Juhannus-Yössä on taikaa

Tero Paskapää kertoo viisi syytä, miksi kannattaa mennä juhannusfestareille.

Teksti: Tero Paskapää, kuva: Ari Korpi

Olisi ihanaa, jos edes kerran vuodessa uskaltaisi ottaa kädet puuskasta. Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka osaavat sanoa olevansa tavallista kansaa. Heitä, jotka nauttivat suunnattomasti jutustella minikaivurimiesten kanssa torinkulmalla. Jotka tarjoavat kahvin vain siksi, että on kaunis sää.

Ihmiset nurisevat tanssilavojen näivettymisestä, mutta hei rehellisesti, uskooko joku, että Einö Grön kuolisi koskaan. Enemmän pitäisi laittaa otsaa kurttuun juhannuksena, joiden kesäfestivaalit elävät hidasta aikaa.

Jos en olisi sivari, nostaisin käden lippaan isänmaan sankareille, jotka aloittavat Nummirockinsa jo neljä päivää ennen porttien avautumista. Hienoja, kunnian miehiä ja naisia.

Minä en – Paskapää kun olen – ole koskaan vieraillut juhannusfestivaaleilla. Olen silti viinan, musiikin, seksin ja ajoittaisen huutamisen ystävä. Juhannusfestivaali onkin päiväunelmissani sekoitus Muumimaailmaa, jossa on kaikki kohdallaan ja vappupiknikiä, jossa kaikki juovat viinaa auringossa.

Kirjoitin postikortin taakse viisi syytä, miksi juhannusfestivaalit ovat korvaamattomia.

1. Nautinto.
Woodstockin ihanne vapaasta rakkaudesta ei elä Helsingissä. Siellä ei kasva puskia, ja jos kasvaa, niissä ei panna, kun ei ole juuri panijoitakaan. Festareilla on buffet auki koko yön ja alkoholi turruttaa niin, ettei ennenaikainen huipentuma uhkaa-aah.

2. Perinne.
Juhannus-Yössä on taikaa. Silloin on ihan ok esittää iso hitti pariin kolmeen kertaan. Jos jotain uutta on luvassa, siitä varoitetaan etukäteen. Sieravuoren juhannus on ilmoittanut, että kahtena päivänä esiintyy uusi tuttavuus nimeltään Joku Paikallinen Bändi.

3. Rakkaus.
Raumalle palaavassa RMJ:ssä on Seiskan oma hääteltta, jossa BB-tähdet vihkivät pareja. Sitten Hunksit tanssivat taustalla. Edes yhden kerran elämässä nainen saa olla prinsessa. Tosin näissä häissä se ei ole morsian vaan Seiskan lavalla esiintyvä Johanna Tukiainen.

4. Tyyli.
Hetken vilkaisulla voisi kuvitella, että vitsipaidat, mäyrishatut ja huumorilelut kertoisivat juhannusjuhlijoiden kyvyttömyydestä ilmaista itseään hienovaraisesti. Aluksi hassuvaatemeri näyttäytyy traagisena, älyllisesti vähäosaisten runkkukarnevaalina. Mutta kannattaa katsoa tarkemmin. Juhannustyyli on vapautta, iloa, onnea, uskallusta.

5. Logiikka.
Miksi Ellivuoren rock’n’roll-festareilla ei esiinny torttumusiikin puhdasoppisin yhtye, The Baseballs? Ehkä siksi että tortun koko korreloi suoraan hallitsemattomaan väkivaltaisuuteen. Kielitaidottomille tiedoksi, että base tarkoittaa vulvaa ja balls kiveksiä.