Mammuttimaista ufoilua – haastattelussa Ufomammut

Rumban Kimmo K. Koskinen haastatteli avaruudellista dronepsykedeliaa luovaa italialaistrioa Ufomammutia bändin Suomenkiertueen-kynnyksellä.

Teksti: Kimmo K. Koskinen
Kuva: ufomammut.com

Ufomammut on kolmimiehinen italialainen yhtye, jonka nimi kuulostaa vitsiltä, mutta kuvaa bändin massiivista ja korkealentoista otetta ihmeen sattuvasti.

Viidennen pitkäsoittonsa Even juuri julkaissut kymmenvuotias tortonalaisyhtye ammentaa vellovaan sointiinsa niin Hawkwindin huumeista psykedeliaa, Canin dronea sekä Kyussin stoneria. Bändi ei silti suoraan rohmua ilmaisuunsa sylttytehtaan antimia.

”Pari ensimmäistä Hawkwind-levyä ovat hyviä, mutta minulle ne eivät ole inspiraation lähteitä. Emme kuitenkaan yritä kuulostaa Kyussilta, vaikka Blues for the Red Sun onkin upea albumi. En pidä Canista, enkä Sunn O))):sta. Earth on kyllä kova”, basisti-laulaja Urlo kertoo.

”Sointimme on tunteiden, musiikin, elokuvien, kirjojen ja taiteen inspiroima sulatusuuni.”

Bändin avaruudellinen soundi on ainakin levytettynä suuri ja monisyinen. Livenäkin homma toimii kolmen miehen voimin.

”Käytämme todella laardeja vahvistimia. Lisäksi soundivelhomme Ciccio on täyskahjo. Livesoundi hoituu kolmisin kummallisilla efekteillä ja midipedaaliviritelmällä.”

Musiikillisesti Ufomammut saattaa pitkälinjaisuudessaan ja vellovuudessaan äkkiseltään vaikuttaa tylsältä ja jopa geneeriseltä stoner-dronelta.

”Kun teemme musiikkiamme, emme mieti lainkaan sitä, miltä se lopulta kuulostaa. Me vain soitamme ja sen jälkeen huomaamme millaista kamaa saimme aikaiseksi. Kaikki on suhteellista, monet muiden mielestä kiinnostavat jutut ovat minusta tylsiä, ja päinvastoin…”

Ufomammutin keikkoihin liittyy oleellisesti myös esitysten visuaalinen höyste. Vaikka Urlon mielestä bändin musiikki on jo sinällään visuaalista, keikkojen näyttävyys on oleellinen elementti. Lavalla näkyvästä silmäkarkista vastaa Malleus-niminen ryhmittymä. Siis ketkä?

”Poia (kitara), minä ja Lu olemme Malleus. Emme missään vaiheessa aloittaneet yhteistyötä, vaan se on ollut luonnollinen juttu meille, joka on kehittynyt pala palalta. Teemme tätä nimenomaista duunia vain Ufomammutille, livevisuaalien lisäksi levynkansia ja muuta. Even laajennetun painoksen DVD:lle teimme koko levyn visuaalisen vastineen.”

Julistetaidetta Malleus on tehnyt kuitenkin lukuisille yhtyeille, aina Beckistä Flaming Lipsiin ja Musesta The Cureen, The Prodigyyn ja Turbonegroon.

Rumpali Vita ei ole taiteilijaryhmän jäsen, mutta musiikin ja taiteen limittyminen on mitä luonnollisinta. Malleusin jäsenet inspiroituvat Ufomammutin musiikista luomaan sitä vastaavaa kuvallista antia.

Urlo ei ole, ihme kyllä, innostunut hajujen lisäämisestä livetilanteen aistiärsykkeisiin. Yleisön joukosta oletettavasti usein tuprahtelevan makean lehden hajua mies inhoaa ihan pahoinvointiin asti. Bändi kuitenkin pitää lemahtelevista klubeista, koska visuaalit ovat helpompi hallita kompaktissa ympäristössä.

Keikkaohjelmiston suunnittelu on Urlon mukaan tätä nykyä helppoa: bändi soittaa Eve-levyn – siis vain yhden, tosin osiin jaetun kappaleen. Tämähän on perimmäinen psykedeelisen dronen kappalemuoto: yksi pitkä mutta vaihteleva musiikillinen trippi.

”Perimmäinen idea tulee Pink Floydin Echoesista. Halusimme tehdä Meddle-tyypisen levyn, eli muutaman lyhyemmän tavallisen biisin ja yhden pitkän, mutta päädyimme keskittymään tuohon yhteen eepokseen.”

Raamatun mukaan luomakunnan ensimmäinen nainen on erikoinen teema. Urlon perustelut valinnalle ovat kuitenkin vakuuttavat.

”Eeva on kapinaa luojaansa vastaan, taistelu tiedon saavuttamiseksi. Tämähän on varsin moderni teema kun katselee ympärilleen.”

”Eeva on auringonpimennys: pelottava, taianomainen ja kaunis olio yhdessä.”

Ufomammut keikalla:
8. syyskuuta Helsinki, Kuudes Linja
9. syyskuuta Jyväskylä, Lutakko
10. syyskuuta Oulu, Nuclear Nightclub
11. syyskuuta Turku, S-Osis
12. syyskuuta Tallinn, Korter