Lana Del Rey toi Suomeen hidastetun, siirappisen ja valmiiksi nauretun elokuvan

Hartwall-areenalla sukellettiin sini-puna-valkoiseen siirappiin ja yleisön lauluosuudetkin taidettiin kuulla valmiiksi nauhoitettuina versioina, kirjoittaa Jukka Hätinen Lana Del Reyn konsertista.

Teksti: Jukka Hätinen, kuvat: Nelly Tatti

Lana Del Rey
Hartwall-areena, Helsinki
16.6.2013

Lana Del Rey, yllään valkoinen puoleen reiteen ylettyvä mekko. Tuulikone heilauttaa helmaa ja yleisö kirkuu. Ässä suhahtaa törröhuulien takaa. Tempo on niin unelias, että verkkaisesti liikahtelevalla Del Reyllä on aika ajoin vaikeuksia pysyä tahdissa. Kainosti hymyilevä artisti osoittaa mikrofonilla yleisöä, joka laulaa kertosäkeen täysin palkein ja upeasti englantia artikuloiden.

”Teistä säteilee niin ihanaa energiaa tänään”, Del Rey kertoo valmiiksi nauhoitetulta kuulostaneelle yleisölleen.

Yltiösiirappista pohjoisamerikkalaista popkuvastoa kaadetaan niskaan The Great Gatsbyn lavasteisiin sopivilta, jättimäisiltä kultakehyksisiltä peileiltä. Taustanauhalla kirkuva yleisö kuorruttaa koko show’n, antaen Del Reyn laulaa rauhassa vain Blue Velvetin.

Vaikka jotain tämänsuuntaista osasin odottaakin, olo on epätodellinen. Yllä mainittuun elokuvaan sävelletty Young and Beautiful soi värikkäästi ja paisuu massiiviseksi, mutta liian kovaa ja hyvin laulava yleisö ei mene läpi.

Lana Del Rey poistuu lavalta. Hiljennymme katsomaan Ride-lyhytelokuvaa jousikvartetin säestyksellä.

Tänä perjantaina Del Rey siirtyy idoleillensa, Amy Winehouselle ja Janis Joplinille, traagiseksi käyneeseen ikävuoteen. Balladista balladiin samaa etäistä, tummansinistä tunnelmaa laulava newyorkilainen ei yllä koskemaan edellä mainittuihin värikkäämpiin tulkitsijoihin.

Vaikka Del Rey kuulostaa samettisen kauniilta, välillä jopa upealta, samaa kaavaa yllätyksettömästi toistavat neliminuuttiset alkavat puuduttaa. Yhtä yllätyksetöntä on se, että nenän puuteroinnin jälkeen artisti palaa lavalle samassa mekossa.

Vasta hetki sitten New Yorkin klubeja kolunnut Del Rey pomppasi toissa kesän ensisinglellään ja sitä seuranneella Born To Die -albumillaan koko popmaailman huulille. Siirtymä on tainnut tapahtua liian vauhdikkaasti, sillä vaikka Del Rey myisi jäähallin täyteen, on eteerisen hahmon takana oleva nuori nainen vielä hämyisen klubin piskuisella lavalla.

Artistin taustalla soittava bändi puolestaan on suurella estradilla kuin kotonaan. Kappaleiden introiksi tarjoillaan Guns N’ Roses -pastissia ja eeppisiä aikuisrock-siirtymiä.

Konsertin päättää National Anthem. Viimeisen säkeistön jälkeen Del Rey astuu alas fanien pariin. Bändi paisuttaa paisuttamistaan. Yhdysvaltain liput liehuvat. Eturivi saa yhteiskuvia. Joku onnekas saa pusun poskelleen. Toinen itkee onnesta. Kitaristi vinguttaa hampaillaan. Del Rey poistuu Hartwall Areenan pukusuojiin kukkakimpun kanssa.

God bless America!