Nalle Östermanin Radiopuhelimet-raportti: ”J.A. Mäki on varmasti kova panemaan”

Tässä blogitekstissä mainitaan muiden muassa Tony Halme, Matti Nykänen, Pertti Neumann, Pete ”Räkä” Malmi, Pokla, J.A. Mäki, M.A. Numminen, Pedro Hietanen, Henry Lee Roots, Patzy Pätäri, Vesa Ranta, Tonmi Lillman, Rohtori Laine, Susanna Rapinoja, Jürgen Hendlmeier, John Odeh, Pekka Görman, Teemu Bergman, Jani Lehtosaari, Mika Luttinen, Maike Valanne ja Nalle Österman. Sekä The Black League -yhtyeen basisti ja rumpali.

Teksti: Nalle Österman, kuvat: Mine Tissi

Radiopuhelimet, Ikuinen vaiva
22.4.2010 Helsinki, Tavastia

Torstai-iltapäivä Kalliossa. Kustaankadun Caprisissa on Kallion parhaat pizzat. Tämä tiedoksi niille, joiden joskus tekee mieli hiukopalaa kesken kalliokierroksensa.

Ruokailun jälkeen on mukava tiirailla näkymiä. Siihen tarjoaa oivallisen mahdollisuuden Hämeentien Kurvissa sijaitseva Kolme Kaisaa.

Lennonjohtotorni.

Pöydässä on tuttuja naamoja.

”Minulla ei ole naama, minulla on kasvot”, olisi edesmennyt Briard-legenda Räkä-Malmi tokaissut näillä kulmilla tässä vaiheessa ennen kuin olisi pummannut bissen.

Rauha Räkänkin sielulle.

Räkän sijasta vastapäätäni istuu Tonmi Lillman, elävä legenda Kouvolasta.

Vierelläni istuu puolestaan Social Distortion -paitanen tissikäs nainen. Päätän kutsua häntä Mine Tissiksi.

Naiset hiljaa, nyt miehet puhuvat! Sillä vastapäätäni istuu nyt yksi Suomen kovimmista rumpaleista, ainakin hevin ja metallin saralla.

Selvin päin.

Outoa.

Onko Tonmi sairas?

”Ei ole huvittanut dokata. Nyt olen ollut dokaamatta yli viikon, viime viikon tiistaista lähtien. Olen vain kävellyt yli kymmenen kilometrin lenkkejä päivittäin. Painoa on tippunut yli kymmenen kiloa.”

Vaikka Tonmi on nykyään iso mies, oli hän aikoinaan nätti ja ihana meikkirokkari.

Muistan, kun aikoinaan haastattelin Rumbaan tätä söpöläistä Ilveksessä hänen Mary-Ann-bändinsä tiimoilta. Mary-Ann kuulosti vitusti Smackilta, mikä ei ole huono asia.

Silloin Tonmi oli niin nätti ja kaunis, että häntä olisi voinut luulla tytöksi.

Pantava. Ehdottomasti.

Suosikki-lehti kirjoitti aikoinaan nykyisestä Caroline-basistista Cheri Martinista, että onko Smackin basisti mies vai nainen. Tai jotain sinne päin.

Pantava. Ehdottomasti.

Hassusti kävi myös silloin, kun tulin ostaneeksi Dekadenzistä erehdyksessä Faff-Beyn S/M Party -ep:n.

Sen kannessa keikisteli ihanan seksikäs blondi nainen.

Pantava. Ehdottomasti.

Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli laulaja-kitaristi Maike Valanne.

Myös Maike on mies paikallaan ja iso mörssäri nykyään.

Hieno mies ja äärettömän varmasti kova panemaan.

Maikelle kävi muuten erittäin ikävästi parisen vuotta sitten. Pari röökinpummaajaa pahoinpiteli hänet miehen poistuttua kapakasta kaupungin yöhön.

Tekijöitä ei ole tietääkseni vielä saatu kiinni. Kenties tämä blogi voi auttaa saamaan kusipäät kiinni. Maike kun ei yleensä ole tehnyt pahaa kärpäsellekään.

Onneksi Maike on vielä elossa. Hengenlähtö kun oli lähellä.

Onneksi Tonmi on vielä elossa.

Tony Halme ei ole.

