Nalle Östermanin liveraportti Negativen Nosturin-keikalta: Jonne sinä olet tähti!

Villitsikö Negative Nosturin? Entä Nallen? Miten Dingon Pistoolisankari liittyy asiaan? Entä Popeda? Sattumaako? Miksi tässä on näin monta kysymystä? Lue ja viisastu.

Teksti: Nalle Österman, kuva: Kuorotyttö

Negative, The Grammers, St. Felix
16.4.2010 Helsinki, Nosturi

Istahdan raitiovaunuun. Selvin päin pitkästä aikaa. Matkalla Kalliosta Hietaniemeen. Hämeentieltä Nosturiin.

6.

Kuusi.

Raitiovaunu numero 6.

Kuudes linja.

”Six six six, the number of the beast.”

666.

Kuusi kuusi kuusi.

Ilmestyskirjan pedon luku.

Hevi on paholaisen musiikkia. Lordi tekee paholaisen merkin televisiossa. Pääministeri Matti Vanhanen tekee paholaisen merkin Lordin kanssa. ”Hevillä ei hävetä”, totesi puolestaan Negativen manageri Tommi Liimatainen taannoin Iltalehden haastattelussa.

Yhteenveto: Negative on heviä ja hevi on paholaisen musiikkia. Negative on paholaisen kätyri. Vaan kumpi on paholainen, Lordi vai Matti Vanhanen?

Harmittelen mielessäni sitä tosiseikkaa, että Niko ”Vastapaavi” Peltosen Kuusi-nettilehti lakkasi olemasta. Sen sivuilta oli mukava lukea Rumba-lehteen kohdistuvaa arvostelua. Tosin hiljattain huomasin Niko Peltosen kirjoittaneen Rumba-lehteen yhden keikka-arvostelun.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Niko, tarvitsetko sinä leikkikaverin?

Hei Niko, tule leikkimään minun kanssani! Ehkä minä voin opettaa sinulle temput?

Nalle, tarvitsenko minä leikkikaverin?

Hei levy-yhtiön setä tai täti, tule leikkimään minun kanssani! Ehkä sinä voit opettaa minulle temput?

Ehkä tänään pääsen leikkimään Negativen solistin Jonne Aaronin kanssa? Ehkä Jonne opettaa tuhmalle sedälle tänään temput?

Negativen pojat ovat nättejä poikia. Negativen pojat meikkaavat. Ilmiselviä homoja.

Olen ennen illan keikkaa päättänyt tehdä sosiaalisessa mediassa – Facebookissa – naisille suunnatun testin, kuka Negativessa olisi soveliain partneri minulle.

Testin mukaan Jonne Aaron on minulle soveliain kumppani.

Ehkä tänään selviää, onko Jonne Aaron kova panemaan?

Hyi sinua Nalle, tuhma poika.

On irstasta ja syntistä ajatella likaisia ajatuksia.

Homoseksuaalisuus on syntiä kristillisen raamatun mukaan.

Mitähän Matti Vanhanen ajattelee?

Onko Matti Vanhanen susi lampaan vaatteissa, paholainen valepuvussa?

Onneksi minulla on oma Jumala ja Raamattu.

Ozzy Osbourne ja Ozzy Osbournen elämäkerta.

Jostakin syystä mieleeni tulvahtaa Dingon Pistoolisankarin kertosäe: ”Kuljen autiosaarta pistoolisankarina, sivistynyt länsi mua symbolikseen haluaa. Olen hommissa autiosaarella lautturina, tiedän jotain joka sankariroolit romuttaa.”

Kuorotyttö istuu vierelläni. En viitsi kertoa hänelle irstaista suunnitelmistani mitään.

Onhan hän Kuorotyttö.

Nosturi on sijainniltaan kaukana telakka-alueella. Ainakin Kalliosta katsottuna.

”Hurraa, me tehdään laivoja”, lauloi jo Irwin Goodman aikoinaan.

Itse en hurraa Nosturin sijainnille. Eikä hurraa moni muukaan rokkari.

Ellei satu asumaan Punavuoressa. Nosturin naapurissa.

Nosturissa näyttää olevan melko hiljaista alkuillasta kympin nurkilla perjantai-iltana. St.Felix näyttää jo soittaneen. MySpacen näytteiden perusteella en vaikuta menettäneen muuta kuin ärsyttävän kimittäjän yhtyeen keikan.

Kello on 22.16.

