen hymyilee. Hän heiluttaa vasenta kättään. Hyvät ystävät, on aika kutsua lavalle Reckless Love! Konttinen huudattaa yleisöä. Konttinen kiljuu falsetissa. Hän ei pääse kovin korkealle. King Diamond pääsee korkeammalle. Ehkä Konttisenkin pitäisi polttaa punaista Princeä.

Reckless Loven pojat hymyilevät. Soundit ovat kammottavat. Se ei näytä haittaavan yhtyeen poikia. He hymyilevät. Jägermeister-nainen kuolaa Reckless Loven rumpalia. Itse huomaan yhtyeen basistilla olevan huomattavaa yhdennäköisyyttä Henna Kurhisen (o.s. Kalinainen) puolison Antti Kurhisen kanssa. Se tekee minut iloiseksi.

Erään vanhan uutisen mukaan Antti Kurhinen kunnioittaa Hitleriä. Sekin teki minut iloiseksi. Huomattavasti iloisemmaksi kuin Reckless Loven musiikki, joka on tyhjänpäiväistä kasariheviä vailla omaa identiteettiä. Viime vuonna Äänessä ja Vimmassa esiintyneet Scene D’Chryme ja Suicide Hotline ovat parempia. Missä on Lauri Tähkä?

”Jos teillä on kivaa, huutakaa: Jee-e!  Jee-e!” Reckless Loven solisti Olli Herrman huutaa biisien välissä ja niiden aikana. Yritän keikan aikana laskea, kuinka monta kertaa Olli Herrman lausuu paikallaolijoille maagisen lauseen ”Jos teillä on kivaa, huutakaa: Jee-e! Jee-e!”. Sekoan laskuissa.

Reckless Loven kitaristin kitara hajoaa. ”Onko kenelläkään varakitaraa lainata?” Herrman kyselee yleisöltä. ”Tällaista ei ole tapahtunut meille koskaan aiemmin.” Herrman hymyilee. Myös muut yhtyeen pojat hymyilevät. He päättävät soittaa pätkän Queenia ilman kitaraa. We Will Rock You. Se saattaa olla illan paras biisi.

Varakitara löytyy ja juhlat voivat jatkua. ”Jos teillä on kivaa, huutakaa: Jee-e! Jee-e!” Pari ihmistä huutaa. Setin viimeisenä kappaleena kuultava videobiisi herättää yleisössä sentään hieman enemmän eloa.

Yhtye poistuu lavalta. Mikael Konttinen ampuu mikrofonin varteen. ”Haluatteko kuulla lisää? Antakaa kuulua, haluatteko lisää?” Pari ihmistä huutaa. ”Vielä kerran, Reckless Love!” Kappaleen nimi on ilmeisesti One More Time. En gång till. Vielä kerran.

Drinkkiliput ovat loppu. Kyselen niitä lisää Salmiselta. Ei tärppää. Onneksi vieressä seisoo Salmisen kollega Heidi Nuopponen. Saan viuhkan. Ammun baaritiskille. Eihän tätä kestä selvin päin. Missä on Lauri Tähkä?

Huomaan seksipornonaisen juttelevan kahden salskean nuoren miehen kanssa. Törkkään kaverit sivuun ja esittelen itseni. Seksipornonainen esittelee myös itsensä. Selviää, että seksipornonainen on ollut lavalla esiintymässä illan ensimmäisenä artistina. Harmittelen, etten ehtinyt nähdä hänen keikkaansa. (Pohdin samalla mielessäni, että eihän se olisi voinut olla huonompi kuin yksikään nähdyistä.)

Kun olen hetkisen kuolannut seksipornonaista, päätän poistua paikalta juomineni pöytäseurueeseen, jossa istuu Jägermeister-naisen lisäksi muutama naispuolinen kollega lehtialalta. Samalla huomaan Mikael Konttisen purjehtivan ohitsemme. Päätän viittilöidä hänet seuraamme viattoman drinkkilipputiedustelun varjolla. Konttinen ojentaa minulle juomalipun. Haen sillä Jägermeister-naiselle kaljan.

Kerron Konttiselle, että hänen ulosantinsa tuo minulle mieleen lipevän käytettyjen autojen myyjän. Konttinen kertoo, että hän möisi minulle umpisurkean ja sysipaskan auton. Itse puolestani kerron, että mikäli olisin itse käytettyjen autojen myyjä, möisin ehdottomasti Konttiselle parhaan mahdollisen auton, jonka hänen rahoillaan saa. Mikael Konttinen iloitsee seurueellemme siitä, ettei esitä heviä, jolloin en voi kirjoittaa hänestä mitään.

Sivusilmällä huomaan Reckless Loven rumpalin. Jägermeister-naista ilahduttaakseni pyydän myös hänet seurueeseemme. Kerron hänelle, kuinka pettynyt olin Reckless Loven sysipaskaan keikkaan. Hän kontraa, että olihan Reckless Love sentään ainoa artisti, joka veti lavan eteen ihmisiä. Pohdin mielessäni, että niin, saattoihan siinä lavan edessä tosiaankin olla neljä ihmistä.

Kerron Reckless Loven rumpalille kohtaamisestani Crashdïetin alkuperäisen solistin Dave Lepardin kanssa. Lyhyen ja ainutkertaisen tapaamisen perusteella samppanjaa tarjonnut ja GG Allinin jalkaansa sekä reiteensä tatuoinut kaveri oli hieno mies ja varmasti kova panemaan. Olihan Crashdïet sentään yhtye, johon Reckless Loven laulaja Olli Herrman siirtyi Lepardin tehtyä itsemurhan.

”Joo, mutta se Lepard oli täys idiootti, tekihän se itsemurhan.”

Mieleeni tulee jostakin syystä Andy McCoyn 25 vuoden takainen lausahdus vanhasta aisaparistaan: ”Kauniit kasvot, ei aivoja.”

Aamulla googlaan seksipornonaisen nimellä. Selviää, että Soma Manuchar ponnisti Pohjois-Irakin ja Turkin kautta Suomeen, johon kurdityttö lopulta kotiutui. Tervetuloa Suomeen.

Kiuas sihahtaa.