Jenni Vartiainen Virgin Oilissa: ”Voi tätä rakkauden määrää. Tsuppadaidai!”

Katso kuvat – Nalle Österman suuteli Jenni Vartiaista! Mutta pääsikö hän saatille? Mitä yhteistä on Jenni Vartiaisella ja Hulkilla? Entä miten Popedan edesmennyt basisti liittyy asiaan? Mikä sai Nallen menettämään lopullisesti järkensä?

Teksti: Nalle Österman, kuvat: Nahkatakkinen tyttö

Jenni Vartiainen
10.4.2010 Helsinki, Virgin Oil Co.

Etsin muijaa seuraavaa. Istun raitiovaunussa matkalla Kalliosta keskustaan. Nahkatakkinen tyttö istuu vastapäätäni. Kysyn häneltä, haluaako hän lähteä katsomaan ihanaa Jenni Vartiaista Virgin Oiliin.

”Sehän on hirveää soopaa, ihan yhtä huonoa kuin PMMP.”

Jenni Vartiainen.

PMMP.

Pimppiä!

Silti Nahkatakkinen tyttö suostuu.

Wau!

Sen on pakko johtua charmistani. Tai kaljamahastani. Sen ylläpitoon on muuten mennyt tuhottomasti rahaa.

Ainakin kahden espoolaisen kivitalon verran.

Espoossa asuu myös Peer Güntistä ja Los Bastardos Finlandesesistä tuttu rumpalismies Twist Twist Erkinharju. Kivenlahdessa.

Espoossa asuu myös Silentiumista tuttu ihana laulajatar, Riina Rinkinen. Haukilahdessa.

Sattumaako?

Muistelen ensikohtaamistani Jenni Vartiaisen kanssa. Aiemminhan Jenni oli tullut itselleni tutuksi lehtien sivuja omin kätösin selaillessa ja Gimmelin kuvia katsellessa.

Tapahtuipa eräänä kauniina päivänä muutama vuosi sitten niin, että olin viettämässä laatuaikaa itseni ja Rumban toimituspäällikön kanssa leppoisten iltapäiväkaljojen muodossa tuolloin vielä Fredrikinkadulla sijainneessa erinomaisessa Loose-baarissa.

Ilmeisen ”höyryissä”.

Mallashöyryjen seasta erotan näkökentässäni rocktähden. Feiledin laulusolisti ja säveltäjä Anton ”Niko Rapakko” Laurilahan se siinä!

Laurila on hyvää seuraa. Rumban kolkkapojilla on hauskaa. Laurilakin tuntuu viihtyvän.

Laurila ehdottaa, että menisimme hänen luokseen viihtymään lisää. Onkohan hänellä lihaiset ilot mielessä?

Toimituspäällikkö on luuta ja nahkaa, mutta onneksi itselläni on iso, lämmin ja pehmeä syli.

Nallemainen.

Helsingin Kalliosta Kaarlenkadulta löytyy Nalle Pub.

Sattumaako?

Päätämme hakea lähivalinnasta mäyräkoiralliset viisautta. Laurilalla vaikuttaa olevan mukava asunto Helsingin Punavuoressa. Kyllä tätä kelpaisi esitellä naistenlehdissä.

Tutkiva journalisti löytää asunnon työpöydältä paljon tuttuja nimikkeitä. HIMin Synnin viemää -kirjan, HIMin And Love Said No -kokoelmalevyn sekä HIMin Love Metal Archives vol. 1 -dvd:n.

Hassua.

Laurila kun on haastatteluissa julkisesti kertonut, ettei hänelle ole Ville Valon säveltaide ja estetiikka merkinnyt mitään.

Sen sijaan Jeff Buckleyn Grace-albumia ei asunnosta löydy.

Vaikka Laurila on haastatteluissa julkisesti kertonut, että hän on ammentanut vaikutteensa Jeff Buckleylta eikä Ville Valolta.

Hassua.

Rokki soi ja kalja virtaa.

Laurila kertoo, että hänellä on tapana juottaa koiralleen olutta ja viskiä. On kuulema hassua katsella koiran tallustelemista seiniä päin ilmeisen ”höyryissä”. Uskokoon ken haluaa.