Naureskelen itsekseni sille, kuinka Nosturin seinille teipattuihin soittoaikatauluihin on ilmestynyt panovirhepaholainen.

21.15 ST.FENIX
22.10 THE GRAMMERS
23.30 NEGATIVE

N-kirjain on sutattu yli joka monisteessa ja tilalle vedetty L-kirjain.

Ällä.

Kuusi ällää.

Tarina ei kerro, ovatko asialla olleet St.Felixin poijaat vai Nosturin henkilökunta. Ehkä tieto löytyy googlaamalla?

Ilman Googleakin tiedossa on, että alun perin Negativen lämppäriksi ilmoitettu The Winyls on joutunut perumaan keikkansa.

Tuhkapilven vuoksi.

The Winylsin tilalla esiintyy The Grammers. Winyylit tai Grammarit, aivan sama, kunhan musa soi. Kuinhan moni on saapunut tänään katsomaan lämppäreitä.

The Grammers on aloittanut leipomisen. Grammersit levyttivät aikoinaan Havana Black -legenda Hannu Leidénin pyörittämälle Major Leidén -yhtiölle. Hannu pyysi kommentoimaan Grammersia aikoinaan. En pystynyt. Liian hapokasta.

Ilokseni huomaan, että The Grammers on kehittynyt sitten viime kuuleman melkoisesti. Eihän yhtyeen karvaturvat mitään mullistavaa ole saaneet aikaan, mutta ei kaikkien tarvitse.

Hyvä meininki, pari kaljaa, pari varvia bilistä, vähän röökiä ja ehkä joku mimmi vielä messiin.

Nosturissa niitä mimmejä tänään riittää. Huutomyrsky on kirkumista, ei mölinää. Ihmekös tuo, kun Nosturiin pääsevät myös alaikäiset katsomaan suosikkejaan.

Toistaiseksi aplodit ovat kohteliaat, mutta hysteriasta ei voida puhua.

Katson ympärilleni. Yleisö on naisvoittoista. Nuoria naisia. Tyttöjä. Ainakin salin etuosassa. Sinne pääsevät alaikäiset. Siellä ei ole anniskelua.

Itse en tarvitse anniskelua. Kuorotyttö tarvitsee. Hänellä on jano. Itselläni on nälkä.

Tiesittekö muuten, että Nosturista saa nykyään myös syötävää?

Täytetty patonki, kolme euroa.

Toimii.

Kokista.

Anteeksi, monikansallista kolajuomaa.

Pepsiä?

Sitä tämä tarina ei kerro.

Nosturissa ei pelata bilistä eikä polteta röökiä. The Grammersin musa toimisi parhaiten savuisessa rokkiluolassa, jonka jukeboksin soitetuimmat vedot ovat Peer Güntiä, Backslidersia ja ZZ Topia, tilatuin juoma keskioluttuoppi ja shotti fisu.

Nyt ollaan 900 henkeä vetävässä kahden kerroksen kalseassa vanhassa telakkahallissa.

Silti Grammers onnistuu tarjoamaan leppoisan ja viihdyttävän rock’n roll shown.

Hyvä meininki!

Musiikki kuulostaa vanhalta Thin Lizzyltä, tosin ei samalla tavalla kuin Twist Twist Erkinharjun tähdittämä Los Bastardos Finlandeses. Tässä on enemmän lannan ja lehmänpaskan tuoksua. Navettarokkia.

”Tämä on mukava yhtye, kun nuo soittajat ovat niin selkeästi maalta. Eivät mitään tärkeileviä helsinkiläisiä”, Kuorotyttö kuiskaa korvaani.

Niinpä.

Näillekin kavereille saattavat olla traktorit tuttuja. Traktorit olivat tapetilla, kun Andy McCoy ilmoitti Eppu Normaalilla olevan traktorit perseessä, mutta nyt päivän taikasana on minikaivuri.

Ovatkohan minikaivurit tuttuja Grammerseille?

Sosiaalisessa mediassa joku päättää ajaa minikaivurilla Hangosta Kuusamoon, jos hän saa riittävästi henkilöitä taakseen. Kahden naisen tukiryhmä päättää puolestaan juosta minikaivurin perässä, jos tuplasti henkilöitä sosiaalisessa mediassa liittyy heidän tuekseen.

Kolmas henkilö lupaa puolestaan tunkea minikaivurin perseeseensä, mikäli saa riittävästi kannatusta puolelleen.

