Nallen raportti Raptorin keikalta: nostalgiaa ja kantturoita Burleskissa

Kovasta meiningistä ja yrityksestä huolimatta nyky-Raptorilla on Nalle Östermanin mukaan vielä matkaa Petri Nygårdin veret ja munat seisauttavaan lavashow’hun. Reportterimme selvitti myös ohimennen totuuden muun muassa Nightwishin Teosto-tuloista ja Sammy Hagarin miljoonabisneksistä.

Teksti: Nalle Österman, kuvat: Nainen

Raptori
30.4.2010 Helsinki, Burleski Club

Puhelin soi. Miksi? Vastaan siihen. Ryyppäämään? Aha. Katsotaan.

Ki-tois!

Puhelin soi. Miksi? Vastaan siihen. Ryyppäämään? Aha. Katsotaan.

Ki-tois!

Puhelin soi. Miksi? Vastaan siihen. Ryyppäämään? Aha. Katsotaan.

Ki-tois!

On vappuaatto.

Vitun vappuaatto.

Aurinko lämmittää tuhkapilvien läpi.

Mainiota.

Vappuna juodaan simaa.

Sorrun simaan.

Laitilan 4.7 % simaan.

Heinähatun terassilla.

Kalliossa.

Ihmiset huojuvat laitamyötäisessä.

On iltapäivä.

16.32.

Vierelläni istuu Vanity Inkin solisti Annabella sekä hänen valokuvaava miesystävänsä Santtu Särkäs.

Sekä Nainen.

Oi Beibi.

Nainen haluaa mennä katsomaan Raptorin comeback-keikkaa Burleskiin.

Sen kunniaksi olen järjestänyt Raptori-haastattelun Hymyyn.

En ole koskaan kuunnellut Raptoria.

Miksi olisi pitänyt?

Siksi en myöskään viitsi valmistautua erikseen haastatteluun googlaamalla tietoa heistä.

Kaikki tieto löytyy Alkosta.

Hel-vet.

Koko tieto.

Helvetti.

Pöytäseurueella on hauskaa.

Näkökenttään etsiytyy kaksi hyväntahtoista herrasmiestä.

He ovat vielä kovemmassa laitamyötäisessä.

Kas. Rokkitähtiä!

Monday Box -yhtyeen kitaristi Alexandros Karoutsos sekä Lehtivihreistä tuttu rumpalismies, Jukkis!

Jukka Isotalus.

He nojailevat toisiinsa.

Pitävät toisiaan pystyssä.

Klara vappen!

Hyvä, itse asiassa helvetin hyvä!

Alexandros kertoo diilaavansa huumeita. Heroiinia ja crackia. Suomesta ei kuulema löydy yhtä kovaa diileriä kuin hän on.

Pyydän Alexandrosta tarjoamaan näytteitä.

”Etsä usko vai?”

Näytteet jäävät saamatta.

Seuraavaksi hän kertoo olevansa Milli Vanilli -yhtyeestä.

Kumpi Alexandros on, Milli vai Vanilli? Vai se välilyönti?

Kuka Raptorista on Milli ja kuka Vanilli? Entä kuka se välilyönti?

Alexandros antaa näytteen tanssitaidoistaan.

Liikkeet sujuvat ammattilaisen elkein.

Sellaisen ammattilaisen, joka on kolmen promillen humalassa.

Hänen on pakko olla se Milli!

Vai Vanilli?

Rocktähtien määrä sen kuin lisääntyy. Ohi menee Black Magic Sixin rumpali.

Mix mix mix?

Six six six!

Seuraavaksi Heinähatun terassin ohi viilettää polkupyöränsä selässä Mitja Tuurala, suomalaisten basistien aatelia. Vai kulkiko Mitja sittenkin kävellen?

Miten se nyt oli?

Otan asiakseni huutaa asiani keskellä kirkasta päivää ja kiittää Mitjaa eilisillan keikasta. J. Karjalaisen Polkabilly Rebelsin veto on paras tänä vuonna näkemäni esitys.

Ki-tois!

Hän nyökkää.