Ihailen asunnon lattialistoja. Olenhan itse aiemmin häärinyt vastaavien listojen kimpussa niitä vasaroiden ja maalaten omassa residenssissäni.

Näkyykö tämän asunnon lattialistoissa Anton Laurilan kätten jälki?

”Kyllä.”

Alamme olla ilmeisen ”höyryissä”.

Yhtäkkiä ovi käy.

Apua!

Naiskauneutta!

Pimppiä!

Anton Laurilan tyttöystävä ja hänen ystävättärensä.

Gimmelin Suski ja Jenni.

Susanna Korvala ja Jenni Vartiainen.

Iik!

Hengitykseni on salpaantua ja sydämeni lyö kiivaammin.

Pimppiä!

Yritän käyttäytyä normaalisti. Skarpata. Small-talkia.

Päätän kysyä Suskilta asunnon remontoinnista. Ovatko nuo listat todellakin Antonin tekemät? Kätevä poika käsistään!

”Ei todellakaan. Ihan remppamiesten töitä.”

Hassua.

Huomaan Jenni Vartiaisen katsovan minua oudosti. Skarppaaminen ilmeisen ”höyryissä” ei mene läpi. Toimituspäälliköllä on peli paljon paremmin hallussa.

Pop-peli!

Pip-peli!

Voit tehdä hyvän ensivaikutelman ainoastaan kerran.

Mutta eikö ole niin, että jos teet huonon ensivaikutelman, on hyvä ensivaikutelma vielä tekemättä?

Hassua.

Nyttemmin Korvala ja Laurila ovat tietojeni mukaan saaneet jälkikasvua, ja myös Laurila on kokenut henkisen kasvun. Laurila on siis palannut takaisin hengellisen elämän polulle, mistä hän oli näiden tapahtumien aikaan eksynyt.

Halleluja!

Jono Virgin Oiliin on kymmenien metrien mittainen. Kello on 23.14. Ulos on kiikutettu Virgin Oilin katumainos. Siinä lukee isoilla kirjaimilla LOPPUUNMYYTY.

Kiilaan jonon kärkeen, olenhan Erittäin Tärkeä Henkilö, Very Important Person. VIP.

Minulla on nimi listassa.

Kerberos ovella selailee papereitaan.

Eikö löydy?

”Mulla on 300 nimeä tässä listassa, on hieman hankala löytää nimiä tästä listasta. Siellä se oli viimeisenä.”

Hmmm. Ehkä ovimieskoulutuksessa voisi opettaa myös aakkoset.

”Tuo ovimies oli minulla taekwondo-opettajana aikoinaan. Mitenköhän se on tänne päätynyt?” Nahkatakkinen tyttö pohtii.

Ehkä taekwondo-opettajana olisi pitänyt osata aakkoset?

Virgin Oilissa on paljon naisia. Pääni pyörii ympyrää. Hyörin ja pyörin väkkyränä. Nuo naiset ovat varmasti ahkeria opiskelijoita. Mukavia ja nättejä humanisteja, hoitoalan opiskelijoita tai muita yhteiskunnan tukipilareita.

”Se on nättiä, se on helemee”, kuten Petri Nygård toteaisi.

Miehet ovat vähemmistössä. Joko heidän tyttöystävänsä ovat raahanneet puolisonsa paikalle, tai sitten nämä kaverit ovat vain metsästämässä itselleen seuraa.

”You’ve got a pussy, I have a dick, So what’s the problem? Let’s do it quick.”

Aiemmin nauttimani keskiolut pistää kusettamaan. Päätän vierailla saniteettitiloissa. Miesten saniteettitiloissa on itseni lisäksi toinen mies sekä kuusi naista.

Hätä ei lue lakia. Vaan millainenkohan poru olisi syntynyt, mikäli olisin hakeutunut naisten vessan puolelle?

Sitä en saa koskaan tietää.

Virgin Oilin DJ ei soita tasa-arvon nimissä Petri Nygårdia, ainoastaan suomalaisten ja ulkomaalaisten nuorten ihanien naisten tuotantoa.