Klik, klik.

Mihinköhän ryhmään The Grammers kuuluu?

Katselen ympärilleni.

Salissa on toistaiseksi yllättävän vähän ihmisiä.

Kello on 23.17.

Olen nukahtamaisillani.

Viina piristäisi.

Tai huumeet.

Muistelen edesmennyttä Hullu hullu maailma -lehteä. Siinä vasta oli hieno aviisi. Erityisesti artikkeli miehestä, joka herätettiin 180 vuoden syväjäädytyksen jälkeen sähköshokeilla ja huumeilla, tuo edelleen lämpimiä muistoja mieleen.

Mistä on suuren maailman hard rock tehty?

Naisista, huumeista, viinasta, vapaamielisistä naisista, kauniista naisista, rumista naisista, huorista, laihoista naisista, anorektikoista, rehevistä naisista, prostituoiduista, pornotähdistä, elokuvatähdistä, perijättäristä, huippumalleista, lesboista, blondeista, bruneteista, mustatukkaisista, aasialaisista, skandinaaveista, venakoista, puolattarista, neekereistä, seksistä, pornosta, irtosuhteista, irstailusta, vapaamielisyydestä, sukupuoliyhteyksistä, heroiinista, kokaiinista, amfetamiinista, viskistä, vodkasta, rommista, absintista, tatuoinneista, lääkkeistä, yliannostuksista, timanteista, shamppanjasta, nahasta, kumista, lateksista, röyhelöistä, pitsistä, jalokivistä, koruista, sormuksista, lommoposkista, leopardinnahasta, meikeistä, hiuslakasta, kajalista, kynsilakasta, niittivöistä, lävistyksistä, silikoneista, homoseksuaaleista, biseksuaaleista, pikapanoista, suihinotoista, kielisuudelmista, silmäniskuista, perseiden puristeluista, perseiden vedosta, perseiden nuolemisesta, kyrvän imemisestä, persepanoista, selkäänpuukotuksista, ohivedoista, kusetuksista, pettymyksistä, epäonnesta, kyynelistä, onnettomuuksista, menestyksestä, krapulasta, kuolemasta, rahasta. Sekä paljon muusta.

”You’ve got a pussy. I have a dick. So, what’s the problem. Let’s do it quick.”

Kertoihan sen meille jo Like Kustannuksen kääntämä Mötley Crüen Törkytehdas-elämäkerta aikoinaan.

Sille suomalainen vastine voisi olla vaikkapa Negativen In The Eye Of The Hurricane -dvd.
Myrskyn silmässä.

Huomaan piristyväni.

Sali alkaa täyttyä ihmisistä.

Silti tänään Nosturi ei ole loppuunmyyty.

Parempi niin.

Paikka voi olla suht ahdistava silloin.

Salissa on tänä iltana arviolta 400–500 henkeä.

Negativen laulusolisti Jonne Aaron on alkuviikosta alastomalle toimittajallenne antamassaan puhelinhaastattelussaan mainostanut, kuinka Negativella tulee olemaan tavallistakin koristeellisempi lava isoissa keikkapaikoissa.

Helsingin Nosturissa, Tampereen Tullikamarilla ja Oulun Teatriassa.

Esirippu laskeutuu.

Totta tosiaan, lava on hieno!

Hauskoja kylttejä.

Siellä on kapakkaa, baaria ja muita katuvaloja.

Ovelaa!

Mutta oih ja voih!

Soundit salin perällä parven alla ovat kammottavat. Kitaroista ei kuulu mitään, rummut paukkuvat kuin pahvilaatikot ja basso kumisee kaiken muun yllä. Tämän kakofonian seasta kuuluu jotakin piipitystä. Mikäköhän biisi tämä oikein on?

Miksaustiskin edessä Negative kuulostaa hieman paremmalta. Kitaroistakin kuulee jo jotakin. Huomioni kiinnittyy tutun näköiseen kaunottareen miksaustiskin edessä.

Voikohan se olla?

Kappas, senhän on pakko olla Tiina Routamaa, tuttu beibe Star Wreck -elokuvasta!

Tyttö sinä olet tähti!

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Se saa minut muistelemaan sitä kertaa, kun istahdin erään Negativen keikan jälkeen kahden kaunottaren viereen Tavastian backstagella.

”Mä muistan sut jostain!”

Aijaa, mistä?