Cool!

Jos Nykysuomen sanakirjasta teetettäisiin kuvakirja, komeilisi cool-sanan vierellä Mitja Tuuralan kuva.

Annabella kiittää seurasta ja lähtee taluttamaan omaa janoista sankariaan kotiin.

Tässä vaiheessa kello on 17.28.

Itse päätän myös poistua paikalta oikaisemaan hetkeksi selälleni.

Päädyn tiskaamaan ja juomaan kaljaa.

Oi Beibi.

Kello 21.00 olisi Raptorin haastattelu.

Burleski Clubin ovella on kello 20.54 vasta neljä ihmistä.

Ei ihme, sillä ovien on tarkoitus aueta vasta 22.00.

Narikassa on lauma portsareita.

Burleskin sisustus on pramea.

Raptorin yleismies Jantunen eli Tede saapuu noukkimaan minut ja Naisen tapaamaan tähtiä.

Izmoa, Kaivoa ja Jufoa.

Edessäni istuu Suomen Beastie Boys,

Aikoinaan edessäni istui Beastie Boys.

Tanskan Roskildessa yleisessä lehdistötilaisuudessa.

Istuimme Rumban toimituspäällikön Janne Flinkkilän kanssa mallasta ryystäen nenäkkäin New Yorkin hurjimpien kanssa kiusaten tähtiä.

Roskilden tiedottaja närkästyi suomalaisten idioottikaksosten törttöilystä niin pahasti, että päätti kirjoittaa tilaisuudesta oikein blogin, missä kaatoi myös säkillisen valheita yllemme.

Ei mitään uutta.

Roskilden juttutuokion härskimmät hedelmät Nykin hurjimpien kanssa voitte lukea googlaamalla netistä.

Burleskin juttutuokion härskimmät hedelmät Hyvinkään hurjimpien kanssa voitte lukea kesäkuun Hymystä.

Ki-tois!

Myyntikojussa on myyntirekvisiittaa. En jaksa tutkia myyntikojun sisältöä. Tutustun mieluummin pullon henkeen.

Kello on 21.45.

Tässä on hyvää aikaa vetää vielä kunnon kännit vapun kunniaksi ennen Raptorin keikkaa.

Eihän tätä vapun urpoilua kestä selvin päin.

Ei kun Bäkkäriin!

Bäkkäri on Helsingin uusin lisä hevibaarien katraaseen, eikä laisinkaan huonoin.

Päinvastoin.

Sen pyörittäjällä Tommi Niemellä on jotain Lordi-kytkyjä.

Googlatkaa, jos haluatte selvittää, mitä.

Bäkkärin vippikortti on todellinen hyötykortti.

Sillä saa kaikki viinat puoleen hintaan!

Kahdelle.

Ei siis mikään ihme, että Bäkkärissä näkee niin paljon silmäätekeviä.

Nyttemmin Bäkkäri on laajentanut toimintaansa entisestään ja avannut yläkertaan Green Room -nimisen, noin 400-paikkaisen yökerhon.

Jos Burleski on Stadin makein mesta taviksille, on Green Room Stadin makein mesta hevareille.

TJEU.

Green Roomissa törmäämme Naisen kanssa heti tuttuun naamaan baaritiskillä.

”Ne ovat kasvot!”, tokaisisi tähän edesmennyt Räkä Malmi.

Idolsista tuttu säihkyvä suklaasilmä Wellu Rowaltzhan se siinä!

Oi Beibe!

Wellu on näemmä tehnyt uuden aluevaltauksen, tällä kertaa baaritiskin toiselle puolelle.

Näppäinkomennot kassakojeella näemmä vaativat vielä harjoittelua.

Sekä mansikkamargaritat.

Lisää tuttuja!

Nightwishin toinen manageri, Ewo Pohjolan kollega Toni Peiju viittilöi liittymään seuraan.

Ki-tois!

Peijulla on painavaa asiaa. Aluksi hän haluaa korjata mediassa olleen vääristymän, mitkä ovat olleet viime vuoden soitetuimmat suomalaiset sävellykset maailmalla.