Chisua, PMMP:tä, Anna Puuta, Blondieta, Jonna Tervomaata, Happoradiota ja muuta sellaista. Tuliko Maija Vilkkumaata? En muista. Tosin Vilkkumaan uudelta levyltä löytyy kappale nimeltä Dingo ja Yö.

Pertti Neumann ja Olli Lindholm.

Sattumaako?

Yläkerran baarissa törmään Nahkatakkisen tytön kanssa suomalaiseen nuoreen ihanaan naiseen.

Mariskahan se siinä!

Mariskaan törmääminen ei ole sattumaa. Onhan sydämellinen rastapää kirjoittanut sanoituksia Jenni Vartiaiselle, ja illan esiintyminen on puolestaan Jenni Vartiaisen uuden Seili-albumin levynjulkaisukeikka.

Muistelen hetkisen edellistä näkemääni Mariskan keikkaa. Myös silloin tuli oltua ilmeisen ”höyryissä”. Todistus tapahtui viime vuoden joulukuussa Sony Musicin järjestämissä kesteissä yhtiön hulppeissa toimitiloissa Espoossa. Ilmaista viinaa ja ruokaa silmälle, mielelle, sielulle, korville ja vatsalle.

Nam!

Siellä oli myös muita ihania naisia. Hyvät näkymät, kauniit kasvot, hyvät perät.

Sekä myös Pertti Neumann, jolle on mukava sössöttää jonninjoutavuuksia, joista ei muista seuraavana päivänä mitään. Paitsi sen, että myös Pyhä klaani olisi ollut loistava levy, mikäli sille oltaisi vaivauduttu laittamaan myös Kunnian kentät sekä Juhannustanssit.

Kari Levolan kirjoittama Kunnian kentät on muuten loistava kirja, sillä sen ensimmäinen luku on lyhyesti ja ytimekkäästi nimeltään VENOM!

Venom.

Venom.

Maistuu hyvältä suussa.

Vittu Venom!

PMMP.

Pimppiä!

Kaikki tiet vievät pimppiin.

”You’ve got a pussy, I have a dick, So what’s the problem? Let’s do it quick.”

Anteexi.

Mariskan keikka on loistava. Toki muistan myös sössöttää sen Mariskalle hänen keikan jälkeen. Muistelen myös eräältä vanhemmalta naiselta noin viisitoista vuotta sitten saamaani kommenttia ennen syvää kielisuudelmaa.

”Kuten tiedät, olen ollut alalla erittäin kauan. Tässä ajassa olen tavannut paljon ihmisiä eri aloilta. Siksi hyvin harva ihminen tekee minuun enää vaikutuksen. Mutta sinä olet tehnyt.”

Itse olen ollut alalla erittäin kauan. Tässä ajassa olen nähnyt paljon keikkoja ja kuullut paljon äänitteitä eri artisteilta. Siksi hyvin harva artisti tekee minuun enää vaikutuksen. Mutta Mariskan keikka tekee.

Tarkasta tämä.

Mariskan uudessa keikkakokoonpanossa on rumpali, joka ei ole tehnyt vastaavaa vaikutusta kuin viimeksi 1990-luvulla, jolloin todistin Sami Kuoppamäen lukemattomia esityksiä Kingston Wallin riveissä. Sen perusteella oli myös pakko googlata Mariskan rumpalin nimi kotona välittömästi keikan jälkeen.

Enhän minä sitä enää muista. Enkä näillä liksoilla ala googlaamaan uudelleen.

Googlatkaa te.

Tykkään.

Mariskan esittämä musiikki ei ole enää mitään suomiräppiä, vaan asenneiskelmää, kuten eräät kollegani ovat todenneet.

Itselleni Mariskan uusi linja on silkkaa Hortto Kaaloa, naispuolisen artistin tulkitsemana.

Se saa minut muistelemaan muutaman vuoden takaista Hortto Kaalon esiintymistä Porvoon mustalaismusiikin festivaalilla, missä oli menoa ja meininkiä.

Isoja hameita ja suoria housuja.

Iloa tarjosi myös Marko Putkosen jatkuva hyväntahtoinen naljailu toiselle legendaariselle suomirockin rumpalille Henry Olavi Aaltoselle.

Ki-tois!