”Joo, sieltä Ruisrockista HIMin keikan jälkeen, kun neljä järkkäriä laittoi sut rautoihin siinä lauttarannassa.”

Hienoa!

Voit tehdä hyvän ensivaikutelman ainoastaan kerran.

Lausujana toimi Tuija Routamaa, Tiinan sisko.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Tällä kertaa näen Tiinan yhtenä.

Toivottavasti hän ei huomaa minua.

Ja vaikka huomaisi, ei halua huomata.

Huokaus.

Päätän keskittyä lavalta löytyvään silmänruokaan.

Vitun homot, ne vievät kaikki naiset!

Jonne liikkuu lavalla kuin vanha tekijä, vanha kehäkettu. Esiintymiskokemusta Jonnella alkaa jo olla melkoisesti. Jonne liikkuu kuin henkilö, joka on ammentanut oppinsa kahdelta kovan luokan showmieheltä sekä Suomesta että ulkomaailmasta, Michael Monroelta ja Freddie Mercurylta.

Ki-tois!

Negative on saanut leivottua läjään uuden, järjestyksessä viidennen studioalbuminsa. Levy tottelee nimeä Neon. Kaupoissa se on kesäkuun toisena päivänä. Sen tiedän, koska Jonne muistaa mainostaa tätä faktaa tasaisin väliajoin.

Levyn teeman kunniaksi alakerran narikkaa vastapäätä sijaitsevasta myyntikojusta löytyy jo nyt Neon-aiheista krääsää. Pimeässä hohtavia valotikkuja, joita tarjoillaan yleensä ruotsinlaivoilla sateenkaaren värisissä drinkeissä.

Nyt saat yhden kakkosella, kolme femmalla.

Ja kauppa käy!

Konserttisalin katoksen alta Negativen keikka on tuskaisaa kuultavaa. Materiaali painottuu etupäässä Neonin edeltäjän, Karma Killerin materiaaliin, joka ilmestyi vuonna 2009. Vai 2008?

Aivan sama.

Google sen kertoisi, mutta siellä en jaksa nyt käydä.

Pitää säästää verkkoa.

Karma Killer oli joka tapauksessa ensimmäinen albumi, jolla alkuperäinen liidikitaristi Sir Christus, edesmenneen Popeda-kepittäjän Arwo Mikkosen jälkikasvu, ei enää vaikuttanut.
Tänään Sir Christusta ei salissa näy.

Olkoonkin, että Nosturi on tuttu sali Söörille, sillä täällä hän muistaakseni soitti viimeisen keikkansa veljensä Matthau Mikojanin bändin riveissä, manserokujen lämmitellessä vanhaa Transvision Vamp-laulajaa Wendy Jamesia.

Sillä keikalla oli ehkä 50 henkeä, tänään 10 kertaa enemmän. Wendy Jamesin keikalle Rumban toimituspäälliköllä luki listassa Janne Flinkkilä + 1 000 000. Valitettavasti miljoona ihmistä ei saapunut katsomaan Wendy Jamesia. Se vasta olisikin ollut näky.

Ei edes Pelle Miljoona.

Söörin sijasta bongaan teinipuolelta tutun naaman.

Söörin bändikaveri Sohei Murakamihan se siinä!

Sohei Murakami on tullut aikoinaan Japanista Suomeen liittyäkseen Katariina Sourin (ent. Kata Kärkkäinen) rokkaripoikaystävänä tunnetun Anzi Destructionin johtamaan Stereo Junksiin.

Kova jätkä!

Nyttemmin Stereo Junks on telakoitunut, mutta se ei ilmeisesti harmita. Entiset Stereo Junks -amigot, eli Anzi, Sohei sekä Mr. Kunt ovat kera Private Linen Japan lyöttäytyneet kimppaan Söörin kanssa ja kasanneet Suomi-sleazen superryhmän, The Salvationin.

Salvation oli myös nimi, jolla Smackin piti yrittää kultaisella 80-luvulla yrittää valloittaa maailmaa, eikä kamanvetoon viittaavalla Smackilla.

Vituiksihan se meni.

Ehkä Liimis olisi osannut auttaa?

Liimis on Jonne Aaronin isoveli Tommi Liimatainen, eli Negativen manageri ja Hype-levylafkan presidentti.

Eli The Salvationin levy-yhtiön pomo.

Pelastaja.

Toivottavasti The Salvation ei koe Smackin kohtaloa.

Halleluja!

Sex, drugs & rock’n’roll!