Vai oliko se 2008.

Googlatkaa, mikäli olette kiinnostuneita nippelitiedoista.

Kyllä te sen artikkelin tiedätte, siitä oli isot otsikot lehdissä. Ellette ole kävelleet laput silmillä.

”Syy, miksi esimerkiksi Nightwish ei ollut sillä Teoston listalla johtui siitä, että Teosto ei kerää Nightwishin ulkomaiden mekanisointeja vaan Saksan Warner Chappell. Timo Tolkkihan oli uranuurtaja tällä saralla Suomessa, sillä hän tajusi, että mikä järki on odottaa kolme vuotta Teostojen tupsahtamista tilille ulkomailta, kun ne voi saada jo seuraavana vuonna kierrättämällä ne Saksan Geman kautta.”

Niinpä.

Lupaan yrittää korjata tämän erheen, mikäli voin suinkin aiheeseen vaikuttaa.

Seuraavaksi keskustelemme suomalaisista metallidokkareista. Erään sanonnan mukaan ”älä sano mitään, mikäli sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.”

Lupaan yrittää korjata myös tämän erheen, mikäli voin tähänkin aiheeseen vaikuttaa.

Käymme sivistynyttä keskustelua arkisista ja päivänpolttavista aiheista pöytäseurueessamme,johon kuuluu Nainen, Toni Peiju ja Nalle Österman.

Toisin sanoen puhumme paskaa.

Välillä Tommi Niemi käy tuomassa meille lisää viinaa talon puolesta.

Ki-tois!

Kaiken sivistyneen siemailun (dokaamisen), siemailun (dokaamisen), siemailun (dokaamisen), siemailun keskeltä jää mieleen eräs anekdootti.

Olipa kerran eräs festivaali Belgiassa, jonne Nightwish oli kutsuttu esiintymään.

Samoilla festareilla esiintyi myös lukemattomia muita alan nimiä. Näille lukemattomille muille alan nimille oli varattu oma puolikas backstagelta.

Nightwishille oli varattu toinen puolisko jaettavaksi Chickenfootin kanssa.

Mikä vitun Chickenfoot?

Sitä kyselivät myös Nightwishin hemmot managereineen ja teknikoineen toisiltaan.

Backstage on teipattu täyteen paperiarkkeja, jotka kieltävät tupakoinnin.

Ewo Pohjola päättää käydä repimässä ne pois.

Iso neekerismies päättää ojentaa Ewoa.

”Et viitsisi olla tuollainen. Käykää vaikka tuolla nurkassa tupakalla.”

Näin tapahtuu. Pian seuraan liittyy myös muita veijareita.

”Tutun näköisiä ukkoja. Mistä vitusta nuo on niin tuttuja?”

Se selviää tuota pikaa.

Rummuissa Red Hot Chili Peppersin Chad Smith, bassossa Van Halenista tuttu Michael Anthony, kitarassa Joe Satriani ja laulussa Montrosessa ja Van Halenissa kannuksensa kerännyt Sammy Hagar.

Hagar on tarinaniskijä vailla vertaa.

Sen osaa Peiju minulle kertoa.

Peiju haluaa jakaa erään anekdootin kanssamme.

Sehän sopii!

Peijun mukaan Sammy Hagar möi 200 miljoonalla dollarilla (200 000 000 US$) Cabo Wabo -tequilamerkkinsä tuote- ja käyttöoikeudet isolle amerikkalaiselle viinavalmistajalle.

Tarina ei kerro, kuinka paljon tässä luvussa on Lapin lisää. Eikä sillä ole väliksi. Ainakin hyvän anekdootin tuolla rahalla saa kirjattua jälkipolville.

Tämän Rumbablogin artikkelin mukaan Suomen musiikkiviennin kokonaisarvo oli vuonna 2008 Musexin tilaaman raportin mukaan 23 324 231 euroa.

Päätän välittömästi käydä Forexin sivuilla katsomassa, paljonko saan euroja 200 miljoonalla taalalla.

Forexin kurssilla 162 060 000 euroa.

