Melankolian prinssit hilpeinä – Lapko Nosturissa

Yhden vuoden kovimmista kotimaisista albumeista keväällä julkaissut Lapko ei petä. Verna Vuoripuro tarkasti perjantaina yhtyeen livekunnon, ja Nosturissa nähtiinkin illalla varmaa livesoitantaa, pyllähdyksiä ja piukeita shortseja.

Teksti: Verna Vuoripuro
Kuva: David Black

Vaikka olen nähnyt Lapkon keikkoja vuosien varrella melkoisen monia, olen missannut bändin uusimman levyn A New Bohemian tiimoilta tehdyn kiertueen konsertit kokonaan. Siksipä hinku kuulla tuoreimmat ja stereoista vakuuttavan tykit kappaleet livenä oli suuri.

Keikka potkaistiin käyntiin aina yhtä toimivalla Bad Boylla ja sen leather forever -huudatuksilla. Bändin basisti Anssi Nordbergkin kopsahti jo ensimmäisessä säkeistössä selälleen lavan lattialle. Koska hänen hellyyttäviä välispiikkejään ei taaskaan kuultu loppuun asti, itse tapaturman syy jäi suurelle osalle epäselväksi. Horjahtelustaan huolimatta Anssi oli poikkeuksellisen hyvässä vireessä.

Ulkomusiikillisista seikoista eniten huomiota illan aikana keräsivät jo Ilosaaressa Rumban Jose Riikostakin kuumottaneet laulaja-kitaristi Ville Maljan pinkeät minishortsit. Olin onneksi kuulopuheiden perusteella osannut valmistautua tähän eroottiseen lavapreesensiin, mutta Villen viattoman valkeat bokserit horjuttivat varmasti itse kunkin psyykettä setin aikana herran kirmatessa ympäri lavaa koipiaan ojennellen.

Keikan alkupuoliskoa tähdittivät kovat ja jylisevät, hieman synkempää Lapkoa edustavat biisit Horse and Crow ja Kiss ’n’ Cry. Kevennyksenä tästä jatkoi edellisen levyn hitti Killer Whales, joka ei tosin uppoa minuun vieläkään. Sitä seurannut uusimman albumin nimibiisi piti onneksi fiiliksen yllä, ja tämän jälkeen jopa nolostuttavan juustoinen kesäralli Summer Nights kuulosti poikkeuksellisen kiinnostavalta.

Yleisöä keikalle oli raahautunut yllättävän vähän, joten ehkäpä Lapko oli ehtinyt kesällä kiertää festareita jo Suomen indiekansan kyllästymiseen asti. Väki oli kuitenkin Nosturissa paikoin kohtalaisesti mukana, ja esimerkiksi Paranoidin sekä A New Bohemian singlelohkaisun I Shot the Sheriffin aikana liikehdintää oli huomattavissa jo rutkasti enemmän.

Mieleenpainuvimmat kappaleet keikalla olivat ehdottomasti encoreosuutta edeltänyt, komeasti kiihdyttänyt King & Queen sekä encoren aloittanut I Don’t Even Kill pauhaavan intronsa kera. Keikan lopettanut mahtipontinen unelmointifiilistely Grab the Stick oli sekin korniudessaan toimiva, ja yhtyeen biisimateriaalin melankolia välittyi konsertissa loppumetreille asti. Uutta matskua joudutaan Villen mukaan odottelemaan ainakin tovi, sillä itsekritiikki oli murskannut kourallisen tuoreita biisiaihioita.

Lapkon pojat olivat Nosturissa tuttuun tapaan rentoja ja näyttivät yhä edelleen nauttivan yhdessä soittamisesta, mutta heidän keikoillaan välillä nähty, ja minut vakuuttanut poikkeuksellisen vahva intohimo jäi perjantaina puuttumaan. Vaikka yleisö hieman flegmaattiseksi jäikin, bändiläiset saivat ainakin minulta anteeksi ja luvan jättää osan adrenaliinista säästöön. Kokonaisuudessaan hyvä keikka ei tarjonnut mitään uutta, mutta vahvisti sen sijaan taas kerran käsitystäni Lapkon varmasta laadusta ja villistä kyvystä viihdyttää.