Tupakka, viina ja villit naiset.

Röökiä ei Nosturissa saa enää blaadata, eikä kastikekaan virtaa tänä iltana tästä kurkusta alas. Joten naisiin keskittyminen on ainoa järkevä vaihtoehto tänään. Tiesihän sen jo Popeda aikoinaan laulaessaan Kaasua, Komisario Peppone -kappaleessa ”Naisia naisia, antautuvaisia. Miehiä isoja mustasukkaisia. Kaikkeen löytyy lääke sekä rohto, jolla katkeaa ajatusten johto.”

Sekä Negative että Popeda tulevat Tampereelta.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Negativen solisti Jonne Aaron on tehnyt jopa biisin Popedan Patelle laulettavaksi Popedan uudelle Täydelliset miehet -albumille laulettavaksi.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Katselen ympärilleni.

Kappas, tuttuja kollegoita alalta!

Eräs kuningatar on saanut aikoinaan lääkitystä liian kovaan krapulaan, toinen puuma on puolestaan harrastanut taannoin seksiä saniteettitiloissa erään nuorukaisen kanssa erään metallitapahtuman yhteydessä ja kolmas on vain tapellut julkisesti erään entisen rocktähti-poikaystävänsä kanssa aikoinaan.

Jostakin syystä mieleeni tulvahtaa jälleen Dingon Pistoolisankarin kertosäe: ”Kuljen autiosaarta pistoolisankarina, sivistynyt länsi mua symbolikseen haluaa. Olen hommissa autiosaarella lautturina, tiedän jotain joka sankariroolit romuttaa.”

Sex, drugs & rock’n’roll!

Tupakka, viina ja villit naiset.

Ne tekee mut hulluks, ne sotkee mun pään.

Tupakka, viina ja villit naiset.

Ne tekee sut hulluks, ne sotkee sun pään.

Negativen entisen kitaristin Sir Christuksen pään sotkivat tupakka, viina ja villit naiset aikoinaan liiankin kanssa. Siten entisestä kahden kitaristin bändistä tuli yhden kitaristin yhtye.

Olikohan Hanoi Rocksin lopetuspäätöksen syynä myös tupakka, viina ja villit naiset?

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Bongaan miksaustiskin takaa tuttuja henkilöitä.

Negativea miksaa tänään Meelis Niin, tuttu mies muun muassa Apocalyptican ja Diablon keikkojen miksaustiskin takaa sekä Saku Paasiniemi, tuttu kitaristi muun muassa Mannerheimin ja Mustan Paraatin riveistä, Hanoi Rocksin teknisestä henkilökunnasta sekä ravintola Ilveksen baaritiskin takaa.

Heitän huomaamattoman katseen olkapääni yli. Tiina Routamaa seisoo miksaustiskin edessä ja laulaa kappaleiden mukana.

Saku on aikoinaan huoltanut myös Negativen tekniikkaa. Sakulta sainkin aikoinaan kuulla, kuinka Negative oli tiukan paikan edessä, kun bändi päätti jatkaa yhdellä kitaristilla.
Kundit kuulemma treenasivat kahdeksan tunnin päiviä parin viikon ajan päivittäin, kunnes soitto alkoi lopulta sujua riittävän mallikkaasti.

Muistelen Karma Killerin tiimoilta tehtyjä keikkoja. Parhaimmillaan Negative on ilmiömäinen livebändi, joka osaa ottaa yleisönsä.

Nosturissa Negative ei valitettavasti veny parhaimpaansa.

En tiedä, onko syy suttuisissa soundeissa tai vielä levytyksen jäljiltä hieman kesäterässä olevassa yhtyeessä, mutta olen nähnyt ja kuullut Negativelta parempiakin esiintymisiä.

Jonne Aaron on tutun loistava ja elinvoimainen, kuten aina, mutta muu yhtye ei veny Jonnen tasolle.

Heitän huomaamattoman katseen olkapääni yli. Tiina Routamaa laulaa kappaleiden mukana.

Katsojan huomio ei voi olla kiinnittymättä rumpali Jay Slammerin lihaksikkaaseen ylävartaloon. Varsinkin kun Slammer heiluu patojen takana ilman paitaa. Tai heiluminen on väärä sana kuvailemaan miehen työskentelyä: pikemminkin kyse on kalvojen hyväilystä ja hivelystä herkin lyönnein.