Jaetaan se summa Suomen musiikkiviennin vuoden 2008 kokonaisarvolla 23 324 231 eurolla.

Saamme luvun 6,9481390404682580960546995097073.

Eli Sammy Hagar sai kahdeksalla kirjaimella seitsemän kertaa koko vuoden 2008 Suomen musiikkiviennin.

Cabo Wabo.

Kahdeksan kirjainta.

Käpäytys.

Kahdeksan kirjainta.

Sattumaako?

Toimittaja Seppo Konttisen WSOY:n Barrikadi-merkin alla ilmestynyt ansiokas Kansallisomaisuuden ryöstö -pamfletti kertoo siitä, millaiset tappiot valtionyhtiöiden myynti ulkomaisille sijoittajille on tuottanut suomalaisille veronmaksajille.

Konttisen laskelmien mukaan ainakin 15 miljardia euroa.

Mikä on Suomen osuus Kreikan kriisiavusta?

Ehkä Suomen valtio voisi ottaa oppia Sammy Hagarilta ja alkaa siten myydä myös suomalaista immateriaalista omaisuuttaan?

Mihinhän hintaan Sorbuksen tuotemerkki lähtisi?

”Bändihommissa olen tähän summaan verrattuna tienannut vain suolarahoja”, tunnusti Hagar hölmistyneille suomalaisille.

Yksityiskoneella lennelleen Chickenfootin solisti valittelee, ettei ehdi jäädä seuraamaan suomalaisten touhuja. Seuraavalle keikkapaikalle on jo kiire.

”Lennämme perheinemme yksityiskoneellani joka paikkaan. Paitsi Joe Satriani, hän vihaa lentämistä. Hän liikkuu nightlinerilla.”

Hagarilla on myös toinen ässä hihassaan.

Pullollinen Cabo Waboa.

Hän ojentaa putelin Marco Hietalalle.

Hietalan silmät säihkyvät.

Hagar vinkkaa silmää. Kyllä yksi pullomestari aina toisen tunnistaa.

”Marco, älä juo kaikkea yhdellä kertaa, ainakaan ennen keikkaa”, Hagar virnistää ennen poistumistaan.

Suomalaisille tutun Mötley Crüen solisti Vince Neil on myös perustanut oman tequilamerkin. Ehkä tästäkin syystä hänen uusi soololevynsä kantaa nimeä Tattoos & Tequila.

Jälleen Vince Neil yrittää päästä jälkiliukkaille.

Kun Mötley Crüe -rumpali Tommy Leen intiimit hetket Pamela Andersonin kanssa päätyivät julkisuuteen, ei kauaa kestänyt, kun markkinoille tupsahti Vince Neilin vastaveto lesbopornostaan tutun Janine Lindenmulderin kanssa.

Neil halusi laittaa vielä paremmaksi.

Lopputuloksena kokaiinipöllyssä suoritettua sekavaa höyläystä kahden naisen välissä Bahamasaarilla.

Sandwich of Love.

Kun entinen Montrose- ja Van Halen -solisti Sammy Hagar saa kaupatuksi oman tequilamerkkinsä hyvään hintaan amerikkalaiselle viinalafkalle, täytyy Vince Neilin luonnollisesti yrittää heti samaa.

Vince, Vince, Vince.

Oi Beibe.

Yrittäisit välillä keksiä jotakin omaa.

Tai älä sittenkään.

Kun Vince Neil julkaisi 90-luvun alkupuolella edistyksellistä industrial-hard rockia sisältäneen debyyttisoolonsa Carved In Sand, oli lopputuloksena pannukakku vailla vertaa.

Ehkä Vince Neilin kannattaisi keskittyä vain olemaan hevivuohi, mikä on Suomen The Black Crowesin, helsinkiläisen The Milestones -yhtyeen rumpalin Tommi Mannisen kehittämä nimitys Mötley Crüen solistille ja hänen tulkinnoilleen.

Hyvä, itse asiassa helvetin hyvä!