Tonmi ja Tony Halme kohtasivat aikoinaan Koriarollissa. Sekin festari taitaa nykyään olla entinen.

Tony Halme tokaisi neljän miehen kantaessa rumpalia takahuoneeseen, että ”tuosta ei varmasti ole soittajaa tänään”.

Oli entisellä showpainijalla, nyrkkeilijällä, elokuvatähdellä ja kansanedustajalla siinä ihmettelemistä, kun silloinen To/Die/Forin rumpali herätettiin henkiin sähköshokeilla ja huumeilla, kuin Hullu hullu maailma -lehdessä ikään.

”Se oli mahtava keikka. Se on vielä narulla.”

Tonyn lääkitys taisi mennä vain överiksi yhden tai useamman kerran liikaa.

Tonmi on vielä tolkuissaan.

Tonmi on vuosien mittaan soittanut Mary-Annin ja To/Die/Forin lisäksi muun muassa Sinergyssä, Kylähulluissa ja nyt viimeksi Ajattarassa.

Bänditovereina Tonmilla on siis ollut henkilöitä, jotka matkan varrella ovat musisoineet yhtyeissä kuten Dimmu Borgir, Therion, Children Of Bodom, Stone, Amorphis, St. Mucus, Klamydia ja Waltari.

Tonmi ei ole mikään turha jätkä vaan tunnollinen soittaja, joka rumpujen takomisen lisäksi ahkeroi studiotöiden sekä videotöiden kimpussa.

Tonmilla on vain ikävänlaatuinen ongelma.

Tonmin pitäisi saada alle kunnon bändi, josta saisi kunnolla rahaa.

Ehdotan Tonmille, että hän voisi liittyä rumpaliksi Sonic Rootsiin, niin voisin pitää hieman lomaa.

”Saako siitä rahaa? Onko siinä muuten laulajana se… se…”

Henry Lee Roots. Nenne.

”Joo. En liity.”

Mikset?

”Se jätkä tulee aina takahuoneeseen juomaan kaljat ja vittuilee vielä päälle.”

Kuulostaa tutulta hommalta. No turha ihmetellä, että olen loman tarpeessa.

Eikö Dingo olisi sopiva bändi sinulle, jos sieltä sattuisi avautumaan pesti?

”Ei perkele, en varmasti mene! Mä olin aikoinaan miksaamassa jotain Neumannin ja Even duokeikkaa jossain. Mä siinä sitten kasailin PA:ta ja tsekkailin soundeja, niin tulee baarimikolta käsky tulla puhelimeen. Neumann siellä sitten soitteli ja pyysi miksaajaa toimittamaan erilaisia viinaksia hotellihuoneeseen. Mutta kieltämättä toi on hyvä taktiikka käskeä miksaajaa roudaamaan viinat. Evehän sitä balettia piti kasassa ja lauloi hyvin, Neumann vain jotain örisi siinä.”

Hyvä meininki! Mut hei, Neumann on aito rock’n’roll star, sillä on varaa starailla koko elämänsä 80-luvun meriiteillään.

”Mähän olin menossa Matti Nykäsen bändiin rumpaliksi!”

Älä viitti! Mitä vittua? Mitä tapahtui?

”Tiesitkö, että Iso-Masan kaikki musat tulee nauhalta? Rummut, kitarat, bassot, koskettimet, laulut – vittu kaikki! Miksaaja avaa Masan hanoja vaan välispiikkeihin. Mutta pakko Masalla on olla kovat liksat, siellä olisi tehnyt sen verran kovaa tiliä. Kelaa nyt, hirveet dempit vaan kaikkiin rumpuihin ja symbaaleihin, ja sit vaan olet takovinas täysillä. Helppoa rahaa. Mutta sitten ne meni ja otti Leevi Leppäsen kuitenkin rumpuihin.”

No yritetään Rumbablogin kautta auttaa myös Tonmia löytämään kova bändi.

”B-luokan bändit saa nyt luvan riittää, kun niistä jää vain se satanen käteen illasta.”

Jos sitäkään.

”Mä voisin perustaa heti huomenna vaikka kymmenen B-luokan orkesteria, mutta miksi? Mä olen soittanut sellaisissa ihan riittävän pitkään.”

Nyökkäämme.

Ymmärrämme toisiamme.

Päätämme alkaa puhua vanhoista peleistä Commodore 64 -tietokoneelle. Nyt nainenkin saa avata suunsa.