Takomiseen viittaava Jay Slammer -taiteilijanimi herättää huvittuneisuutta toimittajassanne.

Pikemminkin miehen artistinimeksi sopisi Jay Satin. Kuvittelen mielessäni vaatekaapissa naisten alusvaatteisiin pukeutuvan mörssärin, joka sivelee nailonia hellästi sukkahousuja jalkaan sovittaessaan ja korsettia ylleen kiristäessään. Voisiko joku kertoa Jay Slammerille, että rummut ovat lyömäsoitin?

Yleisö on kuitenkin tohkeissaan. Ja miksei olisi? Onhan Jonnella kuitenkin karismaa vaikka jakaa koko Nosturissa seinän takana harjoitteleville kollegoille. Harjoittelutiloissa voi myös tupakoida Nosturissa.

Jonnen lavaliikehdintä on gasellimaista ja lavan eteen laulu sekä kitarat kuuluvat jo huomattavasti paremmin.

Mistään hyvistä soundeista ei silti voi puhua, kun rummut kuulostavat pahvilaatikoilta ja kitaravalli ei ole valli vaan sirkkelimäistä sirinää.

Olen kovin pettynyt.

Etukäteen Negative on mainostanut antavansa maistiaisia tulevalta levyltä. Niitä kuullaan illan aikana kaiken kaikkiaan neljä kappaletta, Neonin avausraita No One Can Save Me Tonight, eka sinkkulohkaisu End Of The Line ja akustisesti alkava, mutta suureelliseksi kasvava Fucking Worthless. Näistä viimeksi mainittu vaikuttaa ensi kuulemalta lupaavimmalta.

Fucking Worthlessin aikana lava saa eloa, kun uusi lavakoriste saa valot ympärilleen.

”Sehän on sininen hevonen!”, huudahtaa Kuorotyttö.

Katsos, niinpä onkin. Se saa muistelemaan Sininen Hevonen -yhtyeen kappaletta Sininen Hevonen ja sen kertosäettä.

”Sininen hevonen, vaeltaja jalo. Sininen hevonen, kuin vankka talo. Uljaana hirnuu, ei kaihda vaaraa. Iltaisin työntyy hän haaroihin naaraan.”

Myös Englannin Bradfordin keskustorilta löytyy valtava patsas.

Sininen Hevonen.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Fucking Worthless ei ole turha biisi, siinä on komeaa moniulotteisuutta.

Valitettavasti muut uudet biisit kuulostavat siltä kuin Negative olisi yrittänyt hieman liikaa ulkopuolisten säveltäjien ja sovittajien avulla. Ainakaan ne eivät aukea ensikuuntelulla. Toki näillä soundeilla myös Stairway To Heaven ja Freebird olisivat kuulostaneet köykäisille.

Heitän huomaamattoman katseen olkapääni yli. Tiina Routamaa laulaa kappaleiden mukana.

Yritän tovin muistella muita esitettyjä biisejä. Ei niitä viitsi kuitenkaan keikkahetkellä enää kirjata ylös näillä liksoilla. Settilistan kirjaaminen on homojen ja runkkareiden hommaa. Sitä harrastin 20 vuotta sitten. Nykyään ei enää tarvitse. Google voi runkata settilistat puolestani. Tällä kertaa en aio runkata Googlea.

Nosturissa kuultiin muun muassa Giving Up, My My Hey Hey, Planet Of The Sun (jonka nimi naurattaa aina siitä syystä, että oikeampi nimi olisi kappaleelle Ready Or Not, mutta se on nyt Planet Of The Sun Jonnen fiksaation vuoksi), The Moment Of Our Love ja jotain muita biisejä.

En jaksa muistella enempää, koska umpisurkeat soundit tekevät muistamisesta haastavaa. Ikävä muistella paskoja soundeja. Kaiken kaikkiaan keikalla on mittaa puolisentoista tuntia.

Jonnella on taito ottaa yleisö haltuunsa.

”Tää on mulle keikan kohokohta, kun saan esittää akustisesti jonkun meidän biisin. Mitä te haluatte kuulla? Still Alive? Lost Soul? Sorry, Still Alive!”

”Tänne on mahtava tulla kun täällä on aina niin paljon yleisöä ja niin hyvä meininki!”

”Nyt mä haluan jakaa yleisön. Vasen puoli huutaa nyt!”

Jeee!

”Oikea puoli huutaa nyt!”

Jeee!

”Yläkerta huutaa nyt!”

Jeee.