Puolen yön aikaan Burleskiin on jo tunkua. Onneksi olemme kaukaa viisaina osanneet Naisen kanssa ottaa fosforiset leimat käteemme, joita heilauttamalla pääsemme sisään pyhimpään.

Portsarit siis tietävät, keitä olemme.

Sisällä klubissa alkaa olla jo melkoinen hulabaloo.

Ihmiset alkavat olla tukevassa laitamyötäisessä.

Niin minäkin.

Onneksi.

Baaritiskille on pitkä jono.

Juomia saa jonottaa vähintään vartin.

Kyllästyn jonotteluun.

Päätän hakea Raptorin backstagelta juotavaa.

Eräät ovat keksineet sille terminkin.

Nallettaminen.

Nallettamiset ovat tätä nykyä taaksejäänyttä elämää, kun Raptorin hemmot osaavat tarjoilla juotavaa toimittajalle ja Naiselle pyytämättäkin.

Maine on jo mennyt, mutta maine sen kun kasvaa vaan!

Naiselle karpalolonkeroa, toimittajalle siideriä.

Milestonesin levyjulkkareilla meni aikoinaan kuusi siideriä minuutissa, mutta nyt tyydyn vain kolmeen.

Ki-tois!

Burleskissa vähäpukeiset daamit tarjoilevat drinkkejä, juhlakansa puolestaan örveltää räkä poskella nakit silmillä.

Yritän sulautua massaan.

Lavan eteen on hankala päästä, mutta vanhalta kehäketulta se sujuu leikiten törkeyksiin ja vittumaisuuteen turvautuen, yli satakiloista ruhoa hyödyntäen.

Ei tuhoa ilman ruhoa.

Mikä on Burleskin kapasiteetti?

Teden mukaan 1 500 henkeä, mutta yleisöennätys on 2 500.

”Mutta sehän rikotaan tänään, eikö vain?”

Ennakkoliput Burleskiin ovat maksaneet 10 euroa.

Nopeilla laskutoimituksilla saadaan erilaisia lukemia.

Tarkat lukemat tietävät vain asianomaiset itse.

Aiemmin lavalla ovat teutaroineet Acid Kings sekä Veijo Midi & Modulit.

Niiden esiintymisistä minulla ei ole valitettavasti mitään hajua. Sen sijaan Sammy Hagarin viinabisneksistä on.

Hyvinkään Beastie Boys on reteällä päällä. He kirjoittelevat lennosta keikkaraporttia lavalta käsin Raptorin Facebook-sivuille.

Nettiin.

Kopioin Raptorin sepustukset bändin Facebook-seinältä tähän, koska olen laiska ja siten saan lisää mittaa tälle jutulle.

Eikö jossakin naisille suunnatussa tutkimuksessakin päädytty aikoinaan päätelmään, että mitä pidempi, sen parempi.

Sillä aikaa kun luette seuraavat kopipeistaukset, voi Östermalmi käydä hakemassa bäkkäriltä lisää juotavaa.

”Keikkaraportti I: Ovet auki, porukkaa pukkaa sisään ja tunnelma on vapunoloinen. Bändi jakaa parhaillaan nimmareita, paitoihin, kortteihin, käsiin, naamoihin ja oho-hoh, kyllä niissä on taikaa!” (30.4.2010 klo 22.12)

”Keikkaraportti II: Acid Kings lauteilla ja Raptori ei pääse pois fanituotteiden myyntipisteeltä. Kosta Kuvaa Acid -veijareista valokuva-albumissa.” (30.4.2010 klo 22.30)

”Keikkaraportti III: Tanssilattia täyttyy, Veijo Midi lämmittelee Modulejaan ja takahuoneessa etsitään kadonnutta tähteä. Pitäkää varanne, osassa V luvassa märkiä Raptori -paitoja. Uu-mama!” (30.4.2010 klo 23.06)

”Keikkaraportti IV: Veijo Midi ja Modulit lauteilla. Miss märkä Raptori-t-paita-kilpailun osallistujat lämmittelyssä. Tunnelma ON! Rauhaa, rakkautta ja vappu.” (30.4.2010 klo 23.29)

”Keikkaraportti V: Ilmassa ON rakkautta ja savua. Raptori lauteille 25 min päästä ja Burleski räjähtää. Ja kalat. Promolehmä nähty myös mestoilla. Ryhmäkuva epäonnistui täydellisesti. Meillä on maailman ensimmäinen Miss märkä Raptori-t-paita-voittaja. Onnea ja vappua!” (1.5.2010 klo 00.07)

”Keikkaraportti VI: Ei perkele, se on Räptori!” (1.5.2010 klo 00.39)

Lavalla on totta tosiaan Raptori.

