Monspin kiertueblogi, osa VII: Mestarit lavalla

Scandinavian Monsp -ryhmän välit alkavat tiivistyä. Mitä Ruudolfin ja Solosen välillä on tapahtumassa? Kuvassa Solosen hellässä huomassa ei kuitenkaan ole SM-räppäri Ruudolf vaan Leijonamieli, joka säikähti kuvaajaa ja hyppäsi syliin turvaan.

Teksti: X23, kuvat: Malminkartanon Tom Jones

Monsp Tour 2010
17.3. 2010 Tampere, Klubi

Monspin agentit saapuivat Tampereelle, niin kuin aina, myöhässä. Toisin kuin Itiksessä missä bäkkärinä toimi bilispöytä, Tampereella tarjolla oli syvä, Half-Life 2 -tyylinen katakombi, johon käveleminenkin kesti 2 minuuttia. Maan alta löytyikin tamperelaisen undergroundin kerma, joka toivotti sekavan seurueen tervetulleeksi perinteisin räppi-riitein.

Ovet aukesivat kahdeksalta, soundcheck saatiin valmiiksi jo ysiltä. Aikataulussa oltiin jälleen kerran. Kun Järvenpäässä pettivät sulakkeet, ja Itiksessä katkesi sähköt muuten vaan, niin siinä vaiheessa kun kamat lyötiin kiinni Klubin äänentoistoon ja PA:sta iski valtava surina ja titityy, kirposi hiki otsalle. Pienen maadoittamisen jälkeen saatiin kuitenkin saundi ja ämseet sidottua maahan tilanteen vaatimalla arvokkuudella.

Jo matkalla Tampereelle MC Ruudolfilla oli selkeästi jonkinlainen reformi mielessä. Teboililla pysähtyessä armoitettu kaksinkertainen suomenmestari osti ranskalaiset vain MC Soloselle, unohtaen muun crew’n selkeän tarkoituksellisesti.

Myöhemmin perillä eräs meksikolainen mieshenkilö myös alensi MC Kosolan triplaajaksi, otti noin sata kaverikuvaa MC Solosen kanssa, sekä pisteenä iin päälle pukeutui Kosolan vaatteisiin. Tässä vaiheessa muu crew turhautuikin räppidiivojen keskinäiseen munanimemiseen ja siirtyi backstagen puolelle seurustelemaan Tampereen räppisonnien kanssa.

Tamperelainen backstage-toiminta oli kutakuinkin tuttua jo kiertueen aiemmalta Playgroundin keikalta. Välillä olikin havaittavissa selkeää deja vu’n tuntua: Otniel räppäsi edelleen samoja freestyle-riimejä kuin 3 viikkoa sitten, Opaalin pinkki miniläppäri oli edelleen moninaisen ihastelun kohde (tällä kertaa kone löytyi backstagen jääkaapista), sekä, jos en paremmin tietäisi, niin väittäisin että Kallion mukavin hippi Jazzy-O oli edelleen samoilla silmillä liikenteessä.

MC Ruudolf pääsi aloittamaan vain tunnin myöhässä. Tätä edelsi kuitenkin noin tunnin mittainen lavalla patsastelu, Tampereen tytöt näyttivät hyvinkin olevan enemmän kiinnostuneita Rudin järkälemäisistä rintalihaksista kuin räppiskilsseistä. Vaikka setti olikin lyhyt, hän onnistui karkoittamaan melkein kaikki yleisöstä ulos tupakalle, nekin jotka eivät edes polttaneet. Lavan edessä kyllä hengasi muutama uskollinen fani, hersyvästi notkuen.

Toinen suomenmestari MC Solonen oli näkyvästi tuplaamassa Ruudolfin keikkaa, jonka uskon herättäneen yleisössäkin kysymyksiä siitä, että mitä tämä kaikki oikein tarkoittikaan… Onko Monspilla pian vain yksi bändi, Suomenmestarit? Tuplaako Ruudolf Solosen keikan? Pystyykö Ruudolf tuplaamaan, hoitamaan valot, efektit ja teknarit, friistailaamaan sekä beatboxaamaan yhtaikaa? Onko Solonen uskossa? Miksi ne halailee toisiaan kokoajan tollai?

Lievästi homoeroottisen mutta kristillissävyisen keikan jälkeen lavalle astui sitten Solonen soolona, ystävineen. Yleisöä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää lähestymään lavaa, ihmiset rynnivät kädet pystyssä kohti näyttämöä hyppien toistensa yli, murskaten heikoimpia alleen. Alla kuvatodisteet.

Vaikka Solosen ajasta suurin osa menikin lähinnä yleisön kosiskeluun ja valokuvien ottamiseen, muu crew hoiti hommansa täydellisesti, ja keikka olikin palanen silkkaa hiphop-taivasta maan päällä. Solonen tanssahteli lavan ympäri kuin irlantilainen leprechaun, Kosola heitteli tulipalloja käsistään, ja X23 ja Timo Maineikas pyörittelivät levyjä kuin puolijumalat.

Opaalilla oli kotikenttäetu mukanaan, lakonisen tyylikkäästi esitetty hip hop räjäytys sisälsi ehkä enemmän featteja kuin Dre’n 2001 ja saikin yleisön kuuman villiksi. Näyttää, että isot miehet ovat huudossa myös Tampereella! Viimeistään siinä vaiheessa kun Hannibal kiipesi lavalle, nuorimmat naisihmiset pyörtyivät tai laskivat alleen, useimmat molempia. On se vaan niin äijä.

Ja näin saatiinkin sitten puoliltaöin käyntiin Klubin legendaariset tummat tunnit. Tosin muutamalla kiertuelaisella ne olivat kyllä iskeneet jo vähän aiemmin, mutta eihän se nyt menoa haitannut. Tässä vaiheessa iltaa kuitenkin, jumalan käden lailla, äänimies puuttui peliin ja komensi jo väsyneet pienet suomenmestarit autoon, ja nokan kohti Helsinkiä. Tämähän oli vasta viikon aloitus.

MC Ruudolf & Kosola jännityksestä ihan paskana ennen keikkaa.

Solonen kuvaa yleisöään ja yleisö antaa rakkautta.

Salee joku Julma-Henri-fani.

Loppuillasta päätettiin bileiden parhaiden jätkien top 4. Ei mikään yllätys, että siinä oli koko Solosen keikkacrew!