”Aika vaisua. Yläkerta huutaa uudelleen.”

Jeee!

”Ja nyt huutaa kaikki!”

JEEEEEEEE!

400 naisesta ja 100 kundista lähtee aika kimeä ääni.

Heitän huomaamattoman katseen olkapääni yli. Tiina Routamaa laulaa kappaleiden mukana.

Kuorotyttö haluaa lisää apetta.

Suotakoon se hänelle.

Eihän tätä kestä selvin päin.

Baarissa törmään yhtäkkiä tuttuun veijariin.

Hybrid Childrenin Jassehan se siinä!

Jasse on iloisella päällä. Hyvässä hutikassa. Hyvässä huikassa. Hyvissä räiskäleissä. Skuugessa. Käpiksessä.

”Ei vittu, Öde, vittu, mitä äijä!?!”

Totean Jasselle, että olen pitkästä aikaa selvin päin. Selvänä olet symppis. Elämä ilman viinaa on aitoa. Jos otat, et aja. Jos ajat, et ota.

”Ei vittu Öde, vittu sä olet sekaisin! Vittu, mul oli yks 19-vuotias mimmi tossa, mut se oli niin sekaisin et se lähti varikolle. Poket nakkas sen pihalle!”

No niin, hyvä meininki.

”Ai et jätkä selvin päin. Vittu sä olet kyllä sekaisin! Mikä järki?”

Vai että 19-vuotias. Sähän voisit olla sen faija!

”No tässähän ollaan vanhoja vampyyrejä. Kyl sä tiedät. Nuoret naiset pitää nuorena. Ja sinäkin paras puhuja, minkäs ikäinen sun nuorikkos on? 22!”

Niin.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Muistan sen hetken, kun aikoinaan istuin Jasse Salosen soluhuoneen vuoteella todeten, ”vittu Jasse, mä olen 22 ja ihan finaalissa”. Myöhemminhän eräs Tehis-Otto teki kyseisestä tokaisusta rallin, vain hieman fraasia muuttaen. En tosin jaksa googlata biisin nimeä näillä liksoilla.

Googlatkaa te.

”Pitää lähteä, vitun kova meno, moi!”

Huhhuh!

Jassella on meno päällä. Tässä alkaa tuntea itsensä taas vanhaksi Jassen rinnalla.

Huhhuh.

Mutta keskitytään taas siihen Negativeen.

Tässä välissä Kuorotyttö on saanut kaljansa jo juotua.

Iso jano.

Viime vuonna Lahden Isojano-tapahtumassa esiintyivät muun muassa Popeda ja The 69 Eyes, tänä vuonna Francine, Peer Günt ja Popeda.

Siellä oli ainakin viime vuonna iso jano.

Varmasti tänäkin vuonna.

Popeda panee juomaan.

Lisää se yhden sanan kysymys tähän kohtaan.

Tässä vaiheessa Negative on soittanut varsinaisen settinsä.

We want more! We want more! We want more!

Tapu tapu, jee jee.

Ihanat Negativen pojat tulevat takaisin lavalle. Käykö tänään flaksi?

Frozen to Lose It All.

Tämän jälkeen kuullaan viimeinen uusi biisi. Kappaleen nimi menee itseltäni ohi, mutta kertosäkeessä lauletaan hevosen rakastamisesta, ”Loving The Horse”. Onko Jonnella mielessään eläimiin sekaantuminen? Lauletaanko tässä hevosesta vai pollesta?

Vai onko sittenkin kyseessä villeistä rubiineista?

Sehän selviää kesäkuun alussa, kun Neon ilmestyy.

Bändi jää vielä lavalle musisoimaan kun päätämme Kuorotytön kanssa hiipiä pois.

Päätän luoda vielä kerran katseen olkani yli.

Siellä hän seisoo miksauspöydän edessä ja laulaa Jonnen mukana.

Kaunista.

Jonnen on pakko olla kova jätkä panemaan.

Ehdotan Kuorotytölle Nosturista poistumista.

Hän suostuu.

Alakerran narikan kaiuttimista kuulen, kun Negative luukuttaa Anorectic-albumin kappaletta Misty Morning.

”Aika hassua, kuinka monta biisiä mä noista loppujen lopuksi tunnistin ja osasin, vaikka en ole koskaan oikeastaan kuunnellut Negativea.”

Niinpä.

Jonne on kova jätkä panemaan myös nuotit paikoilleen.