Yleisöstä katsottuna vasemmalla Kaivo, keskellä Izmo ja oikealla laidalla Jufo III.

Vai miten se nyt oli?

Heidän takanaan on avaruusmiehiä hassuissa asusteissa. Joku heistä on Tommi Lindell, vanha koneguru.

Raptori esittää kappaleita.

Kappaleita, jotka ovat varmasti tuttuja ja rakkaita kaikille niille, jotka ovat alun alkaen kuunnelleet Raptoria ja ostaneet lipun Burleskiin.

Poikkeus vahvistakoon säännön.

Oi Beibi!

Kai voin siitä hyvästä käydä hakemassa Raptorin backstagelta minulle ja Naiselleni juotavaa?`

Ki-tois!

Raptori esittää kappaleita, jotka ovat tuttuja kaikille muille paitsi minulle.

Pitänee pummia ryhmän levy-yhtiöltä tuore Sekoelma-kokoelma, millä vanhat rallit laitetaan vielä uusiin kansiin ja hintalappu päälle.

Nostalgia elää!

Yleisö huojuu ja laulaa mukana.

Kukaan ei onneksi töki selkään.

Paljonkohan täällä on jengiä?

Ainakin tonnin verran luulisi olevan.

Klara vappen!

Lavaroudari käy nostamassa Izmon monitorin ylös ensimmäisen kerran.

Sitten lavaroudari käy nostamassa Izmon monitorin ylös toisen kerran.

Tämän jälkeen lavaroudari käy nostamassa Izmon monitorin vielä kolmannen kerran.

Katson vierelleni.

Silmälasipäinen kanttura kaatelee Izmon monitoria kuperkeikkaamaan lavalle tasaisin väliajoin.

Päätän kysyä kantturalta, onko hän oikeasti urpo vai näytteleekö vain.

”Itse olet urpo.”

Ki-tois.

Oi Beibi!

Yritä nyt selittää humalaiselle kantturalle, että ei ne laatikot siinä tyhjän panttina seiso. Siksi, että kanttura voisi nojailla niihin ja kaadella niitä mielensä mukaan.

Ei mene jakeluun.

Päätän kysyä kantturan nimeä.

”Katariina.”

Juupas–eipäs-väittely jatkuu.

”Ei mun nimi ole oikeasti Katariina, mun nimi on Sini.”

Ki-tois!

Oi Beibi!

Juupas–eipäs-väittely jatkuu.

Pääsenkö mitenkään kantturasta eroon?

Valokuvaajanani toimiva Nainen katselee minua oudosti.

Yhtäkkiä päihtynyt mieleni saa idean.

Ehdotan kantturalle, voiko hän poseerata valokuvaajalleni, että saisin hieman masturboitavaa materiaalia yksinäisiin öihin.

Kanttura katsoo minua oudosti viiden sekunnin ajan.

Tämän jälkeen hän poistuu.

Ki-tois!

1–0.

Tässä vaiheessa iltaa taitaa tulla uusi versio Oi Beibi -kappaleesta. Se, josta on tehty video, missä Izmo, Kaivo ja Jufo III pelehtivät 160 puhallettavan seksinuken kanssa koleassa tehdashallissa Helsingin Konalassa.

Yritän keskittyä keikkaan, mutta se on hankalaa oman ja muiden humalatilan vuoksi.

Pitäisikö tästä keikasta muistaakin jotain?

Lavalla on useita miehiä, kosketinsoittimia, kuvaruutuja ja pumpattavia seksinukkeja. Välillä näyttelevä rumpali Jussi Lampi käy lavalla vierailemassa Batmanin aisapariksi Robiniksi pukeutuneena.

