Nalle Österman sleazen syövereissä – Vanity Ink ja Star Rats livenä Rocksissa

On the Rocksissa soitettiin b- ja c-kastin rockia sekä suomalaisin että tanskalais-ruotsalaisin voimin.

Teksti: Nalle Österman, kuvat: Santtu Särkäs

Vanity Ink, Star Rats
15.4.2010 Helsinki, On the Rocks

On the Rocksissa on arviolta 30 henkeä katsomassa helsinkiläistä Vanity Inkiä ja ruotsalais-tanskalaista Star Ratsia. Silti Vanity Ink leipoo täysillä.

Vanity Ink kuuluu kotimaisiin rockbändeihin, jotka ovat tehneet ”69eyesit”, eli muuttaneet maalta kaupunkiin. Näillä kavereilla ei vaikuttaisi olevan traktorit perseessä, sen verran energisesti he esiintyvät.

Vanity Inkin suurin ongelma on hyvien hittibiisien puute.

Meno on hallussa, yleisöä revitään seiniltä lavan eteen joraamaan, langattomilla virityksillä soittavat kielisoittajat heiluvat yleisön joukossa ja myyntitiskistäkin huolehtivat bändin palkkaamat ystävät.

Silti jotain puuttuu.

Suomesta löytyy satoja b- ja c-kastin rokkiyhtyeitä, jotka esiintyvät keskellä viikkoa tyhjille saleille.

Yleisölle, joka koostuu tyttö- ja poikaystävistä, juopottelukavereista, muutamasta kapakkaan eksyneestä turistista sekä ulkomaalaisista faneista, joiden mielestä kaikki englanniksi laulavat suomalaiset rokkibändit ovat parasta ikinä.

Tiedän tämän hyvin, olenhan itsekin leiponut Sonic Rootsissa.

Vanity Inkillä näyttää kuitenkin olevan hyvä yhteishenki ja hauskaa lavalla, mikä on tärkeintä.

Sinnikkyys palkitaan.

The 69 Eyesin pitkäjänteisyydellä näistä b- ja c-kastin yhtyeistä saattaa tullakin jotain, mikäli he löytävät oman Johnny Lee Michaelsinsa.

Jonka ei siis tarvitse olla Johnny Lee Michaels.

Voisin naputella tähän tyhjien salien ja konkkaan menevien rokkikapakoiden korrelaatiosta, mutta en jaksa näillä liksoilla. Ehkä korrelointi tapahtuu samalla tavoin kuin bändien kohdalla: välillä bändit hajoavat yleisön puutteeseen aivan kuten kapakat lopettavat toimintansa asiakkaiden puutteeseen.

Syystä tai toisesta toisille riittää faneja ja asiakkaita, toisille ei. Vastaukset löytyvät useimmiten peiliin katsomalla.

Positiivinen ajattelu kantaa yleensä pitkälle. Kunhan kyse ei ole HIV-positiivisuudesta.

Silti tämän illan paras anti koetaan backstagella, kun Star Ratsin velmu ruotsalainen laulaja tekee tuttavuutta Vanity Inkin laulajattaren Annabellan kanssa.

Annabella opettaa ruotsalaiselle suomea. Vastavuoroisesti ruotsalainen kertoo Annabellalle runkkuvinkkinsä.

”Oletko kokeillut ’strangeria’? Se on helvetin hyvä. Se toimii sillä tavoin, että istut kätesi päällä vartin, kunnes se on täysin puutunut. Sen jälkeen aloitat runkkaamisen. Takaan, että se tuntuu siltä, kuin vierasta saisi”, ruotsalainen sanoo ja virnistää.

Star Rats on samaa b- ja c-kastin hard rockia kuin Vanity Ink. Basisti syöksee tulta bassonsa päältä ja laulusolisti esittelee Annabellalta oppimiaan suomen kielen taitoja.

”Antakaa pillua!”

Star Ratsin kiinnostavin hahmo löytyy rumpupatteriston takaa. Taidokkaasti soittava kannumies on soittanut aikoinaan ”legendaarisessa” Fatessa. Tanskalaisessa b-kastin hard rock -yhtyeessä, jonka Hank Shermann perusti Mercyful Faten hajottua 80-luvulla ja yhtyeen solistin King Diamondin hakeuduttua soolouralle.

King Diamondia ei Rocksissa tänään näy. Eikä siten näy King Diamondin keikkojen yleisöryntäystäkään.

Päätän lähteä takaisin Kallioon tuttuihin ympyröihin kesken Star Ratsin keikan.

Antakaa pillua.

Star Rats leipoo.

Star Rats leipoo edelleen.