80-luvulla tehtiin hienoja pelejä! Kuten Bozo’s Night Out, missä kaljasiepon piti löytää tiensä kotiin iltakaljojen jälkeen. 80 kaljan jälkeen kotiin pääsy oli jo haastavampaa, kun peliohjain ei totellut ohjausliikkeitä ja tyhjästä ilmestyi hallusinoivan kaljasiepon eteen kaikenlaisia vihollisia, kuten vaaleanpunaisia elefantteja.

Sex Games oli myös mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä saattoi kaikki kentät läpäistyään päästä harrastamaan jopa ryhmäseksiä miesten ja naisten kanssa!

Mieletöntä!

Samantha Foxin Strip Pokerissa pääsi puolestaan hyvin pelaamalla riisumaan 80-luvun seksipommin ilkosilleen.

Uuuhhh, mikä näky!

Kolmas hassu peli oli Fuck Ape, missä ilotikuksi kutsuttavaa peliohjainta piti vatkata oman aikansa, kunnes ruudulla hajareisin istunut apina heitti mällit ruudun sisäpuolelle.

Merkittävää ja kehittävää toimintaa.

Miksi nykyaikana ei tehdä vastaavia pelejä?

Sanotaan, että Nintendon Wii-pelikonsoli on tuonut uuden ulottuvuuden pelaamiseen.

Alamme Tonmin ja Mine Tissin kanssa kehitellä uusia seksipelejä 2000-luvun kehittyville ja kehittäville pelimarkkinoille. Joku muu saa patentoida nämä ideat, en aio patentoida näitä näillä liksoilla. Toki voin toimia vapaaehtoisena koetestaajana. Mallia voi ottaa vaikkapa Raptorin Oi Beibi -kappaleen uudelta videolta.

Esimerkiksi amerikkalaisen Fleshlightin valmistaja voisi varmasti valmistaa helposti miehille pelivälineen, joka Bluetooth-liikkeentunnistimella siirtäisi peliohjaimessa tapahtuvat liikkeet kuvaruudulle.

Tässä pelissä voisi sitten ajella itseään miellyttävää kumppania tai sitten ajaa tutumpia merkkejä ja malleja autopeleistä tutussa Grand Prix -moodissa.

Lisäosissa voisi sitten vaikka pelailla BB-taloa, Huippumalleja haussa, Idols-mimmejä, X-Factoreita sekä muita julkkistyrkkyjä, IMDB-moodista puhumattakaan.

Pistelaskujärjestelmän voi jokainen keksiä itse.

Menekki olisi varmasti taattu.

Enää ei tarvitsisi koskaan astua ovesta ulos ihannekumppanin ja seksipartnerin löytääkseen!

Enää ei tarvitsisi huolehtia sukupuolitaudeistakaan!

Suunnittelemme myös Mine Tissille hänelle sopivaa pelivälinettä.

Koska Nintendo Wiin Remote-kapula on pitkulainen pötkö, joka tarvittaessa tärisee, ei suuria modifikaatioita tarvitsisi tehdä, jotta se voisi stimuloida myös kauniimman sukupuolen herkkiä hetkiä televisioviihteen ja konsolipelien maailmassa.

Tai Wikipediaa lainatakseni: ”Wii Remote ei ole perinteinen peliohjain, joita käytetään muilla nykyisillä konsoleilla, vaan yhdessä kädessä pidettävä kaukosäädintä muistuttava peliohjain. Ohjaimesta tehtiin tämän muotoinen, jotta liikkeentunnistuksesta tulisi intuitiivisempaa, sillä kaukosäädin-design on kuin tehty osoittamista varten. Kaukosäädin-designiin päädyttiin myös siksi, että se parantaisi konsolin vetovoimaa pelaamattoman kohderyhmän parissa. Wii Remote on 148 mm pitkä, 36,2 mm leveä ja 30,8 mm paksu.”

Hetkinen, ehkä niiden Rammstein-dildojen sisään voikin jo kätkeä Wiin peliohjaimen?

Täytyypä soittaa edesmenneen Tuhma-lehden alkuaikojen päätoimittajalle Patzy Pätärille ja kysyä häneltä lisää!

Enää ei tarvita edes mielikuvitusta.