Mariska tiedustelee kuulumisia. Kerron, että olen edellisviikonloppuna ollut Tampereella tekemässä lähempää tuttavuutta tamperelaisiin miespuolisiin genitaaleihin. Pohdimme yhdessä, millainen kohu siitä syntyisikään, mikäli Jenni Vartiainen paljastaisi itsensä tällä keikalla ilkosilleen.

”Se vasta olisikin jotain.”

Varsinkin, jos tädillä olisikin munat! Olisiko Jenni Vartiaisesta Suomen Lady Gagaksi?

Katselen ympärilleni.

Virgin Oilin sali on koristeltu lukemattomilla ilmapalloilla. Ne ovat valkoisia. Sydämen muotoisia. Toisella puolella lukee ”Jenni Vartiainen – Seili”, toisella puolella on puolestaan Seili-albumin kansikuva. En viitsi laskea ilmapallojen määrää.

Voi tätä rakkauden määrää!

Annan siltä seisomalta Jenni Vartiaiselle ison halin ja huulilleen märän ja kostean suudelman.

Mmmmm, muisku!

”Onpa itserakas ja omahyväinen tyyppi tuo Jenni Vartiainen”, Nahkatakkinen tyttö tuhahtaa ikuistettuaan romanttisen hetken itseni ja Jenni Vartiaisen kanssa.

Päätän hakea itselleni sekä Nahkatakkiselle tytölle juotavaa kiitokseksi ja anteeksipyynnöksi. Kello on 23.42.

Baaritiskille on tunkua. Ahdasta. Ahdistavaa. Ihmiset tilaavat hassuja juomia. Juomissa ilmentyvät sateenkaaren kaikki värit.

Baaritiskillä on hyvää aikaa muistella seuraavaa tapaamistani Jenni Vartiaisen kanssa. Se sujui jo mukavammissa merkeissä. Kenties siksi, etten ollut ilmeisen ”höyryissä”.

Sattumaako?

Paljastui, että Jenni on tiukka mimmi.

Jenni on Savosta.

Myös Nahkatakkinen tyttö on Savosta.

Myös Nahkatakkinen tyttö on tiukka mimmi.

Sattumaako?

Hufvudstadsbladetiin marraskuussa 2007 kirjoittamani Jennin haastattelu på svenska herätti närää lehden toimituksessa. Sen sain kuulla lehden rokkitoimittajalta Janne Strangilta seuraavana päivänä. Jennille juttu oli kelvannut vallan mainiosti.

Tiedustelin Strangilta, edustivatko artikkelia kritisoineet kolme henkilöä mahdollisesti kauniimpaa sukupuolta.

”Kyllä.”

Sattumaako?

Kenties lehden kukkahattutädit ovat ajatelleet, ettei miehellä ole enää oikeuksia kutsua nuorta kaunista naista kauniiksi 2000-luvulla, vaan se on seksististä.

”What’s wrong with being sexy”, kysyi jo Spinal Tap aikoinaan.

Seksi myy.

Seksi vie ja taksi tuo.

”You’ve got a pussy, I have a dick, So what’s the problem? Let’s do it quick.”

Onhan Jenni kuitenkin valittu lukemattomissa iltapäivälehtien äänestyksissä Suomen kauneimmaksi, seksikkäimmäksi ja kuumimmaksi kissaksi.

”Minä en tiedä moisesta mitään. En lue juorulehtiä”, Jenni totesi toimittajallenne tuimasti tuolloin.

Kenties tästä syystä Jennin levy-yhtiöllä kieltäydyttiin antamasta Jennin haastattelua Hymylle taannoin, Jennin ”kiireisiin” vedoten.

Ilmeisesti Warnerilla halutaan, että Jenni profiloituu vakavasti otettavaksi artistiksi. Miten tähän imagoon sopii sitten hömppäkappale kuten Nettiin? Miten tämä eroaa Gimmelistä? Tullaanko Jennin keikoilla kuulemaan Gimmeliä?

”Mä aloin deittiä tuijottaa / ei tule teeveestä muutakaan / Sä siellä nyt jo etsit muijaa seuraavaa.”(Gimmel: Etsit muijaa seuraavaa, 2002)

”Sillä kun me erottiin / Sä laitoit minut nettiin / Niin kuin luonto minut tarkoitti / Tätäkö se tarkoitti?” (Jenni Vartiainen: Nettiin, 2010)

Tässä vaiheessa olen jonottanut juomia viisi minuuttia.

