Murmanskin kiertueblogi, osa IV: Neuvostoliitto elää Tšeljabinskissa

Itä-Uralilta alkaa löytyä jo oikeaa Neuvostoliitto-tunnelmaa. Kuvassa ei olla vankilassa vaan hotellin käytävällä.

Teksti ja kuvat: Murmansk

27.2.2010, Tseljabinsk, Dejavu

Ei Neuvostoliitto minnekään kadonnut, täällä se on edelleen. Kylmä. Ja uusi Leninin kaksoisveli pääkadulla.

”Miksi ihmeessä Tšeljabinskiin? Venäjällä on parempiakin paikkoja” kyselee moskovalainen kaupparatsu kentällä lätkätulokset kerrottuaan. Sitten meidät tungetaan kahteen Ladaan, sataaviittäkymppiä jäistä maantietä keskustaan.

Hotelli on valtava 20-lukuinen rakennus. Rempallaan, narisevat lattiat ja turkoosit seinät. Kazakstanilainen lentopallojoukkue venyttelee aulassa klo 7 aamulla. Neuvostoaamiainen ystävällisten keittiötätien tarjoilemana.

Tuntuu kuin koko kaupunki olisi vain päätetty rakentaa paikalleen. Tšeljabinsk on unelias ja rauhallinen paikka 1,2 miljoonan asukkaan kaupungiksi. Parin päivän hässäkkä on haihtunut kaikkien mielistä.

Haastattelu paikallistelevisioon, Andrey tulkkaa. Ihan hyviä kysymyksiä Suomen indieskenestä, metallimusiikista ja tietty se pakollinen. No siks. Hyvää huomenta Tšeljabinsk!

Keikkapaikka oli ongelmallinen kaikukammio, mutta fiilis oli intiimi, kun väki tunkeutui tosi lähelle joka puolelle ”lavaa” kolmesta suunnasta. Puolitäyttä.

Bäkkärin seinässä oli akvaario, ja sen läpi ihmiset kävi ujosti vilkuilemassa. Supervilkas visiönääri heilui kameran kanssa ja hääti asiakkaita penkeiltään: ”Siirtykää, tässä kuvataan!” Me pyöriteltiin päitämme hämmentyneet virnistykset naamalla.

Mitäs tässä muuta kuin, että suomalainen vodka on paskaa ja Laura kuulostaa kohta Chris Realta. V gavno!

Jaakko röökiostoksilla Tseljabinskissa.

Tseljabilly.

Tseljabinskin kameli. Liittyy jotenkin tataareihin.