Me taas tarvitsemme lisää kaljaa.

Sitä löytyy kaupasta.

Jätämme Mine Tissin kanssa Tonmi Lillmanin siemailemaan kahviaan ja painumme puotiin.

Onneksi tarjouslava on vaihtunut Karjalasta Keravaan.

Kerava, Kervo.

Ai kun alkaa ahdistaa Keravasta ajattelu.

Pakko saada lisää kaljaa.

Radiopuhelimia ei mennä katsomaan selvin päin.

Myös Tavastialla tarjoillaan keravalaista olutta.

Mutta ei mennä sinne vielä.

Muistelen edelliskertaani Radiopuhelinten keikalla.

Se tapahtui jokunen vuosi sitten.

Tapahtumapaikkana toimi tuolloinkin Kallio.

Tähän väliin olin kirjoittanut toisessa asunnossani jotain, mutta se tekstinpätkä jäi toiseen asuntooni. Perkele!

Ehkä näillä liksoilla saan joskus kopipeistattua sen tekstinpätkän tähän.

Siinä oli jotakin ihan asiallista legendaa.

Tai asiallisuudesta en tiedä, siinä kerrottiin vain John Odehista. Stella-Johnnysta.

Näin edellisen kerran Radiopuhelimet Kalliossa.

Viikonpäivä muistaakseni tiistai.

Nyt on torstai.

Mattu saako?

Stella-Johnny oli Stella Star Barin omistaja.

Sitten tämä nigerialainen venäläinen meni ja osti pois kuleksimasta vielä ikivanhan Jortsumestarin Sturenkadulla.

Sturenkatu 27.

Jortsumestari.

Stella Star Club.

Tropicario.

Nykyään kunnon rokkiluolan sijasta Stella Star Clubin tilalla on joku Tropicario.

Vierelläni makoileva Dooris on käynyt siellä.

Minä kävin vain Stella-Johnnyn kapakoissa.

Paitsi teininä väänsin yhden pitsan Jortsumestarissa ja kymmenen vuotta myöhemmin pari drinksua Jortsumestarissa. Silloin keikalla oli Reijo Taipale.

Mattu saako?

Mutta eräänä tiistai-iltana keikalla Helsinginkatu 21:ssä, Stella Star Barissa (nyk. Bar 21) oli keikalla Radiopuhelimet.

Miten eksyin heidän keikalle on hämärän peitossa.

Lippu maksoi muistaakseni femman.

Portaikko alas muistuttaa Lontoosta.

Nigerialainen venäläinen, Lontoo, kauniit venakot.

Stella Starissa oli kansainvälistä meininkiä.

Johon Radiopuhelimet toi oman raikkaan tuulahduksensa.

Oulusta.

Oulu on kaupungin nimi.

Paska kaupunni.

Siinä missä se iskulause on niin sen viereen on Rannan Vesku perustanut PSK Kaupunni -baarin.

Rannan Vesku soitti aikoinaan Sentenced-yhtyeessä.

Hyvä bändi.

Voisin joskus kertoa ryyppykerroista Oulun ja Muhoksen miesten kanssa, mutta nyt en viitsi.

Olenhan parin tunnin päästä menossa Espanjaan.

Uuno Epsanjassa.

Siellä PSK Kaupunnista löytyy muuten Sentenced-yhtyeen hauta-arkku.

Käykää katsomassa.

Ostakaa kaljaa ja simaa.

Sanokaa Nallelta terveisiä.

Nyt on wappu.

Vesku ei tosin ole enää Paskiksessa.

Vesku pyörittää nykyään Oulun kovinta livemestaa, Nuclear Nightclubia.

Nukea.

Nimetty Wigwamin platan mukaan.

Vitun kovan platan mukaan. Wigwamin paras.

Sanokaa Veskulle terveisiä.

Sanokaa Pedrollekin terveisiä.

Käpäyttäjät Tukholmassa.

Minulla, Sonic Rootsin Henry Lee Rootsilla, Pedro Hietasella, M.A. Nummisella ja M.A. Nummisen ruotsalaisella rumpalilla oli aikoinaan hieno hetki Tukholman satamassa.
Mutta ei mennä Tukholman satamaan nyt.

Jäädään Kallioon.

Näin on turvallisempaa.

Radiopuhelimet Stella Starissa on niin sanotusti vitun kova.