Baaritiskillä on aikaa pohtia aiheita, joista Teemu Brunila voisi kirjoittaa seuraavat tekstinsä Jenni Vartiaiselle. Alla niistä muutama.

Burleski. Gootit. Capoeira. Maahanmuuttokriitikot. Koululaistytön ja feissaripojan rakkaus. Vaalirahakohu. Riitta Väisäsen hevoset. Spotify. Puumat.

Nyt olen jonottanut juomia vartin verran.

Minkähän arvoinen on ollut iltapäivälehden ja levy-yhtiön välinen sopimus Jennin uudesta levystä?

Tuoreessa muistissa on kuulemani tarina, jossa eräs levy-yhtiö tarjosi eräälle kotimaiselle viihdejulkaisulle sopimusta singlekylkiäisestä lehden väliin artistin tulevan boksin ilmestymisen yhteydessä. Viihdejulkaisun olisi vain pitänyt maksaa 2,50 euroa jokaisesta singlestä.

Sadantuhannen kappaleen painos olisi maksanut viihdejulkaisulle vain 250 000 euroa, puolitoista miljoonaa mummon markkaa.

Ihan hyvä rahastusyritys levyistä, joiden painokulut tällaisessa yhteydessä olisivat varmasti olleet 5–10 sentin luokkaa kappaleelta tämän kokoluokan painoksessa.

Mutta hulluhan ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Tässä vaiheessa kyllästyn yläkerrassa jonotteluun ja päätän hakeutua alakerran baariin. Vitutuksen multihuipennus.

”Haudattuani teidät vedin käteen, ja huusin että olen Jumala!” kuten Mika Luttinen sanailee Impaled Nazarenen Vitutuksen multihuipennus -kappaleessa.

Alakerran baaritiskillä on väljempää.

Suomi Finland Perkele!

Viimeksi Ilta-Sanomien kylkiäisenä julkastiin Talvisota-dvd. Onko Seili uusi Talvisota? Ehkä Jenni Vartiaisesta ollaan tekemässä uutta Katri Helenaa. Olihan Jenni myös Kuorosodan finaalissa. Ehkä Jennin seuraava levy julkaistaankin Seuran kyljessä?

Jenni Vartiainen yhtyeineen aloittaa soittamisen. Kuulostaa mahtipontiselta ja hienolta. Jotenkin tästä tulee hollantilaisen The Gathering -yhtyeen entinen solisti Anneke Van Giersbergen mieleen. Kappale on ilmeisesti levyn nimikappale Seili. Laulaako Jenni suomeksi?

Ei kuulosta siltä.

Kello on 00.04.

Itse jonotan vielä juomia.

Lopulta jonotus palkitaan.

Ki-tois!

”Missä helvetissä sä oikein viivyit”, Nahkatakkinen tyttö nurisee, kun ojennan hänelle tuopillisen keskiolutta Virgin Oilin rappusissa monitorimiksaajan takana. Sijainniltaan tämä on ehdottomasti paras Virgin Oilissa, mikäli haluaa päästä mahdollisimman lähelle artistia ilman, että porukka tunkee takaa niskaan.

Normaalisti.

Nyt katselunautinto on pilattu Jenni Vartiaisilla.

Ilmapalloilla.

”Luulin jo, että meinasit jättää minut yksin kuuntelemaan tätä.”

Onko Jenni Vartiaisen musiikki hyvää vai huonoa?

Riippuu mistä pitää.

Jenni Vartiainen tekee laadukasta käyttöpoppia. Illan toisena kappaleena kuultava En haluu kuolla tänä yönä on omissa kirjoissani jo klassikko. Ihana kappale. Harvinaisen hyvä hittibiisi.

Kiinnitän huomioni Jennin laulutulkintoihin. Ne koskettavat joitakin nappuloita sieluni syövereissä. Jokainen fraseeraus, venytys, huokaus ja kuiskaus osuu kohdalleen. Tämä todistaa, kuinka loistava laulajatar ja tulkitsija Jenni loppujen lopuksi on.

