Nousussa 3/2010: Reckless Love kukkoilee suomirockin tunkiolla

”Kuopion David Lee Rothin” johtama glamrock-yhtye räjähtää kuin ilotulitusraketti keskelle ahdistuksen ja vaikeroinnin hallitsemaa rock-skeneä.

Teksti: Saku Schildt, kuva: AJ Savolainen

Kuopiolainen Reckless Love on ottanut tehtäväkseen näyttää, että Def Leppardin ja Van Halenin luotsaama kasarirock-soundi on ikuista. Yhtye tuo 2010-luvulle kaikki 1980-luvun puudeliheavyn hyveet ja paheet, villin räikeästä ulkomuodosta kaikuisiin virvelisoundeihin ja jättimäisiin kertosäkeisiin.

Joku muu ehti kuitenkin apajille ensin: yhdysvaltalainen Steel Panther nousi kansainväliseen suosioon parodioimalla hupaisimpia Poison-maneereja. Ollaanko Reckless Lovesta tekemässä suomalaista vastinetta Los Angelesin pörröpäille?

”Eroamme Steel Pantherista siinä, että ne tekevät tällaista musaa vitsipohjalta ja me siksi, että diggaamme siitä. Toki meilläkin on pilkettä silmäkulmassa, mutta emme yritä naurattaa ihmisiä. Vaan ei siinä mitään: naurakaa meille tai meidän kanssamme, kunhan tulette katsomaan”, laulaja Olli Herman sanoo.

Esikuvistaan Herman kertoo, että hän on keskittänyt aina katseensa valtameren taakse. Kotimaiset glam-yhtyeet eivät ole näytelleet merkittävää roolia Reckless Loven kehityksessä.

”Me olemme siinä mielessä vähän outo bändi, ettei kukaan meistä kuuntele mitään tuntemattomia artisteja. Kaikki suosikkimme ovat myyneet miljoonia. Voisi kai sanoa, että mun mielestä tuntematon musiikki on aina ollut vähän paskaa. Miksi joku bändi tai biisi jää tuntemattomaksi? Yleensä siksi, että se on paska, eikä kukaan tykkää siitä”, Herman naurahtaa.

”Kova kommentti, kun itsekin olemme ihan tuntemattomia, eikä debyyttilevykään ole vielä ulkona. Saapa nähdä – toivottavasti en joudu syömään noita sanoja jossain vaiheessa!”

Lue koko haastattelu Rumbasta 3/10.

• Perustettu
Reckless Life -esiaste aloitti toimintansa 2001

• Kokoonpano
Olli Herman, laulu
Pepe, kitara
Hessu Maxx, rummut
Jalle Verne, basso

• Sanottua
”En ole metallifani, mutta pidin Reckless Loven innokkuudesta. Heillä oli hauskaa ja he rakastivat sitä, mitä tekivät – melkoinen kontrasti hapannaamaisempiin bändeihin. Heidän 80-luvun tukkametallityylinsä näyttää mahtavalta, ja he myös soittavat hienosti. Heidän biisinsä ovat popmaisen tarttuvia. Kuka tahansa voisi pitää heistä – en ainakaan ymmärrä, miksi kuka tahansa missä tahansa ei pitäisi heistä.” – Mojo-lehden Kieron Tyler Reckless Loven keikasta Tampereen Lost in Music -festivaalilla 2009

• Keikalla
5.3. Pori, Monttu
20.3. Helsinki, Tavastia,
3.3. Kuopio, Henry’s Pub