Lisää terveisiä Pohjanmaalta – Klamydia Virgin Oilissa

Nalle Östermanin pohjanmaalainen keikkaputki jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli natsiepäilyitä ja tuhat junttia samassa rakennuksessa – eli toisin sanoen Klamydian keikka Virgin Oil Co.:ssa Helsingissä.

KLAMYDIA, 12.3.2010 Helsinki, Virgin Oil Co.

Teksti: Nalle Österman
Otsikon kuva: Ann-Sofi Berg
Muut kuvat: Mari Runk

Seikkailen Facebookissa. En varmasti ensimmäistä enkä viimeistä kertaa. Tänään minulla on 955 Facebook-ystävää. Yksi heistä on linkittänyt profiiliinsa Mistreat-yhtyeen kappaleen Mustalaiset vittuun Youtubesta. Suomipunkkia, perkele!

Päätän kuunnella kappaleen.

Kappaleen kertosäkeessä lauletaan, ”mustalaiset vittuun, vittuun vaan.” Muita sanoja en jaksa tähän naputella näillä liksoilla. Musiikin taustalla näytetään kuvaa, missä on roihuava siniristilippu sekä teksti ”Suomalainen Suomi, ainoa mahdollisuutemme.” Olenko natsi?

Mitä X-Factor-tuomari Renne sanoisi?

Sininen ja valkoinen. Siniristilippumme. Kappale kauneinta Suomea.

Muistan vaasalaisen Klamydia-yhtyeen esittäneen aikoinaan ensimmäiseksi mainittua Jukka Kuoppamäen sävellystä keikoillaan lainakappaleena Klamydian laulaja-kitaristi Vesa Jokisen vaikuttaessa Suomen puolustusvoimien riveissä.

Siitähän suomipunkkarit riemastuivat. ”Vesku on natsi ja Klamydia on natsibändi”, ne julistivat. No, laulaahan Vesa Jokinen Kråklund pojkar-kappaleessa, että ”Jag är nazi, jag är nazi, jag är Sveriges skinhead.” Tehkää siitä omat johtopäätöksenne. Vaan mitäköhän X-Factor-tuomari Renne sanoisi?

Ulkona ratikkapysäkillä törmään punatukkaiseen naiseen. Hänellä on musta paita, tiukka musta nahkahame sekä leopardikuvioidut sukkahousut. Paitaan on valkoisella painettu sana Ramones sekä jokin kuvio. Päätän kutsua häntä Ramones-naiseksi. Pyydän häntä lähtemään kanssani Virgin Oiliin katsomaan Klamydiaa. Hän suostuu.

Punainen, musta ja valkoinen, natsilipun värit. Onkohan tuo nainen natsi? Takkini taskussa minulla on Karjala-tölkki. Tölkinkin kylki on puna-musta-valkoinen. Ja kultainen. Kultainen suihku, golden shower.

Onkohan Karjalakin natsiolutta? Miksi Karjala-tölkki ei ole sininen ja valkoinen? Pitänee kysyä Hartwallilta. Ainakin Karjala on oluena helvetin pahaa. Ei mikään ihme, että sitä myydään polkuhintaan jokaisessa marketissa. Myös punaisen Marlboron etiketti on puna-musta-valkoinen. Onkohan Marlborokin natsitupakkaa?

”Elämä ilman reikää on kuin masturbaatio ilman käsiä”, Ramones-nainen huokaa. Hän kertoo nähneensä Klamydian edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen hän on kasvanut aikuiseksi. Seitsemän on maaginen luku. Kysykää vaikka Remu Aaltoselta ja Nina Honkaselta, jotka ovat yhdessä aikoinaan kirjoittaneet opuksen Seitsemän ilon kyyneleet. Se on maaginen kirja.

Virginin jonossa törmään Tapio Wilskaan. Hän on vaikuttanut muun muassa Nightwishin ja Finntrollin riveissä. Nykyään Wilska soittaa ainakin Survivors Zerossa ja Soulgrindissa. Googlatkaa, jos haluatte tietää miehen tekemisistä lisää. Hänellä on punainen naama, mustat vaatteet ja valkoiset silmäpohjat. Onkohan hänkin natsi? Ainakin Wilska on hieno mies ja siksi varmasti myös kova panemaan.