Kauneus, äly ja ammattitaito.

Tappava yhdistelmä.

Levynjulkaisujuhlansa kunniaksi Jenni on pukeutunut tyylikkäästi mustiin housuihin ja toppiin, jota koristavat paljetit.

Mutta oih ja voih!

Jennillä vaikuttaa selvästi olevan jokseenkin epämukavat korkokengät jaloissaan, sen verran väkinäiseltä neidin lavaliikehdintä näyttää. Korkkarit näyttäisivät menevän jatkuvasti linttaan. Neidin kampauskaan ei tee oikeutta kaunottarelle, vaan muistuttaa lähinnä märkää moppia, joka on uinut öljylätäkössä.

Päätän rukoilla armoa Jennille.

Luoja, älä anna Jennin kaatua pyllylleen tämän seurakunnan edessä. Luoja, toivottavasti Jennin kampaus ei ole oikeasti öljyinen moppi.

Toivotaan parasta.

Usko, toivo, rakkaus.

”Voi tätä rakkauden määrää. Tsuppadaidai!” huudahtaa kappaleen jälkeen kolminkertainen Suomen kaunein poppari, Miss Pop, Jenni Vartiainen.

Teen tunnustuksen.

Olen ollut seilissä ja Seilissä, mutta en omista Jenni Vartiaisen Seili-albumia. En tiedä tarvitsenko sitä. Illan aikana kuultavat muut kappaleet Seililtä kuulostavat laadukkaalta, mutta niiltä tuntuvat puuttuvan radiohittien koukut.

Päätän siis keskittyä visuaaliseen antiin. Ne levy-yhtiön mielestä tärkeimmät biisit kuulee kuitenkin radiosta.

”Viekää noita ilmapalloja kotiin, ne on tarkoitettu teille.”

Jennin taustayhtye vaikuttaa koostuvan pätevistä nuorista ammattimuusikoista. Todennäköisesti he ovat ammentaneet oppinsa musiikkiopistoista. Salskeita, nuoria, hyvännäköisiä kundeja.

En kuitenkaan jaksa googlata kavereiden nimiä näillä liksoilla. Ei heitä kukaan kuitenkaan katso tai kuuntele.

Googlatkaa te.

Ei oppi ojaan kaada. Joskus voi päästä jopa Jenni Vartiaisen taustayhtyeeseen ihailemaan näkymiä edestä ja takaa.

Mutta oih ja voih!

”Katsopa, tuolla on ihan litteä takapuoli”, kuiskaa Nahkatakkinen tyttö korvaani.

Totta tosiaan, en olekaan tuota tullut koskaan ajatelleeksi. Eihän tuolla ole persettä laisinkaan! Ehkä tämä johtuu Jennin taitoluisteluharrastuksesta, mene ja tiedä.

Erään tuoreen tutkimuksen mukaan miehet humaltuvat kurvikkaista naisista. Miehen aivoissa tapahtuva reaktio kurvikkaita naisia katsellessa on verrattavissa alkoholin nauttimiseen. Tiimalasimuotoinen vartalo kiihotti miesten mieliä eniten.

”Aika isot kädet tuolla Jennillä”, Nahkatakkinen tyttö supattaa lisää.

Totta tosiaan, työmiehen kourat. Jennin kädet ovat miltei kuin Hulkilla. Noilla kourilla voitaisiin tehdä vaikka millaista ruumiillista työtä.

Hulk on kova kundi.

Hulkilla on isot kourat.

Jenni on kova kimma.

Jennillä on isot kourat.

Hulk liikkuu kömpelösti.

Myös Jenni Vartiaisen lavaliikehdintä näyttää kömpelöltä.

Sattumaako?

Kukaan ei ole täydellinen. Ei myöskään Jenni Vartiainen. Mutta Jenni laulaa upeasti. Fantastisesti, suorastaan. Samettisen täyteläistä ja hunajaista. Kohtalokasta. Herkkää. Monipuolista. Vaivatonta.

Kolmella sanalla sanoen: erittäin ammattitaitoista tulkintaa.

