Nousussa 5/2010: Bulle on Itä-Vantaan suunpieksäjä

Vantaan Länsimäessä kasvaneen suorasanaisen lähiöräppärin mielestä Tampereella ei ole tehty yhtään hyvää biisiä.

Teksti: Saku Schildt

Jouko Kokkosen toimittama kirja Kontula – Elämää lähiössä (2002) marssitti lukijan eteen pitkät pätkät vanhoja itähelsinkiläisiä, jotka kuittasivat paikan tympeän maineen huhupuheena ja liioitteluna.

Kontulan lähellä Vantaan puolella sijaitsevassa Länsimäessä kasvanut Bulle on toista mieltä. Romanitaustaisen nuoren räppärin Äidinkielel-levyltä löytyy paljon asiaa kotikulmien arjesta – joka ei albumin valossa kuulosta järin valoisalta.

”Jos joku kysyy, millaista meininki täällä on, pyydän tyypin mieluummin itse katsomaan. Sille voisi näyttää sitten Länsimäen ostarilla bunkkaavia nistejä, jotka odottaa, että joku heittäisi niille pari egeä”, Bulle sanoo.

”Ei täällä meno ole mitään verrattuna johonkin New Yorkiin, mutta ovathan nämä Suomen mittakaavassa ihan hirveitä mestoja asua. Kyllä mua vituttaa herätä keskellä yötä, kun naapurin muija ottaa äijältään pataan.”

Itä-Vantaan kasvatti tuumaa, etteivät pääkaupunkiseudulla ja maaseudulla varttuneet räppärit välttämättä puhu samaa kieltä. Hän ei liiemmin pidä ”landeräpistä”, koska ei pysty samastumaan sikäläisten artistien maailmaan.

”Eihän jonkun pohjanmaalaisen arkitodellisuus ole samanlaista kuin minun. En jaksa oikein kuunnella, jos joku kertoo, miten se on elänyt onnellista elämää, kun en ole itse niin tehnyt”, Bulle sanoo.

”Puhumattakaan jostain Tampereesta. En ole kuullut yhtään hyvää biisiä Tampereelta, sikäläinen räppi ei anna mulle mitään. Mun puolesta siellä koko musiikkityyli voitaisiin kieltää lailla. Tamperelaiset räppärit käyttää jotain kuuden X:n vaatteita ja näyttää joltain vitun piirroshahmoilta, kun ne kävelee niiden hameiden kanssa. Ei se ole kovin ’räp’, oikeesti.”

Bulle kertoo olevansa ylipäätään skeptinen suomiräpin suhteen. Suomesta löytyy vain vähän artisteja, joita Bulle kunnioittaa, ja liian paljon ”huoria”. Tällä hän viittaa häpeilemättömästi hittejä metsästäviin kollegoihinsa.

”Monet tekee musaa väärillä periaatteilla. Niin kuin vaikka Aste. Sehän käytti biisissään jo valmiiksi hitiksi nousseesta biisistä napattua samplea, siis teki hitistä uuden hitin. Just tollainen on huoraamista, mitä en osaa arvostaa”, Bulle tuhahtaa.

”Kyllä mä sanon muutenkin aina, jos joku vituttaa mua. Myös biiseissäni. On aika helppoa päästä mun riimieni väliin – sinne pääse kuka tahansa huomion ansainnut, oli se kollega tai ei. Miten muuten huoralle voi ilmoitaa, että se on huora, kuin sanomalla suoraan?”

Lue koko haastattelu Rumbasta 5/10. Bullen debyyttialbumi Äidinkielel on arvioitu samassa numerossa.

Sanottua:
”Bullen juttu on hyvää perus-punchline-päänaukomisräppiä. Perusräppiä, mutta hyvää sellaista. Tällaisen musiikin täytyy olla ylimielistä ja hauskaakin, ja Bullella on kaikki katuräpin perusainekset hyvin kasassa.” – Steen1