Niin kova, että käyn seuraavana päivänä hakemassa kirjastosta heidän viimeisimmän levynsä.

Oulu on kaupungin nimi.

Sen muistan kertoa myös J.A. Mäelle, joka seisoo Stellan ulkopuolella keikan jälkeen röökillä.

Vai oliko se seuraavana päivänä?

Vittu kun ei muista.

Olikohan alkoholilla osuutta asiaan?

Vittu kun ei muista.

Polttaakohan J.A. Mäki edes röökiä.

Vittu kun ei muista.

Ryystämme Keravaa punaisesta laatikosta.

Radiopuhelinten lämppärinä on Ikuinen vaiva.

Kannattaako käydä katsomassa?

MySpace kertoo, että kyseessä on köyhän miehen Kotiteollisuus.

Tai ehkä vähän rikkaamman, koska rumpali on ilmiselvästi ostanut tuplapedaalin.

Yhdistäkää Hynynen ja Timo Tolkki, niin teillä on Ikuinen vaiva.

Jäämme Mine Tissin kanssa imemään punaista laatikkoa.

Tavastian ovella Pokla viittilöi sisään.

Hetkinen, olen ollut tässä tilanteessa joskus aiemmin.

Päiväni murmelina.

Yhtäkkiä näköelimiini tulvahtaa nainen.

Kaunis nainen.

Upea nainen.

Fantastinen nainen.

Ihana nainen.

Ihanainen.

Thee Ultra Bimboos -yhtyeen laulusolisti-kitaristi Suffeli!

Susanna Rapinoja.

Tissit!

Oi beibe!

Minun märkien unieni toteuttaja 15 vuotta sitten.

Vai voiko tällaista painaa lehteen?

No nyt ei olla lehdessä, nyt ollaan netissä.

Seksi on kuulemma netin kannattavin ajanvieteviihdyke.

Siksi minäkin kirjoitan seksistä, nussimisesta ja runkkaamisesta blogeihini niin paljon.

Seksi ja porno kiinnostaa ihmisiä.

Love for Sale, klassikkobiisi Motörheadilta.

Käytän teitä lukijoita hyväkseni. Ja lukioita.

Muistaakseni Suffeli on lukion opettaja nykyään.

Hei Suffeli, saanko jälki-istuntoa?

Olen ollut tuhma poika. Paha poika.

”Hei beibe, anna mulle piiskaa.”

Thee Ultra Bimboos oli aikoinaan varmaankin Suomen paras bändi.

Muistaakseni Bimbotkin tulivat jotenkin Kouvolasta.

059 kuka tuli?

Nykyään Suomen parhaan bändin manttelia kantaa The Heartburns.

Sen omistaja Teemu Bergman on myös Kouvolasta.

Myös Tonmi Lillman on Kouvolasta.

Mattu saako?

Suffeli on hieno ihminen ja varmasti kova panemaan.

Onhan hänellä rakkauden siitos yhdessä Jürgen Hendlmeierin kanssa.

Perkeleen Jürgen, taas nuo ulkomaalaiset tulevat Suomeen viemään meidän kaikki naiset.

Mutta Jürgen Hendlmeier on hieno mies ja varmasti kova panemaan.

Onhan hänellä rakkauden siitos yhdessä Susanna Rapinojan kanssa.

Kirjoitan muistivihkooni muistutukseksi ostaa kaupasta Suffelia heti seuraavana päivänä.

Nykyään Suffeli asuu muuten Maunulassa.

Se on melkein kuin Berliinissä asustaisi.

Pakko saada Suffelin palan painikkeeksi hieman kaljaa.

Ki-tois!

Eksyn hetkeksi Facebookiin.

”Kirjoita nyt sitä helvetin blogia, mä tunnistan noi klikkaukset.”

Ki-tois!

En pääse vielä edes Tavastian saliin, kun törmään seuraavaan juoppoon.

Katsos perkele, Notkean Rotan Rohtori Lainehan se siinä!

Rohtis!

Rohtori!

Rohtorilla on hienot riimit Steen1:n Salaliittoteoria-albumin kappaleessa Veri vetää itään.

Rohtori on tietojeni mukaan tehnyt soololevyä.

Siitä on näemmä tulossa Suomen Chinese Democracy.