”Viekää noita ilmapalloja kotiin, ne on tarkoitettu teille.”

Katselen muun taustayhtyeen työskentelyä. Pätevää ja ammattitaitoista soittoa.

Basisti on tämän illan kunniaksi päättänyt kuitenkin repäistä ja erottua joukosta. Hän on sonnustautunut kirkkaanvihreisiin farkkuihin. Ne suorastaan huutavat katsomaan basistia.
Katsokaa minua, minä soitan bassoa, minä olen Jenni Vartiaisen bändin basisti!

Uskotaan.

Ilman tuollaisia housuja kukaan tuskin huomaisi basistin läsnäoloa.

Basistilla on vihreät housut, Hulk on puolestaan kauttaaltaan vihreä.

Yrittääkö Jenni Vartiaisen basisti Hulkiksi Hulkin paikalle?

Hulkiksi Jenni Vartiaisen basistilla on vielä matkaa.

Yleisö taputtaa kohteliaasti kappaleiden välissä, mutta mistään hysteriasta ei voida yleisön keskuudessa puhua. Olkoonkin, että eräät ovat jo opetelleet kappaleiden sanoitukset ulkoa ja laulavat mukana yksi yhteen Jennin huulten liikkeiden kanssa.

Näyttää hauskalta.

”Nyt mennään tunnelmasta toiseen”, Jenni hihkuu.

Kuullaanko seuraavaksi black metalia? Riisuuko Jenni itsensä ilkosilleen?

Jotain vielä parempaa.

Seuraavaksi saamme kuulla kappaleen, jonka olemassaolosta olen vain saanut lukea ja kuulla villejä huhuja. Nyt saan kokea tämän renkutuksen ensimmäistä kertaa elävänä ja ihka oikeasti.

Menetän neitsyyteni.

Menetän poikuuteni.

Menetän järkeni.

Nettiin.

”Sillä kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Niin kuin luonto minut tarkoitti, tätäkö se tarkoitti? Kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Koko maailma mua katselee, kuvaruudun valoista, yksinäisten taloista.”

Onko tässä vuoden 2010 typerin suomalainen popbiisi?

Ainakin pullat ovat hyvin uunissa.

”Pullat pystyyn taikina nousee, beibi nyt leivotaan. Olen kaupungin tavoitelluin ukkomies, heitän hiivat tuosta vaan”, laulaa Popedan Pate Mustajärvi.

”Sillä kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Niin kuin luonto minut tarkoitti, tätäkö se tarkoitti? Kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Joku Ilpo mua katselee, ja itseään koskettelee.”

Hetkinen, laulaako Jenni Vartiainen Popedan edesmenneestä basistista Ilpo Ainialasta?

Kenties Google ja Wikipedia voivat auttaa?

Jälleen kerran.

Wikipedia kertoo, että Ilpo on suomalainen miehen etunimi. Väestörekisterikeskuksen mukaan vuoden 2008 loppuun mennessä Suomessa nimi Ilpo oli annettu 5 656 ja sen harvinaisempi muunnos Ilppo 147 henkilölle. Almanakkaan nimet Ilpo ja Ilppo otettiin vuonna 1950. Nimipäivä on 28. huhtikuuta.

Kuuluisia Ilpoja ovat Ilpo Hakasalo (musiikkitoimittaja), Ilpo Jorasmaa (poliitikko, Rääkkylän ent. kunnanjohtaja), Ilpo Kauhanen (jääkiekkomaalivahti), Ilpo Kaukovalta (kirjailija), Ilpo Kokkila (SRV-yhtiöiden pääomistaja, vuorineuvos), Ilpo Koskela (jääkiekkoilija), Ilpo Kytösalmi (pesäpalloilija), Ilpo Larha (palkkamurhaaja), Ilpo Mansnerus (huilisti), Ilpo Saastamoinen (säveltäjä, muusikko), Ilpo Salonen (toimittaja), Ilpo Saunio (musiikkitieteilijä), Ilpo Seppälä (painija), Ilpo Tiihonen (kirjailija), Ilpo Tuomarila (kirjailija, Turun kaupunginteatterin ent. johtaja) ja Ilpo Verno (jalkapalloilija).

