Mitkä levyt ovat vaikuttaneet Ville Leinosen laajaan musiikkimakuun?

Ville Leinonen on tehnyt musiikkia pehmoiskelmästä kokeelliseen elektronirutinaan. Mitkä teokset ovat määrittäneet hänen musiikkimakunsa laajuuden ja miten pitkälle hänen levyhyllynsä ääripäät venyvät?
Kuva: Tomi Palsa

  • Eri esittäjiä: Puro Argento Vivo (2005)
    ”Tämä on tuplakokoelma musiikkia Dario Argenton elokuvista 1970-luvulta 2000-luvulle. Maailman parhaat elokuvat, kuten Suspiria, Tenebrae ja Phenomena, ovat kokonaisuudessaan niin totaalisia, että jo soundtrackin kuunteleminen aiheuttaa väristyksiä. Tyylilajit lastenlauluista freejazzin kautta psykedeelisiin kirkunoihin, vampyyrimetalliin, italialaiseen kasaripoppiin ja C64-musiikkiin kattavat pitkälti kaikki puolet, joista musiikkimakuni ja taiteellinen estetiikkani on muovautunut ja tulee aina kumpuamaan.”
  • David Bowie: Earthling (1997)
    ”Bowien pitkäaikaisena fanina tämä ja edeltäjänsä Outside olivat albumeita, jotka ostin heti niiden ilmestyttyä. Oli älyttömän hienoa olla osa juuri sillä hetkellä tapahtuvaa popmusiikin historiaa. Bowie tuli 90-luvun puolivälissä isosti takaisin mainstream-fiilistelyjen parista kokeellisemmille alueille. Oi, se oli tervetullutta! Hän esiintyi yhtyeineen Ruisrockissa 1997. Kun keikan alkupuolen pakolliset vanhat rockit oli soitettu, alkoi totaalinen drum’n’bass-teknojyrä. Suomalainen perusfestarikansa meni aika pihalle. Meikä jorasi kuin viimeistä päivää jotain V2-Schneiderin uudistettua versiota. Huh huh, mikä keikka!”
    Kuuntele Spotifyssa ->
  • Serge Gainsbourg: L’Homme à tête de chou (1976)
    ”Vaikka en osaa ranskan kieltä erityisen hyvin, tämä kuunnelmamainen teos on antanut minulle paljon. Serge Gainsbourgin tyyli jutella tekstejään on ihan oma taiteenlajinsa. Tällä levyllä on myös se 1970-luvun puolivälin studiosoundi, jota tulen ajamaan takaa varmaan lopun elämääni. Se on ihanne ja tavoite.”
  • Motelli Skronkle: Koi (1993)
    ”Tällä kolmannella ja viimeiseksi jääneellä albumillaan Skronkle on jo todella monipuolistunut big band. Alkuaikojen primitiivinen eläimellisyys on enää kaiku vain. Tässä on vain kaikki kohdillaan. Varosen millimetrintarkasti sävelletyt rumpukompit upposivat nuoreen Villeen isosti ja muokkasivat koko länsimaisen popmusiikin ymmärrystä. Tämä yhtye, vai pitäisikö sanoa teatteriryhmä, on ajaton. He olivat 90-luvun alussa niin kaukana kaikkia muita edellä, ettei heitä oikein vieläkään ole laajalti tunnustettu tai älytty.”
  • Scott Walker: The Drift (2006)
    ”Ostin Walkerin uusimman tuoreeltaan keikkareissulla Belgiassa. Ensimmäinen kuuntelukerta isolla volumella pimeässä huoneessa ja vieraassa maassa palautti hetkeksi kadonneen uskoni oman musiikin tekemiseen. Äänilevyn muodossa oleva taideteos voi todellakin muuttaa ihmisen elämän, ajatukset ja tulevaisuuden. Itselleni niin on käynyt muutamia kertoja, ja tämä tuli aika yllättäen. The Driftistä puhutaan myös yhtenä pelottavimmista levyistä ikinä. Onhan se sitäkin, mutta niin paljon enemmän. Tässä oopperassa mennään kansakuntien tasolle äärettömyyden ja ehdottomuuden alttareilla. Silti se on henkilökohtainen, ja surullisessa pysähtyneisyydessään hoitava ja hellivä.”
    Kuuntele Spotifyssa ->

Julkaistu numerossa 6/10.
Majakanvartijan uni arvioitiin numerossa 4/10.