Virginissä tupa on turvoksissa. Istumapaikkoja ei löydy. Janoinen kansa tilaa tarjotinten täydeltä salmareita ja fisuja. Yleisö on miesvoittoista. Noin 90 prosenttisesti. Tänään riipaistaan kunnon kännit ja mennään katsomaan Klamydiaa. Jollakin saattaa käydä tänään flaksi.

Kollit katsovat seuralaistani kännisen kiimaisina. Voi pojat kun tietäisitte. Pojat. Ihan hyvä yhtye. Vaan ei niin hyvä kuin Klamydia. Pojatkin soittivat ramopunkkia. Siksi kai tätä tyylilajia pitäisi kutsua.

Keskiyöllä lopulta kajahtaa. Porilaisten marssi. Porilaiset ovat ihan hyvää syötävää. Kaikilla mausteilla. Porista ovat tulleet myös Yö, Dingo, Eve, Kinsky, S.E.X, Villi linja, Mamba ja Appendix. Muun muassa. Tykkääkö Klamydia porilaisista?

Lavalle nousevat rumpali, kitaristi ja basisti. Rumpalilla on hassu lippalakki päässään, kitaristilla puolestaan musta irokeesi ja basistilla puolestaan punainen keesi. Vesa Jokinen hyökkää lavalle viimeisenä. Hänellä on kädessään kaksi tölkkiä lonkeroa. Hänellä on musta irokeesi. Hän on pukeutunut mustiin paitaa lukuun ottamatta.

Paidassa on pitkät punaiset hihat. Paidan mustalle selkäpuolelle on puolestaan painettu Suomen leijona valkoisella. Ilmiselvä natsi. Pesunkestävä natsi. Vaan mitä X-Factor-tuomari Renne sanoisi?

Yleisö on pähkinöinä. Yleisö osaa laulujen sanat ulkoa. He palvovat johtajaansa, Klamydian johtajaa Vesa Jokista. Tältäkö Hitleristäkin tuntui?

Itseäni naurattaa. En tunnista näistä kappaleista ainuttakaan. Klamydian uudemmat äänitteet ovat menneet itseltäni täysin ohi.

Mikäköhän on viimeisin Klamydian levy jonka olen ostanut? Masturbaatio ilman käsiä?

Yritin taannoin tutustua Klamydian uudempaan tuotantoon imaisemalla ilmaiseksi intterwebbistä Klamydian koko tuotannon, mutta ei siitäkään paljon iloa ollut, kun ulkoinen kovalevy sanoi sopimuksen irti. Vituiks män sekin kela, sanoi kontulalainen suomenruotsalainen. Hei vaasalaiset natsit, pankaa stadilaiselle natsille pakettia tulemaan!

”Mitä kuuluu Stadi?”, mölyää Vesku mikkiin kolmannen biisin jälkeen.

”Me ollaan ugrilaista kansaa. Terveisiä Pohjanmaalta!”

Taas lähtee mylly käyntiin. Yhtäkkiä huomaan turvamiesten juoksevan kiireen vilkkaa yleisön keskelle. Vesa Jokinen keskeyttää keikan. ”Onko täällä muitakin pohjalaisia? Ilmeisesti. Jättäkää se turpaanveto meikäläisille, teidän tehtävä on pitää hauskaa! Tai jos haluatte hakata jotakin, niin hakatkaa vaikka päätänne seinään tuolla ulkona!”

Turvamiehet poistavat riuskasti tappelupukarin. Huomenna mahtaa vituttaa.

Yleisö hurraa. Keikka jatkuu. Veskussa on karismaa. Vitusti karismaa. Eikä tästä asiasta tarvitse kysyä edes X-Factor-tuomareilta. Samaltahan tämä kuulostaa kuin ennenkin. Maileja ja ryppyjä on mittarissa enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta kone ei tunnu hyytyvän.