Kauankos sitä Rohtorin soololevyä on nyt tehty?

Viisi vuotta?

Kymmenen vuotta?

Sata vuotta?

Sadan vuoden päästäkin päästään kenties kuuntelemaan Rohtorin soololevyä.

Sadan vuoden päästäkin on myös Eppu Normaalin comeback-albumin nimi.

Vai saako sitä kutsua comebackiksi?

Osaisiko Juha Torvinen kenties kertoa?

Törmään salissa Suomen parhaan bändin The Heartburnsin solistiin Teemu Bergmaniin.

Ui perkele!

Suomalainen Jumala!

Teemu on salissa naisen kanssa?

Hetkinen, eikö teidän pitänyt olla erossa?

Kuulin tämän edesmenneeni mummon vaarin varpailta.

Radiopuhelimet aloittaa lopulta leipomisen.

Puoli tuntia ilmoitettua aikaa myöhemmin.

Odotus palkitaan.

Merimaan oikea käsi Pekka Görman on näemmä vetänyt alakerran teräsovet kiinni.

Yläkertakin on kiinni.

Tuttu fiilis.

Tuttu fiilis niiltä ajoilta, kun pääsin vielä esiintymään Tavastialle.

Nyt pääsen esiintymään Tavastialle vain näiden urpojen blogikirjoitusten avulla.

Ki-tois!

Olen jostakin saanut tietää, että illan keikka kuvataan oikein dvd:lle.

Mitä minä sitten tästä keikasta kirjoittaisin?

Kirjoitanko siitä, että yhtyeen jäsenet seisovat jäyhinä lavalla traktorit perseessä?

Kirjoitanko siitä, että kaikki Radiopuhelinten biisit kuulostavat enemmän tai vähemmän samalta.

Vai kirjoittaisinko siitä, miten hyviä biisejä Radiopuhelimilla on.

Miten tylyllä asenteella bändi leipoo.

Miten karismaattinen solisti J.A. Mäki on.

J.A. Mäki on pukeutunut mustiin.

Hänellä on mustat käsineet, musta kauluspaita, mustat housut ja punainen kravatti.

Aurinkolasit kruunaavat koko komeuden.

J.A. Mäki ja mustat lasit.

Tavastian narikassa on kyltti, missä kehoitetaan ripustamaan kravatit narikkaan.

Näköjään J.A. Mäki ei ole nähnyt kyseistä kylttiä.

Miksi Tavastian henkilökunta ei ole ojentanut solistia?

Pokla!

Herätys!

Alatko tulla vanhaksi?

Kravatit narikkaan, perkele!

Totean, että Radiopuhelimet on peniksen jatke.

Sen peniksen, jonka Ismo Alanko veti pystyyn Sielun veljien kanssa.

Siekkarit.

Siekkareiden paras levy on muuten englanniksi L’Amourder-nimellä vedetty Shit-Hot.

Kerron sen tässä ja nyt, että tiedätte.

Myös Radiopuhelimet on tänään Shit-Hot.

Tai jos totta puhutaan, semi Shit-Hot.

Siis vitun kova, melkein kovin.

Eturivissä pogotaan kulmikkaasti.

Ihan vitun hyvä meininki.

Näyttää hassulta.

J.A. Mäki suoltaa kulmikkaan punkrockin päälle omia sutkautuksiaan.

Googlatkaa niitä tekstinpätkiä, jos haluatte. Minä en näillä liksoilla.

Kuunnelkaa niitä levyjä.

Ostakaa niitä levyjä.

Niihin teksteihin verrattuna nämä blogikirjoitukset ovat paperia.

Runkkarin runoja.

Tahroja paperilla.

J.A. Mäki riisuu aurinkolasinsa. Hän hyppää yleisön joukkoon. Hän on yhtäkkiä päälläni.

Ystävyys, läheisyys, poikarakkkaus.

Kosketan J.A. Mäen kainaloita.

Ne ovat hikiset.

J.A. Mäki on jäntevä ja komea mies.

Nuolen sormenpääni.

Jumalten eliksiiriä.

Saanko ikuisen elämän?

Maistuu hikiselle.

Väkevälle.

Terävälle.

J.A. Mäki on varmasti kova panemaan.

Naiset takarivissä huutavat rivouksia.

J.A. Mäki reagoi rivouksiin.

