Näin taittuu Bob Dylan Phoenixilta – ja vähän muiltakin

Phoenix soitti akustisen minikeikan saksalaiselle lehdelle. Omien hittiensä lisäksi bändi esitti coverin Bob Dylanin klassikkokappaleesta. Ranskalaisbändi ei ole ainoa, joka on uskaltanut kajota kanonisoidun lauluntekijän klassikoihin. Dylania ovat coveroineet vuosikymmenten saatossa artistit Jimi Hendrixistä Avril Lavigneen – vaihtelevalla menestyksellä.

Teksti: Oskari Onninen, kuva: Nicolas Toutain

Phoenixin versioitavaksi päätynyt kappale oli Sad-Eyed Lady of the Lowlands, joka päättää Bob Dylanin tunnetuimpiin lukeutuvan vuoden 1966 Blonde on Blonde -albumin.

Mystistä kyllä, bändin käsittelyssä alun perin lähes 11-minuuttinen kappale typistyi neliminuuttiseksi. Täältä kuulet, miten Phoenix suoriutui urakastaan.

Vuosien saatossa Dylanista on muodostunut yksi coveroiduimpia artisteja. Tunnetuimpien versioiden, kuten Guns N’ Rosesin Knocking on Heaven’s Doorin ja Jimi Hendrixin All Along the Watchtowerin lisäksi herran laulukirjalle on uskaltautunut lukuisia muita artisteja ja bändejä – jos ei mainioin, ainakin mielenkiintoisin seurauksin.

Todellinen runsaudensarvi covereiden suhteen on reilun parin vuoden takaisen I’m Not There -elokuvan soundtrack, jolla omia näkemyksiään Dylanin musiikista esittävät muun muassa Sonic Youth, Calexico ja Sufjan Stevens. Ylitse muiden nousee kuitenkin Antony & The Johnsonsin hätkähdyttävän hauras versio Knocking on Heaven’s Doorista.

The White Stripes tallensi One More Cup of Coffee -biisiin riipaisevan yksinäisen tunnelman, kun taas Rage Against the Machine oli ominaiseen tapaansa raivokas esittäessään Maggie’s Farmin vuoden 2000 Renegades-coverlevylleen.

Valtavasta covereiden paljoudesta löytyy myös toinen puoli. My Chemical Romancen The Watchmen -elokuvan soundtrackille taannoin pehmopunkversioima Desolation Row on kieltämättä mielipiteitä jakava, mutta sekään ei tunnu miltään verrattuna Avril Lavignen Knocking on Heaven’s Door -hirviöön, joka musertaa kuulijansa viimeistään lopun huokailujen myötä.