Laulaakohan Jenni Vartiainen jostakin edellä mainitusta Ilposta?

Hörähtelen innoissani. Olen täpinöissäni. Virnistelen oudosti. Olen sekoamassa. Järki lähtee. Tulen hulluksi. Pääni pyörii. Tarvitsen hoitoa. Tarvitsen apua. Ansaitsen mielisairaalan. Pääsenkö Seiliin?

Nettiin.

Nettiin.

Nettiin.

Nettiin.

Päätän mennä nettiin ja tutkia Seilin saaren historiaa Wikipediasta.

”Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. päivänä heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.”

”Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Alkoholia myytiin ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun merimiehet olivat matkalla Turkuun nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan seilissä.”

”Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana.”

Nettiin-kappaleen jälkeen ei mikään tunnu enää miltään, Levottomat-elokuvan sanomaa lainatakseni.

Poikkeus vahvistaa säännön.

Varsinaisen setin toiseksi viimeisenä kappaleena kuultava debyyttialbumin nimikappale Ihmisten edessä.

Vai oliko se toinen vai peräti viimeinen biisi. Saatan olla väärässä. Olenhan tässä vaiheessa jo menettänyt järkeni ja hoidon tarpeessa.

Seilissä.

”Tää on kahdelle ihmiselle jotka meni naimisiin viime kesänä. Jennille ja Inkalle, tää on teille.”

Ihmisten edessä.

Suomalaisten sateenkaarinaisten tunnuslaulu.

Kolmostuoppi Nalle Pubissa.

Vanhemman ja kokeneemman miehen kosketus Lostarin miestenhuoneessa.

Kielletty hedelmä.

Rakkautta yli rajojen.

Rakkautta yli sukupolvirajojen.

Rakkautta yli sukupuolirajojen.

Usko, toivo, rakkaus.

”Tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan. Joka harvoille luetaan.”

Hetkinen, voisiko tämä kertosäe kertoa myös Jenni Vartiaisen ja Jukka Immosen rakkaustarinasta? Ehkä minun ja Nahkatakkisen tytön stoorista?

Se, josta ei puhuta.

Ainakaan haastatteluissa.

Mutta jos ei saa haastattelua, ei sen puheeksi ottamisella taida olla niin väliä.

”Jos haluu saada, on pakko antaa”, kuten Rumbankin avustajana toiminut MC Nikke T – eli Niko Toiskallio – aikoinaan räppäsi.

”Mä haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette saapuneet paikalle. Sekä erityisesti tämän levyn tuotantotiimiä, joiden ansiosta olen täällä. Askoa, Jukkaa, Mariskaa ja kaikkia muita levyn kanssa tekemisissä olleita. Sekä tietysti mun vanhempia, jotka myös ovat täällä. Mä en näe teitä, mutta kiitos teille kaikille. Viekää noita ilmapalloja kotiin, ne on tarkoitettu teille.”

Encoreissa vaihtuvat soittimet. Basisti ottaa sellon ja kitaristi siirtyy koskettimien kimppuun. Unimusiikkia. Päätämme Nahkatakkisen tytön kanssa vaihtaa maisemaa. Otan Jenni Vartiaisen mukaani.

”Ei tämä niin huono ollut, ainoastaan tylsä”, Nahkatakkinen tyttö toteaa narikkajonossa.

Jenni Vartiainen on hiljaa.

Kaappaan Jenni Vartiaisen syliini ja rutistan häntä lujaa. Tänä yönä aion viettää villin, kuuman ja ihanan yön Jenni Vartiaisen kanssa. Häveliäisyyssyistä päätän jättää nämä kuvat julkaisematta Rumbablogissa. Riittää, että ne ovat rekisteröityneet omiin mielenvikaisiin aivolohkoihini seilissä Seilissä.

Aamulla ihanasta yöstä Jennin kanssa on jäljellä vain muistot sekä ryppyinen valkoinen ruttu.

Tyhjä ilmapallo.

Valkoinen kupla.

Oliko tämä kaikki vain unta?

Mitä pettynyt ja katkeroitunut rokkitoimittaja tekee eron kyynelten keskellä menetettyään Jenni Vartiaisensa?

Kun me erottiin, mä laitoin sinut nettiin.