Naiset ovat tulleet Oulusta.

Oulu on kaupungin nimi.

Sitä ei tänään kuulla.

Vaikka huudan ennen encoreita täysillä Oulua minuutin ajan.

Vain yksi mies yhtyy huutooni.

Kukaan muu ei.

Enkö pääse tänään yhtymään?

Keikan päätyttyä päätän napata keikan biisilistan tämän blogin lukijoiden ihmeteltäväksi lavalta.

Rohtori Laine katsoo minua pettyneenä.

”Mäkin ajattelin napata itselleni ton.”

Rohtis, nopeat juovat hitaat.

Baarin puolella törmään tuttuun kasvoon.

Maike Valannehan se siinä!

”Sain nimen listalle, pakkohan tänne oli tulla.”

Älkää pelätkö, olenhan jo vuosia sitten avautunut Maikelle perversioistani.

Enää en panisi Maikea. Hän on nykyään liian miehekäs.

Perverssi.

Goat Perversion.

Vuohiperversio.

Hieno laulu Impaled Nazarene -yhtyeeltä.

Myös Impaled Nazarenen laulusolisti Mika Luttinen on hieno mies ja varmasti multiseksuaalisen kova panemaan.

Sainhan ihailla hänen ajeltuja sukukalleuksiaan jo ensimmäisten Lepakossa järjestettyjen erotiikkamessujen aikaan eräässä miesten yömajassa Helsingissä vuonna 1992.

Paikalla todistajana toimi myös Jani Lehtosaari. Saarilehto.

Saimme tuolloin nimikirjoitukset myös Sarah Youngilta.

Tähän en viitsi kirjoittaa, mitä olisin voinut tehdä Youngin kanssa yön pimeinä tunteina.

Lukekaa ne Impaled Nazarenen lyriikoista.

Tosin niiden tekstien joukosta löytyy myös pari pilkkalaulua, jotka Mika ”Slutifer” Luttinen on kirjoittanut minusta.

Haluaako Mika Luttinen päästä panemaan Nalle Östermania?

Tervetuloa.

Olen valmis.

Olen rasvannut jo anaalini sinua varten, oi Kuningas Mika.

Vaan tuskin Mikalla riittää enää aikaa minulle.

Eihän hän ole antanut haastatteluja minulle enää 15 vuoteen.

Hän on tehnyt pilkkalauluja.

Tee vielä yksi, oi Kuningas Mika.

Laita sen nimeksi Nalle Österman.

Kerro siinä, kuinka haluat raiskata ja tappaa Nalle Östermanin.

Kuolema kaikille paitsi meille.

Mitä viimeksi kuulin Mikasta, niin hän seurusteli 18-vuotiaan uusnatsin kanssa.

Hieno mies ja varmasti kova panemaan!

Silti Maike on hieno mies.

Soittaa nykyään Liigassa.

The Black League.

Myös Impaled Nazarenen ja Sentencedin entinen basisti Taneli Jarva laulaa The Black Leaguessa.

Sanokaa Maikelle ja Tanelle terveisiä. Sekä sille pikkupojan näköiselle rumpalille, joka on varmaankin nykyään 50-vuotias.

Tässä yhteydessä olisin kuitenkin kiinnostunut tietämään, milloin Liigan basisti on ajanut säärikarvansa viimeksi ja vetänyt lateksihameen ylleen?

Mutta tämä kaikki on taltioitu dvd:lle.

Katsokaa sieltä, miten se oikein meni.

Ostakaa se levy.

Tähän blogiin on kirjattu nimet Tony Halme, Matti Nykänen, Pertti Neumann, J.A. Mäki, Vesa Ranta, Tonmi Lillman, Alexi Laiho, Roope Latvala, Vesa Jokinen, Rohtori Laine, Susanna Rapinoja, Jürgen Hendlmeier, Ismo Alanko, Jani Lehtosaari, Mika Luttinen, Maike Valanne ja Nalle Österman. Sekä The Black League -yhtyeen basisti ja rumpali.

Miesten vuoro.

EPILOGI:

Kello 17:01: Tämä kirjoitus julkaistaan Rumbablogissa.

Kello 22:27: Tonmi Lillman pyytää poistamaan Ajattara-yhtyettä koskevan kommenttinsa.

Ja näin myös tapahtuu.

Ki-tois!