Joanna Newsom sai ruokavinkkejä Kulttuuritalolla: ”Perunoita ja… jotain!”

Eilen Kulttuuritalolla koettiin jälleen yksi musiikillinen elämys. Jean Ramsayn mukaan Joanna Newsom ja muut muusikot olivat huikeita, sovitukset kiinnostavia ja kappalemateriaali vaihtelevaa. Hieman varautunut tunnelmakaan ei ollut artistin vika.

Teksti: Jean Ramsay, kuva: Hilla Kurki

Joanna Newsom, Alasdair Roberts
27.5.2010 Kulttuuritalo, Helsinki

Viime aikoina virkeäksi ja relevantiksi keikkapaikaksi muuttunut Kulttuuritalo sai jälleen lavalleen maineikkaan historiansa arvoisen esiintyjän, kun Joanna Newsom toi viisihenkiseksi kasvaneen Ys-Street Bandinsa vierailulle.

Newsom on poikkeus rockmaailmassa: klassisesti koulutettu muusikko, jonka musiikissa kuulu niin Ravel ja Debussy kuin Nina Simone ja Kate Bush. Viimeksi mainittuun Newsomia usein verrataankin, mutta tämä kertoo enemmän rockmaailman kapeista horisonteista kuin Newsomista itsestään.

Bushin lapsenomainen ääni toki on helppo linkitys, mutta varsinkin Newsomin siirtyessä flyygelin ääreen mieleen nousee Simonen omavaltainen ja stereotypioita pakoilevan idiosynkraattinen ilmaisu. Ääni poukkoilee, kapinoi, etsii uusia ilmaisuja ja on parhaimmillaan todella vaikuttavaa.

Verrattuna parin vuoden takaiseen Tavastia- keikkaan ilta oli sekä menestys että pettymys. Iso yhtye pääsi arvoonsa isolla lavalla, mutta pahimmin pauhatessaan jätti Newsomin äänen hieman hämmästyttävästi jalkoihinsa.

Viime vuonna ääniongelmista kärsinyt Newsom on joutunut muuttamaan äänenkäyttöään tavalla, joka on poistanut siitä pahimmat maneerit ja kiekumiset. Yhtyeen jalkoihin jääminen ei kuitenkaan johtunut ääniongelmista vaan enemmänkin siitä, ettei miksaaja ollut hereillä.

Sovitukset olivat todella nautittavia. Helpommin hahmotettavista kokonaisuuksista Good Intentions Paving Companyn sovituksen rakenteen rakentumista oli hauska seurata: pasunisti Andrew Strain aloitti taputukset, viulisti Veroniquen lisäsi seuraavassa käänteessä mukaan tyhjän pullon kilkuttamisen, ja taas seuraavassa käänteessä rumpali Neil Morgan otti mukaan käsin soitetun virvelin.

Tähän yhtyi sovituksista vastannut Ryan Francesconi niin ikään käsiään taputtaen, ja toinen viulisti teki samoin. Tässä vaiheessa Morgan oli jo siirtynyt lattiatomille, ja pian koko yhtye pauhusi täysillä.

Sen mitä esitys näistä isoista vyörytyksistä hyötyi, se menetti intiimiydessä. Kertaakaan ei illan aikana palattu niin intensiivisen jännittyneeseen tunnelmaan kuin konsertin avanneessa ’81:ssä, jonka Newsom esitti yksin itseään harpulla säestäen.

Illan kappalevalinnat painottuivat massiivisen Have One On Me -uutuuslevyn materiaaliin. 11-kappaleisen konsertin ensimmäinen puolikas (eli viisi kappaletta) oli kokonaan tuolta levyltä, ja loppupuolellakin siltä kuultiin vielä kaksi kappaletta (avausbiisi Easy ja edellä mainittu Good Intentions Paving Company).