Oho!

Yritän kosketella Izmon jalkoja sekä karvaista kättä.

Hän hätääntyy ja vetää kätensä sekä jalkansa pois turvallisemmille vesille.

Ki-tois!

Oi Beibi!

Kovasta meiningistä ja yrityksestä huolimatta nyky-Raptorilla on vielä matkaa Petri Nygårdin veret ja munat seisauttavaan lavashow’hun.

Tiedä häntä, millaiseen kesäkuntoon Raptori saa itsensä kesän aikana piiskattua, kun ylimääräiset rasvat lähtevät kymmenen vuoden breikin pitäneen kolmikon vartaloista lyllertämästä. Siksi napataan myös seuraava tieto Raptorin Facebook-sivuilta pois kuleksimasta tänne, niin tiedätte Rumban harjoittaneen hutkivan journalismin lisäksi myös tutkivaa journalismia.

”Raptori laitumella kesällä 2010. 27.05.2010 Levyjulkkarikeikka, Helsinki (vain kutsulla). 29.05.2010 Nurmirock, Rajamäki. 18.06.2010 Kotka Rock Festival, Kotka. 26.06.2010 Juhannus Himosfestival, Himos. 30.07.2010 Hyvinkään Olutfestivaalit, Hyvinkää. 07.08.2010 Kokkola Rock Festival, Kokkola. 21.08.2010 Jyväskylä Rock Festival, Jyväskylä. Lisäkeikkoja laitetaan myyntiin kesäkuussa. Varaa omasi heti. Terv.: Popgee/Esa.”

Ki-tois!

Huomaan humalatilani keskellä pohtivani, onko aika ajanut Raptorin ohi.

En ehdi pohtia tätä kysymystä pitkään, sillä joku koputtaa minua olkapäälle.

”Sä loukkasit mun frendiä.”

Ai sitä kantturaa vai? Katariina? Sini? Vai mikä se nyt oli?

”Ei se ole mikään Katariina tai Sini, se on Liisa.”

Aha. Eli nainen, joka puhuu niin totta kuin osaa. Aito kepulainen, siis. Kysyn kantturan kaverilta, haluaako hän päästää lehteen.

”Ihanaa!”

Oi Beibi!

”Mä olen Riina, Etelä-Savon maakuntaliiton tiedottaja”, neiti kihertää ja kikattaa.

Vai mikä se nyt oli?

Varmasti aito kepulainen kuitenkin.

Lupaan laittaa neidin nettiin.

Hän kihertää ja kikattaa.

2–0.

”Kun me erottiin, mä laitoin sinut nettiin.”

Sama se on, millä nimellä kihertävä kikattaja nettiin menee, koska se on kuitenkin yhtä totta kuin vaikkapa Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen lausunnot.

Kihertävä kikattaja on kuitenkin hauskempaa seuraa kuin kanttura.

Silti kukaan ei vedä vertoja Naiselleni, ainakaan kukaan kepulainen.

Yleisö hurraa ja juhlii.

Seuraavaksi käynnistyy illan viimeinen biisi.

Oi Beibi!

”Tahtoisin olla sun kanssasi sillai, tiedäthän kyllä, itsekkin millai. Tahtoisin sua niin koskettaa vaan, entä jos faijasi tietää saa?”

”Keikkaraportti VII: Oi Beibi original menossa ja taju läh….” (1.5.2010 klo 01.41)

Päätämme poistua Naiseni kanssa paikalta. En käänny katsomaan, millaisia käsiliikkeitä kihertävä kikattaja tai kanttura selkäni takana tekevät.

Nyt on Raptori ja Burleski nähty.

Mitä tapahtui kahden jälkeen aamuyöstä on hämärän peitossa.

Raptori etsii avustajia huomenna helatorstaina 23.5. Helsingissä kuvattavaan uuteen promovideoonsa. Ilmoittaudu tästä.

Raptorin Sekoelma-kokoelmalevy julkaistaan 26.5.