Levymessut Hyvinkäällä – keräilijäelukoita vinyyliviidakossa

Verna Vuoripuro tarkkaili Hyvinkään levymessuja eläintarhameiningillä. Hän löysi Wanhasta Villatehtaasta muun muassa Radiohead-liskoja ja progekarhuja.

Teksti ja kuvat: Verna Vuoripuro

Levymessut
19.4.2010 Hyvinkää, Wanha Villatehdas

Hyvinkään levymessut järjestetään Wanhalla Villatehtaalla, jossa normaalisti pidetään kissanäyttelyitä. Kissa- ja levykeräilijät eivät mielestäni sosiaalisissa taidoissaan eroa kovasti toisistaan, joten Villatehtaan linja tapahtumapaikkana alkaa näköjään pikkuhiljaa hahmottua.

Hallin edustalle on kertynyt pieni jono innosta täriseviä hamstraajia vielä tyhjine muovikasseineen. Päästessäni sisälle rakennukseen pieni pakokauhu hiipii ajatuksiini. Asiakaskunta koostuu nimittäin kaikista niistä hyvinkääläisistä, joiden kohdalla olen vaihtanut kadun puolta iltaisin keskustassa. Paljon huonoryhtisiä, yksinäisiä mutta levylaarien ääressä onnellisia miehiä.

Tätä näkyä tutkaillessani kuulokkeissani soi kappale nimeltä Accidental Babies. Ehkäpä tähän väliin Nalle Östermanin siteeraaminen olisi ihan paikallaan: ”Sattumaako?”

Käytävillä silmissäni vilisee rikollisen paljon yhdyssanavirheitä sisältäviä mainoskylttejä. Tarjolla olisi muun muassa ”nimmari tuotteita”, ”rock musiikkia” ja ”levy soittimia”.

Olen ehkä kamala ihminen, kun nautin musadiggaristereotypioiden vahvistamisesta, mutta tällaisessa paikassa tuskin kukaan kykenee liikkumaan täysin ennakkoluulottomana.

Eläintarhafiilis alkaa välittyä yllättäen ihan konkreettisena. Paikka nimittäin kuhisee eri eläinlajeja.

Ensimmäisinä silmiini pistävät Radiohead-liskot, joita luikkii salakavalasti telineiden välissä. Ne ovat hoikkia, luiruja ja mahtuvat nappaamaan levyn kuin levyn pienestäkin kolosta. Suurimmalla osalla niistä on supermiinussilmälasit, joden epäilen sisältävän myös jonkinlaisen levytutkan, jonka avulla liskot säntäilevät määrätietoisesti salissa puolelta toiselle.

Joukkoa johtavat selkeästi leijonat. Ne ovat niitä jättimäisen hiuspehkon omaavia, möreitä ja suuria miehiä, jotka pinoavat syliinsä Iron Maidenia. Ne ovat myös yllättävän nuukia ja valikoivia kaiken muun musiikin kohdalla.

Tarhan mukavimpia ja lempeimpiä asukkeja ovat mielestäni progekarhut. Suuri osa näistä parrakkaista ja avuliaista otsoista on paikalla vain myymässä eikä niillä ole kiire minnekään. Myynnissä mesikämmenillä on hyviä ja monipuolisia kokoelmia, joiden ympärillä pörrää paljon muidenkin lajien edustajia.

Kovin miesvoittoisilta messuilta löytyy muutama nainenkin. Yksi näistä vähäisistä on verhoutunut kokonaan leopardikuosiin, joten tässä vaiheessa tuskin enää edes tarvitsee mainita mitään elukka-asiaa.

Villatehtaalla on havaittavissa myös pariutumisriittejä. Varsinkin nuoremmat koiraat hurmaavat naaraita hyökkäilemällä kohteidensa musiikkimakuja vastaavien levyjen kimppuun ja heilutellen niitä ilmeisen huomaamattomasti ilmassa.

Lopulta eläinpöly ja hilse aiheuttavat liikaa aivastelua ja yliherkkyyttä, joten poistun päivänvaloon ja jätän tämän kirjavan lauman retkeilemään vinyyliviidakkoonsa.