Debyyttilevyltä The Milk-Eyed Mender (2004) kuultiin hieman yllättäen kolme kappaletta, josta esityksen puolivälissä heitetty Book of Right-On tuntui suurimmalta myönnytykseltä vanhojen fanien suuntaan, sillä Inflammatory Writ hukkui keikan loppupuolella parin kolossaalisemman kappaleen väliin. Se piristi akateemisen eteeriseksi noussutta tunnelmaa hauskasti potkivalla kompillaan, jossa oli suunnilleen niin paljon funkia kuin harpulla saa aikaan.

Hieman varautunutta akateemista tunnelmaa Newsom pyrki rikkomaan kysymällä, mitä hänen pitäisi syödä konsertin jälkeen, jos hän voisi saada jotain oikeaa suomalaista perinneruokaa.

Äimistynyt yleisö todisti jälleen loistavaa suomalaista tilannetajua: totaalinen hiljaisuus, kunnes joku humoristi huutaa englanniksi: ”Maksalaatikko!”

Seuraava vastaus – oma suosikkini – on vielä dadampaa: ”Perunoita ja… jotain!”

Newsom ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten hän kiitti ”avusta” ja siirtyi seuraavan kappaleeseen.

Kokonaisuutena ilta oli toki menestys, sillä muusikot olivat huikeita, sovitukset kiinnostavia ja materiaali sopivan vaihtelevaa.

Hieman harmitti, että Monkey & Bear jäi ainoaksi Ys-albumilta kuulluksi kappaleeksi ja encoreja tuli vain yksi (yleisölle karamellina heitetty debyytin Peach, Plum, Pear). Tosin kun artisti saa seisovat aplodit jo heti keikan jälkeen, peli on jo tavallaan menetetty.

Toinen ”menetys” oli laittaa illan avannut Alasdair Roberts esiintymään jo varttia vaille kahdeksan. Kun aikaisen aloituksen päälle laskee Robertsin pitkät kappaleet sekä Kulttuuritalon politiikan olla päästämättä ihmisiä sisään kappaleiden aikana, puolet yleisöstä kuuli miestä vain parin viimeisen kappaleen ajan. Harmi, sillä Robertsin huikealle musiikille varmasti löytyisi Newsomin seuraajien joukosta paljonkin ystäviä.

Suomen (ja Kiila-yhtyeen) ystävänä tunnetun Robertsin viime esiintymisestä maassamme on ehtinyt vierähtää jo neljä vuotta, ja sinä aikana mies on ottanut harppauksia varsinkin instrumenttinsa käsittelyn alueella.

Siinä missä avovireitä suosiva Roberts tyytyi aiemmin oikeastaan vaan tukemaan kappaleitaan kitaralla, uudet sävellykset sisältävät pitkiä instrumentaaliosuuksia, joita voi hyvin kuvailla termeillä ”progressiivinen” ja ”psykedeelinen”.

Etenkin viulisti Rafe Fitzpatrickin liittyessä mukaan kappaleet nousivat lentoon huikealla tavalla. Kappalemateriaali painottui julkaisemattomaan materiaaliin ja kesällä julkaistavaan Too Long in This Condition –levyyn, jolla Roberts käsittelee hyvinkin tunnettuja folkstandardeja lisäten niihin historian hämäriin kadonneita tasoja tai omia modifikaatioita.

Kuivan humoristisesti jutustellut Roberts on harvinaisuus ajassa, jolloin jokaisesta akustista kitaraa rämpyttävästä ongelmateinistä puhutaan folk-artistina. Tässä on mies, joka todella osaa asiansa. Harvalukuinen mutta sitäkin kiinnostuneemmin kuunnellut yleisö sai kuulla tarkkoja tarinoita, mistä kappaleet olivat peräisin, kenen esittämään versioon Robertsin versio perustuu sekä muuta folkkäytännön vaatimaa tietoa.

Juurensa tiedostavana artistina Roberts on maailman huippua. Parempaa esimerkkiä kelttiläisen trubaduuriperinteen jatkajasta en keksi.

Joanna Newsomin settilista:
1.’81
2.Ribbon Bows
3.Have One On Me
4.Easy
5.Soft As Chalk
6.Book of Right-On
7.In California
8.Inflammatory Writ
9.Good Intentions Paving Company
10.Monkey & Bear
***
11.Peach, Plum, Pear