Kalja on loppu. Ramones-nainen kysyy, voiko hän käydä hakemassa lisää. Orjatar. Ihana nainen. Ihanainen. ”Elämä ilman reikää on kuin masturbaatio ilman käsiä”, Jokinen mölyää. Meidän laulu. Yleisö ulvoo mukana. Tältäkö Hitleristäkin tuntui? Ainoastaan käsimerkit puuttuvat.

Hetkinen, eivätkö nämä olekaan aitoja natseja?

”Me ollaan neljä junttia Pohjanmaalta. Oletteko te juntteja?”

Kansa huutaa täysillä. Minä huudan mukana. Talossa on noin tuhat junttia. Tuhannesta juntista lähtee kova ääni. Varsinkin kun äänihuulia on kirkastettu ja raikastettu väkevillä alkoholipitoisilla tuotteilla. Tänään Klamydia nappaa varmasti viinanvedon ennätyksen Virginissä Popedalta, Kotiteollisuudelta tai Peer Güntiltä.

Nainen tuo kaljaa. Nalle juo kaljaa.

”Tuolla taaempana on pari kaveria, joille saa viedä pimppaa ja paukkua.”

Myös Lauri Tähkä omisti kappaleen henkilökunnalleen pari päivää aikaisemmin Tavastialla. Tosi roudareille. Hieman eri tavalla tosin. Kohteliaita nuo pohjanmaalaiset.

”Must on niin hienoo vetää käteen, noi hanskat roudarin”, Vesku laulattaa. Huomaan laulavani mukana. Ramones-nainen hymyilee.

Kusettaa.

”Hei miksaaja, onko siellä salin takaosassa rokkipoliiseja?” Nostan käteni ylös. En ole kuitenkaan tulilinjalla vaan lavan vierustassa sijaitsevalla portaikolla. Vesku ei näe viittilöintäni.

”Meidän keikoilla ei käy rokkipoliiseja. Ne käyvät ihan muilla keikoilla. Tämä kappale on omistettu kaikille teille. Suomi on sun!”

Niin. Etelän media. Etelän media käy fiineissä poppi- ja rokkitapahtumissa haistelemassa uusia trendejä pikkurilli pystyssä vajaan sadan hengen yleisölle samalla, kun juntit lähtevät bailaamaan loppuunmyytyyn Virgin Oiliin. Stadissa. Mutta eihän Klamydia kiinnosta etelän rokkimediaa, jos Stadissa on tarjolla vaikkapa Kiki Pauta ja Rubikia. Milloinkohan he esiintyvät tuhannelle hengelle Virgin Oilissa? EVVK.

Liput Klamydian keikalle Virgin Oiliin ovat maksaneet 12 euroa. Samana iltana Vantaan Flamingossa esiintyy Eläkeläiset Joensuusta, liput 16 euroa. Veikkaan, että sinnekin on riittänyt yleisöä. EVVK.

Etelän media. Täällä sitä ollaan. EVVK.

Ei vois vähempää kiinnostaa.

Vuorossa on setin viimeinen biisi. Mä lähden himaan. Yllättäen. Kaikkien suomalaisten armeijan käyneiden yksilöiden kansallislaulu. Mä lähden himaan. Voi vittu. No onpa se sentään mukavampi kappale kuin Status Quon In the Army Now.

Yleisö mylvii, rumpali kiittää nappaamalla lakin päästä. Riku Purtola. Soittanut Klamydiassa vuodesta 1989. Eikä tunnu missään. Soitto kulkee edelleen samalla fiiliksellä ja lennokkuudella kuin Lepakossa 20 vuotta sitten, jolloin pieni urpo kontulalainen suomenruotsalainen istui lavalla rumpukorokkeella ihmettelemässä, kuinka hyvin kaverin soitto kulkee. Ja kulkee edelleen. Voi vittu. Ottaisin hatun pois päästä, jos minulla nyt sellainen olisi. Vahingosta viisastuneena olen jättänyt sen tällä kertaa kotiin.

Ramones-nainen kuolaa punatukkaisen basistin perään. Sami ”Severi” Kohtamäki, soittanut Klamydiassa vuodesta 2000. Basistilla on basso polvien korkeudella. Oikein. Hän soittaa leveässä haara-asennossa. Oikein. Kuolatkoon.

Jari ”Jakke”/”Shitsi” Helin, kitaristi. Soittanut Klamydiassa vuodesta 1991. Sooloissa on thinlizzymäistä otetta. Boogierockia. Hyvä boogie. Everybody boogie, everybody go, I wanna see your rock’n roll.

Klamydia oli hyvä yhtye 20 vuotta sitten. On ilo huomata, että se on sitä edelleen. Klamydialla oli ehkä suomirockin parhaimmat lyriikat 20 vuotta sitten. On hienoa huomata, että Klamydia naurattaa edelleen. Pilke silmäkulmassa.

”Ne näyttävät nyt nuoremmilta kuin 10 vuotta sitten”, Ramones-nainen tokaisee. Näin taitaa muuten olla. Stailattua punkrockia. Suomen Green Day.

Mitäköhän punkkareiden omassa hiekkalaatikossa, eli PIFfin foorumilla tuumitaan Klamydiasta tänä päivänä? Jos ette tiedä Piffiä, googlatkaa. Minä en kerro sitä teille näillä liksoilla.

Viimeisenä encorena tärähtää ilmoille Pilke silmäkulmassa. Se saa minut muistelemaan aikoja, kun poikien kanssa mentiin Kontulan Kivikon kallioille metsän siimekseen kymppikassin kera juomaan kaljaa ja kuuntelemaan Klamydiaa. Nykyään metsän tilalla on kerrostaloja.

Mieleen muistuu myös se kerta Kontulan Kivikon metsän siimeksessä, kuin päädyin vahingossa juomaan kusta.

Vittu mikä kusipää.

Keikan päätteeksi soitetaan outrona suomalaista iskelmää. Yleisö lähtee paritanssiin. Saanko luvan. Se palauttaa mieliin Lauri Tähkän keikan Tavastialla pari päivää aiemmin. Lauri Tähkäkin tulee Pohojanmaalta. Tässä olisikin loistavan yhteiskiertueen ja paritanssien paikka. Kuka ryhtyy parittajaksi? Koska onhan elämä ilman reikää kuin masturbaatio ilman käsiä.

Poistuessani paikalta törmään rappusilla Children of Bodomin Alexi Laihoon.

”Mitä vittua SÄ täällä teet?”

No mitä vittua, miks en olis. Onhan Klamydia yksi Suomen kovimmista. Saatanan kylähullut. Allu jää hortoilemaan portaisiin, minä poistun Ramones-naisen kanssa narikkaan.

”Mä lakkasin tykkäämästä Klamydiasta, kun ne biisit oli niin tyhmiä.

Nyt mä aloin tykkäämään niistä taas. Mua vaan nauratti koko keikan ajan kun huomasin, kuinka monet noista biiseistä mä osasin ulkoa. Noi kaikki biisithän kertoo suomalaisen nuorten miesten ja naisten välisestä sielun- ja rakkauselämästä. En muista milloin olisin nähnyt näin kovaa suomalaisen bändin keikkaa viimeksi”, Ramones-nainen kujertaa.

Tiesin. Rakkauslauluja. Rakkauslauluja runkkareille. Elämä ilman reikää on kuin masturbaatio ilman käsiä.

Kallion polkuja tallaillessamme törmäämme nuoreen humalaiseen homppeliin. Homppeli on hukassa. Hän ei löydä puhelintaan. Homppeli kävelee ja puhuu naismaisesti. Homppeli pyytää soittamaan puhelimeensa. Puhelin löytyy. Homppeli lähtee sipsuttelemaan kohti kotiaan. Nyt hänellä on minunkin puhelinnumeroni.

Ennen nukahtamistani muistan viimeiset sanat, ”elämä ilman reikää on kuin masturbaatio ilman käsiä.” Kiitos 1973-2010. Kiitos 1987-2010. Kiitos 1988-2010.

EDIT: Villejä rubiineja. Masturbaatio ilman käsiä -kappaleen tekstistä on nyt tehty ainakin kolme eri tulkintaa. Valitkaa niistä sopivin. Totuus on tarua ihmeellisempää.